sunnuntaina, helmikuuta 19, 2017

Metsätöitä

Sitten viime näkemän täällä on tehty metsätöitä: kaadettu kuusikkoa, pätkitty runkoja, muokattu maata ja istutettu uusi taimikko. Suomeksi sanottuna olen purkanut ja uudelleen neulonut.


Kaikki lähti siitä kun päätin sovittaa Metsä kukkii -paitaani, että minkäköhän kokoista on tulossa. Tempaisin paidan päälleni ja totesin, että aikas väljää. Sitten kurkkasin myös selkäpuolelle ja totesin voivani ihan hyvin laittaa vielä rinkan selkääni ja paita mahtuisi silti päälle. Eikä edes kiristäisi. Tulin siihen tulokseen ettei tämä peli vetele ja purin kaiken resoria lukuunottamatta pois. 


Vuorossa matematiikkaharjoitukset, kuinka monta silmukkaa pois. Mikä on sopiva luku niin, että kuuset mahtuvat kasvamaan? Resoria varten olin luonut S-koon mukaan silmukat eli 224. Se oli ahteria varten varsin sopiva. Siitä piti kuitenkin ottaa pois neljä silmukkaa, jotta ensimmäinen kuviokerta asettuisi oikeisiin uomiinsa. Ensimmäiseltä kerralta oppineena, päätin muuttaa myös vähän värejä. Kuusikon alkaessa aloitin kavennukset. Kavensin kuusien välistä vuoronpärään niin, että lopuksi puikoilla oli tasan 200 silmukkaa. Eli 40 silmukkaa vähemmän kuin ohjeen S-koossa. Kuulostaa ihan kauhean paljolta, mutta oli sillä alkuperäisellä sitä mittaa mistä ottaa pois. 

Värien muokkaamisen jälkeen olen siinä tilanteessa, että oranssia väriä ainaskin pitää ostaa lisää. Olen myös hieman ihmetellyt miksi sitä tummaa sinistä on niin paljon, muistaakseni kolme vyyhtiä. Siitähän tehdään helman ja hihansuiden resorin lisäksi muutamia kierroksia paitaankin, joten kyllähän sitä toki kuluu. Vastaavasti violettia väriä on vain yksi vyyhti ja siitä pitäisi saada aikaiseksi 18 cm korkea kaulus kaiken muun kuvioinnin lisäksi. Jotenkin tuntuisi, että sitä tummaa sinistä riittäisi kaksi vyyhtiä ja violettia pitäisi olla yksi vyyhti lisää. No, katotaanpa kun sinne saakka päästään.

Seuraavana olisi vuorossa kädentiet ja sitten vartalo-osan erottaminen etu- ja takakappaleeksi. Mulla näyttää tuo kierrostiheys olevan jotain muuta kuin ohjeessa, joten olen ajatellut jättäväni neulomatta sen viimeisen pilkkuraidan olalla. Yläosan korkeus kun vaikuttaa hihan leveyteen. Pitää muistaa ottaa mittanauha käteen ja laskea hihalle spoiva pituus. Saattaa olla, että joudun typistämään kuusia. 

Eli moottorisaha kädessä painellaan menemään.
 

sunnuntaina, helmikuuta 05, 2017

Ruuhkaa ohituskaistalla

Laine magazinessa ollut harmaa Ancasta-villamekko houkutteli ja kun huomasin, että hyllyssä oli viisi vyyhtiä viime kesän Hailuodon reissulta mukaan tarttunutta lankaa, pistelin menemään. En ollut pitkään aikaan neulonut palmikkoa, joten ehkä siksi tai jostain toisesta syystä sen neulominen oli äärimmäisen takkuista ja purkaminen tuli valitettavan tutuksi. Onnistuin mm. pudottamaan silmukoita ja huomaamaan ne n. 10 cm jälkeen. Samoin tuli neulottua palmikoita ihan vääriin suuntiin täysin selkeissä palmikoissa ja neulottua oikeita silmukoita nurjiksi. Aivan ihme sekoilua. Kaiken kukkuraksi lanka loppui kesken. Onneksi Hailuodon agentti otti hoitaakseen lisää lankaa, joten ehkäpä mekkosesta joku päivä tulee säädyllisen mittainen. 


Sitten kävi niin, että postipoika kantoi uudistuneen Taito-lehden laatikkoon. Itse tykkäsin lehdestä kovasti. Lehdessä laitettiin käyntiin Metsä kukkii -paidan yhteisneulonta ja lankapaketista oli vielä hyvä alennuskin. Olen paitaa monesti miettinyt ja sydämeni syrjällä hellinyt, joten langat lähtivät tilaukseen. Lankojen saaminen tosin kesti sen verran kauan, ja Ancastan lankakin oli loppunut, että piti lähteä keskeneräisten koria kaivelemaan. Sielläpä kölli suhteellisen unisen näköisenä viime kesä aloitettu Atlas-huivi. Surkuhan sitä tuli. 


Suoristin ruutupiirustuksen ja muutama tovi meni ennenkuin sain selville, mihin työ oli jäänytkään. Sen jälkeen oltiin taas kuin vanhat ystävykset konsanaan. Vähän kyllä vieläkin häiritsee eräs värinvaihtokohta ja kahden tummimman pohjavärin väliin olisi hyvä saada joku sävy. Yli puolen väliin ollaan jo! Kyllä se varmaan joku päivä.


Paitsi, että sitten tulivat Metsä kukkii -paidan langat. Joita oli ihan pakko ja heti päästä kerimään. Niitäpä ei sitten ihan hetkessä kerittykään. Paitahan on mallia valtava. Päätin, että teen S-koon silmukoiden mukan ja pituutta säädän sitten tarvittaessa. Hihoille pitää kyllä kehitellä jottain, en halua niiden olevan hulmuke-mallisia. 


Väreissä minua mietityttää se, että mallikuvan paidassa on jotkin kohdat ihan eri väriä kuin ohjeessa neuvotaan. Jotkin siniset kohdat olenkin vaihtanut violetiksi ja tästä syystä joudun varmaan hankkimaan violettia lisää, jos meinaan siitä vielä se kauluksenkin tehdä. Toki olen omassa päässäni keksinyt jo parikin erilaista väritystä tähän paitaan. Tämä on johtanut mietintöihin, että oliko järkevää tilata valmis lankapaketti vai olisiko itse pitänyt suunnitella värit. En ole vielä päässyt yhteisymmärykseen itseni kanssa. Jos olen kerran haaveillut vuosia tästä paidasta ja nimenomaan tällä värityksellä, niin kaitpa sitten voin neuloa sellaisen? Sitten se toinen jäkättäjä taas huokailee, että voisihan sitä olla vähän omaperäisempi, eikä toistaa valmista kaavaa. Huoh.

Olipa väritys mikä tahansa niin kirjoneuletta on sitten kiva neuloa. Kokoajan on se "mitähän seuraavaksi tapahtuu" -fiilis. Neulonpa vielä kierroksen ja hei, otetaanpa vielä tuo väri mukaa ja katotaan miltä näyttää. Ainoa mikä tökkii on langan paksuus. Mulla sattuu ranteisiin näin paksusta langasta neulominen. Sen takia onkin välillä kiva vaihtaa Atlaksen neulomiseen, jossa lanka on ohutta piperrystä.  


Oletteko muuten huomanneet kuinka päivä on pidentynyt? Se on
kevät kohta! 


Ja jos keväämmällä iskee se virkkaustauti, niin voisin virkata vaikka tämmöisen ornamenttityynyn, joka oli uudessa Unelmien käsityöt -lehdessä. 


Sain lehden Kotivinkiltä tutustuttavaksi. Kannen perusteella olisin jättänyt lehden lehtihyllyyn. En osaa sanoa mikä tässä kannessa ärsyttää. Ehkä tästä tulee fiilis sellaisten "liian helppojen" ja "äkkiä valmista" - maailmasta. Onneksi kansi ei sitten ollutkaan symboli sisällölle, vaan lehdessä oli sopiva sekoitus monenelaisia ohjeita ja artikkeleita. Vähän sitä brioche-huivin ohjettakin tavasin...

sunnuntaina, tammikuuta 15, 2017

Nordic Arrows

Jos edellinen valmistunut neule oli briochea ja suunnittelija Susanne Sommer niin samoilla spekseillä mennään nytkin.

Joulun alla sain käsiini ihanaisen Laine-magazinen, jota voin suositella ihan kaikille. Lehden mallit ovat kauniita ja vaikeuastasossa löytyy jokaiselle jotakin. Samoin muutamat ruokaohjeet saavat erinäisiä mielitekoja aikaiseksi. Lisäksi pisteet mielenkiintoisista artikkelista. Ylensä katson lehdissä lähinnä kuvia, nyt jaksoin lukea tekstit ihan ajatuksen kera.

Lehdessä oli muutamakin malli, jotka kutittelivat puikkoja. Satuin sitten aaton aattona käymään Jyväskylässä Titityyssä ja siitähän se sitten ns. lähti.

Nordic Arrows
Malli: Susanne Sommer, Laine-magazine 2016 lehdestä (tai kirja se kyllä on)
Lanka: Isager Tweed, sävyissä Chachoal, Winter Grey ja Wine, kutakin 100 g, josta jäi pikkupallerot jäljelle
Puikot: 4 mm
Koko: jottain 180 pitkä ja leveyttä ihan riittävästi
Fiilis: voi jehna


Huivin neulominen aloitetaan kapeasta kärjestä ja sitten levennellään ylöspäin. Nuolenpäät ovat briochea ja "tausta" ainaoikeaa kahdella värillä. Tykkään kovasti molemmista pinnoista. Huivia ei ole hankala neuloa mutta siihen pitää keskittyä. Silmukoita on syytä olla just se määrä kuin ohjeessa on, varsinkin kun aloittaa uutta kolmiota. Itse jouduin purkamaan pitkät pätkät kun en jaksanut laskea. Varsinaisesti hankalia kohtia on vain nuot missä nuolenpäät linkittyvät toisiinsa. Siinä lyhenteitä vilisevää ohjetta pitää lukea kirjain ja numero kerallaan. Sitten kun nuolenpäät kasvavat niin voipi jopa jutella ja jos oikein villi on niin vaikka kattoa telkkaria. Itse koin neuleen sopivan haastavana: en oikein jaksa niitä aivottomia. Aloitin jouluna myös jonkinlaiseksi hitiksi muotoutuneen Find Youd Fade -huivin, mutta se on niiiiin tylsää neulottavaa että se ei tule päättelykierrostaan koskaan näkemään. 

Lankana on Isagerin Tweediä, joka on fingering paksuista, eli n. 400m/100 g. Langassa on, jos nyt ilman vyötettä muistan, 70% villaa ja loput mohairia. Ei paha. Olen ennenkin maininnut, että tykkään langoista, jotka näyttävät erilaiselta kuin tuntuvat. Tämäkin lanka näyttää karhealta ja rouhealta, mutta on pehmoista, kuohkeaa ja kepoista. Ainoa mitä ehkä harmittelen on se, että olisipa värikartassa ollut sellainen tietty keltainen...


Sen verran malli jäi vielä takaraivoon kutkuttelemaan, että voisin hyvinkin harkita tekeväni tästä sellaisen keväisemmän version. Eräät La bien aimeen langat, jotka hyllyssäni majailevat, ovat sellaista vinkkiä antaneet. Siinä olisi töpäkkää vaaleanpunaista ja sinappia. Tiedän, että ne kuulostavat parina kummalliselta. Niille vaan pitäisi kehitellä kolmas kaveri.


Omasta huvista ei tullut ihan niin pitkää kuin mallissa. Välillä pohdin, että onkohan tämä muoto se kaikista käytettävin. Ehkä jos haluaa sellaisen tiukasti kaulan ympärillä majailevan yksilön, niin kannattaa kääntää katseet muualle. Itse olen käyttänyt tätä ihan vaan harteilla. Huivi toimii kuin kevyt neuletakki. Sitten sen helman boi sipiasta toisen olan yli ja huivi muuttuu ponchotyylikseksi. Sanoisin, että sellainen loistava sisällä pidettävä lämmike.

sunnuntaina, tammikuuta 01, 2017

Ensimmäinen viimeinen

Se on sitten vuosi 2017, hyvää uutta vuotta kaikille! 

Aloitetaan uusi vuosi uudella neuleella, joka toki on kyllä valmistunut jo jouluaattona Joulupukin kuumaa linjaa katsellessa. 

Shusui shrug
Malli: Susanne Sommer
Lanka: Uncommon Thread Twist Sock värissä Turbillion, 200 g, Madelitosh Light värissä Dachshund, vajaa 200 g ja reunaan jotain Manoksen sukkalankaa joku vähäinen määrä
Puikot: 4 mm
Fiilis: lähden lentoon

Vuonna 2015 minua kiehtoivat neuleet, joka olivat epävaatteita. Siis sellaisia vähän kummallisen mallisia, huivien ja paitojen yhdistelmiä. Semmosia löysiä rötväkkeitä, joihin kietoutua. Sitten kun Shusui shrug -malliin törmäsin niin se oli sitten menoa se. Koittakaapa muuten sanoa mallin nimi nopsaan monta kertaa peräkkäin. Juu, teille ei anniskella enää.

Langaksi valikoituvat Tampereen messuilta hankittu Uncommon threadin lanka ja omassa hylyssä hyvän tovin pötkötellyt Madelinetosh. Yhdessä lankojen värit näyttävät lähes metalliselta, sellaselta, jota ei kuviin tietenkään erityisen hyvin saanut ikuistettua. Kiitos näillä leveysasteilla olevan n. 3,5 tuntia kestävän päivänvalon. 

Malli on yhdistelmä huivia ja takkia. Sen neulominen aloitetaan niskasta. Takana ja edessä on briochea ja sivut ovat aina oikeaa. Aluksi minulla oli lieviä vaikeuksia hahmottaa mikä osa oli menossa mihinkin ja muutenkin tuntui, että neuleessa oli enemmän silmukkamerkkejä kuin silmukoita. Mutta kun neule vähän eteni ja tajusi, että mihin mikäkin lisäys on tulossa ja miksi, niin sittenhän sitä posotteli menemään. 


Mallissa on neljä kokoa. Suurin merkitys lienee hihan ympäryksellä. Minulle ei S-koon hihan silmukkamäärät riittäneet,joten neuloin sen verran lisää, että käsi meni hihasta sisään ja verenkiertoa ei uhattu. Leveyttähän tässä kyllä piisaa. Hihan ranteessa sitten kavensin muutaman silmukan pois. Malliin usutetaan tekemän ylipitkät hihat. Tein n kuitenkin ihan tavalliseen mittaan, koska halusin helman pituuden olevan sopiva. Uncommonin lanka loppuikin vähän kesken, mutta kun kun kastelin neuleen ja pikkasen siihen pituutta venäytin, niin johan toimii.

Alareuna viimeisteltiin i-cord reunuksella, josta kyllä tulee nätti, kunhan jaksaa äkertää. Se kuin ei ole niitä nopeimpia päättelytapoja. 

Tällä hetkellä puikoilla on kaksi huivia: Nordic Arrows Laine-lehdestä, sama suunnittelija muuten kuin tässä Shusuissakin ja Find your fade -huivi. Jälkimmäinen toisin on jäänyt nuolien jalkoihin ja alennettu telkkarineuleeksi. Vaikka en teekään uudenvuodenlupauksia, niin haluisin tänä vuonna saada valmiiksi jo kauan sitten aloitetun Tirppa-neuleen. Siitä puuttusi enää toinen hiha ja toisesta hihapyöriö sekä etuliepeet. Samoin kesken on viime kesänä aloitettu Atlas-huivi, josta siitäkin tulee todella hieno. Jotenkin vaan niihin keskeneräisiin on kamalan vaikea tarttua. Varsinkin kun molemmat ovat sellaisia suurta huomiota vaativia neuleita. 

Lisäksi olisi kiva kivaa kudontakehys esiin, olisi kiva kirjoa ja vaikka mitä muuta. No, onhan tässä koko vuosi aikaa. 





sunnuntaina, joulukuuta 18, 2016

Lintukirja


Talitintti istui oksalla. Ihan vielä ei ollut maaliskuu, joten lauluhommat eivät vielä ilmoille kajahtaneet.


Viereisessä puussa oli kuitenkin linnunpönttö, joka oli hyvä käydä jo valmiiksi tarkastamassa. 


Mutta mitä ihmettä tuolla on?


Västäräkki! Mitä ihmettä se tähän aikaan tekee? Västäräkistä vähäsen, vastahan tässä on talven alkuun päästy.


Samaa pohti västäräkkikin. Muuttomatkalla oli nyt sattunut joku virhe. 


Toisaalla hömppätintti tutki talventörröttäjää. Jos siitä vaikka joku pieni makupala löytyisi.

Mutta eipä tuossa, onneksi pipo kuitenkin lämmitti.

Katajassa istui toinen hömppätintti uusi perulaispipo päässään. Mietti niitä näitä.


Niin. Vähän on lähtenyt lapasesta. Posti laittoi viestiä kesken pitaleipien leipomisen, että pakettia olisi tarjolla. Kurvasin renkaat soikeina ja palasin takaisin Arnen ja Carlosin lintukirjan kanssa. Saman iltana neuloin ensimmäisen linnun. Eikä se siihen todellakaan jäänyt.

Arnen ja Carlosin se eka suuri hitti oli ne neulotut joulupallot. Allekirjoittaneelle julekulerit eivät iskeneet sitten yhtään. Lintujen kanssa onkin sitten eri juttu. Linnuilla on kaikilla oma pieni persoonansa, joka tekee niistä niin symppiksiä. Ja onhan nuot kannessa poseeraavat Arne ja Carlos -linnut vaan niin söpöset että!

Kirjassa on malli useampaa kymmeneen erilaiseen lintuun, olkookin niiden kaava aikalailla sama. 


On pipopäisiä talvilintuja, 

on lintuja puutarhasta

on paratiisilintuja

ja kirjolintuja. Ties mitä ja kaikkea. 

Tintti ja västäräkki on neulottu ohuista sukkalangoista ja hömppätintit Rowanin Felted Tweedistä ja Dropsin Karismasta. Lintuja on suht helppo neuloa. Ainoa mikä tuottaa hankaluuksia on pyrstö jos siinä on kuviota. Kuviot ovat monilla linnuilla pystyraitaa, jota ei ole erityisen helppoa neuloa pienellä silmukkamäärällä. Kannattaakin ennen linnun mahaan siirtymistä laittaa joku litteä esine esim. lusikan pää pyrstön sisään ja höyryttää se. Samoin lintu kannattaa höyryttää ennen täyttämistä. 

Kirja on kirjoitettu norjaksi, mutta kyllä siitä tolkun ottaa jos yhtään ruotsia osaa. Ainoa mikä minulle on jäänyt mysteeriksi, on nokan virkkaaminen. Toki jos jaksaisin Google kääntäjää vaivata niin touhu varmaan avautuisi paremmin. Jaksamisen puutteesa olen väkertänyt nokan omin päineni. Kirjasta on tulossa joskus ensi vuoden puolella englanninkielinen versio ja kaitpa se joku päivä suomeksikin taipuu.

Jokaisesta linnusta on oma kaavio ja kirjassa on myös taittuvilla sivuilla perusohje, joka on helppo avata varsinaisen ohjeen viereen. Mun listoilla taitaa olla seuraavaksi sinitintti ja harakka hienone paljettikirjontoineen. Kraak!

tiistaina, joulukuuta 06, 2016

Kotkotuksia

Tässä eräänä päivänä kävin Indiskassa. Siellä törmäsin kivaan lintuaiheiseen mukiin, jonka pikku kanaset jäivät kaihertamaan takaraivoon. Samalla oli muutenkin meneillään jonkin asteinen lintuaiheisen kirjoneuleen kehittely, joten kanaset päätyivät kotkottamaan pipon reunaan.


Kotko
Malli: oma 
Lanka: Tukuwool, sävyissä Sake ja Rae
Puikot: 3 mm
Fiilis: kot-kot-kot

Pipon tekeminen alkoi siis ruutupaperin kanssa puuhaillen. Mallikerrasta tuli aika leveä ja se oli alunperin tarkoitettu ihan eri langalle. Aiottu lanka ei kuitenkaan ollut sitä mitä olisin halunnut, joten vaihdoin lennosta Tukuwooliin. 

Tukuwool on kyllä aivan ihana lanka juuri kirjoneuleeseen. Se käyttäytyy nätisti ja on ihanan pehmoista vienolla lampaan aromilla.

Pipo mallia tilava, koska hiukset. Hiukset pitää saada vaikka ponnarille ja ponnarin pitää mahtua pipon sisään. Muutenkin ajatus kiristävästä piposta on ikävä, niin fyysisesti kuin henkisestikin. 

Tein piposta myös ohjeen, jonka voit ladata tuosta oikeasta sivupalkista ja myöhemmin tänään myös Ravelrystä. Pipo on suht joutuisa neuloa, joten se kerkiää hyvin vielä vaikka pukin konttiin!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Edit. 7.12. Suomitekstistä oli jäänyt pipon korkeusmitta pois. Mitta on 21 cm ja se on nyt korjattu sivupalkista ladattavaan pdf-tiedostoon. Kiitos tarkemmille silmille :)


sunnuntaina, marraskuuta 20, 2016

Tuumasta toimeen

Eilen aamulla silittelin messuhankintojani, olin niistä niin iloinen. Tuhat ja yksi ideaa kupli aika väsyneissä aivoissani, joten päätin tarttua siihen, joka oli minun puolestani suunnilteltu.

Berttaa paperinaru kiinnosti vähän luvattoman plajon. Se kun rapisee ihanasti ja kiemurtelee jaloissa, niin pakkohan sitä on vähän käpälällä käpliä. Ihan parasta kissalle oli löytää paperinen haltialanka, se raahattiin ihan kiipeämispuun koppaan saakka.



Paperinarun virkkaaminen ei ole sitä maailman ihaninta puuhaa. Jos ei ole jo valmiiksi olkapää sijoiltaan ja jännetupen tulehdus kädessä, niin kohta on. Samoin paperi on aika karkeaa. Silti varjostimen virkkaaminen oli aikas kivaa puuhaa. Vähän siitä tuli mieleen joku Gandalfin hattu.
 
Etsi kuvasta kissa.

Lampunkannan yläosaan leikkasin pahvisen ympyrän, jolloin lampun kanta pysyy varjostimen sisällä eikä törötä ulkopuolella. Pikkasen tuntuu tuo lamppu, 11W tehosta huolimatta, kuumenenvan, mutta aika kaukana se kuitenkin varjostimesta on, joten tulipalovaaraa (ehkä) ei ole. Pitää jollain kauppareissulla katsella ledilamppua. 


Varjostin on kyllä hauska. Voisin hyvin kuvitella niitä vaikka kolme riviin ruokapöydän päälle. Mallin nimi on Haiku ja se on ostettu tekemispakettina Taito Keski-Pohjanmaan kojulta. Tein sitä suurinpiirtein ohjeen mukaan, viimeiset joku 4-5 kierrosta tein ilman lisäyksiä. Paperinarua oli kolme kieppiä ja sitä jäi jäljelle n. 20 cm. Paksumpaa narua oli yksi kieppi ja sitä jäi joku metri jäljelle.