lauantaina, maaliskuuta 28, 2015

Kirurgisia toimenpiteitä

Kirurgiassa taidetaan ensin tehdä leikkaus ja sitten paikkaus. Nyt tehtiin toisinpäin: ensin paikka sitten leikkaus.

Neuloin Wiola-takkini pyörönä ja nyt oli tullut aika ottaa sakset esille. Takin keskietuun olin neulonut 5 silmukkaa leveän leikkuuvaran. Leikkuu kulkee keskimmäisen silmukan keskeltä, joten vahvitukset tehdään tämän silmukan ympärille. Vasenkätisenä aloitin takin oikeasta reunasta ja virkkasin kiinteitä silmukoita ylhäältä alaspäin. Silmukat virkataan siten että keskimmäisen silmukan oikean puoleinen lenkki virkataan yhteen keskisilmukan oikealla puolella olevan silmukan vasemmanpuoleisen lenkin kanssa. Kuvassa keltainen silmukka on se keskisilmukka ja oranssi on se viereinen silmukka.


Siitä vaan alas asti. Vasemalla puolella sitten se keskisilmukan vasen reuna vasemmalla puolella olevan silmukan oikean reunan kanssa yhteen. Vasemman puolen virkkasin alhaalta ylöspäin, jolloin muodostuu tämmäinen kuja.


Siitä sitten vaan leikkamaan! Mielessään voi vaikka sanoa pari sataa Ave Mariaa, jos se antaa rohkeutta. Käytin pieniä teräviä ompelusaksia. Sieltä kiinteiden silmukoiden välistä löytyy leikattavat langat, pitää vaan olla tosi tarkkana ettei leikkaa virkattuja silmukoita. Joku fiksumpi käyttäisi virkkaamiseen eriväristä lankaa niin näkisi paremmin. 


Tässä näkyy aika hyvin tuo nurjapuoli. Sinä se leikattu sauma nätisti killittää. Ei räjähdyksiä tai mitään muutakaan ei-toivottua efektiä.


Tässä vielä oikealta puolelta.


Jos katsotaan oikeanpuoleista reunaa niin siinä näkyy kiinteillä silmukoilla virkattu reuna, sitten tuo turkoosi on keskisilmukan viereisen silmukan oikeaa reunaa ja seuraava on se 3. leikkuuvarasilmukka. Siitä oikeallepäin on sitten varsinaista etukappaletta.

Tämän jälkeen virkkaan sitten napituslistat. Tässä kuvassa on napinreikärivi muotoutumassa. Hyvin kääntää lista tuon leikkuusauman neuleen sisälle. 


Tuon sauman päälle tulen vielä ompelemaan koristenauhan. Onpahan sitten nätin ja viimeistellyn näköinen.

Berttaa tämä koko homma ei enää vähempää voisi kiinnostaa.


torstaina, maaliskuuta 26, 2015

Kylpykaveri

Onhan se vähän tylsää yksin kylpeä, onneksi tästä taloudesta löytyy kaveri joka tilanteeseen.

Miss ylipäätarkastaja sekä virallinen valvoja, aina valmiina palvelukseen! Paitsi jos sattuu kovasti nukuttamaan.

Nyt tarkastettiin huolellisesti että kaikki nuppineulat olivat paikoillaan. Sitten olikin hyvä lösähtää märän hihan päälle pötköttämään.

keskiviikkona, maaliskuuta 25, 2015

Iltapesulle!

Tämä paidan rötväke lähtee nyt kylpyyn ja katsotaan mihin kuosiin se sitten asettuu. 

Siinä kuivuessa on sitten hyvä hetki puhallella ja mielikuvaharjoitella neuleen aukileikkaamista. 

sunnuntaina, maaliskuuta 22, 2015

Saumat suoraan

Olen vihdoin päässyt Wiola-takkini kaarrokeosaan. Eilen sain pätkyteltyä sitä sellaiset 10 senttiä kunnes tajusin ettei nyt mene oikein. Saumakohdissa kuviot menivät miten sattuu. Piti uudemman kerran tavata ohjetta ja siinähän se kerrottiin, ihan selkeällä norjan kielellä. Kas kun en heti tajunnut. Sitten purettiin ja tehtiin niin kuin ohjeessa sanotaan eikä venkoilla omien luulojen kanssa. Nyt kuviot osuvat kohdilleen kuten pitääkin. 

Tosin tässä vaiheessa vaihdetaan virkkaaminen ihastuttavaan maailmaan, Sophie-peiton 11. vihje on julkaistu.

Niin ja Bertalta terveisiä!

torstaina, maaliskuuta 19, 2015

Mennään bussilla

Titityyn lankarouvat ovat järjestämässä bussiretkeä täältä Oulusta Jyväskylään sunnuntaina 26.4. Ihanaisen lankakaupan ohella voi tutustua Toivolan vanhalla pihalla järjestettävään Käsityökorttelitapahtumaan, jossa on mukana erinäinen määrä käsityöyrittäjiä. Joulun reissulla mukana olleena voin sanoa että oli niin mukava reissu että nyt on päästävä uudelleen! 

Matkan voi ostaa Titityyn sivuilta, sieltä saat myös lisätietoja reissusta.


sunnuntaina, maaliskuuta 15, 2015

Puuh

Täällä on vaihteeksi vietetty synttäreitä eli aamusta asti leivottu ja värkätty. Huseerattu joka suuntaan. Paistettu kahteen kertaan kakun kuorrutemarengit, koska ensimmäinen otti ja paloi kun hetkeksi selkäni käänsin. 

Ja kun talossa on tovin aikaa ollut puolen tusinaa esiteini-ikäistä, sokerilla ylikuorrutettua pojan jolppia, niin hiljaisuus on käsin kosketeltavaa kun joukkue hajaantuu takaisin omiin koteihinsa. 

Minä taidan hajaantua tuonne sohvalle virkkaamaan. Sitä ennen kuitenkin näytän pienen vilauksen kirjoneuletakistani. Siinä olisi hiha numero kaksi menossa. Sitten olisi kaarroke, jonka jälkeen pitäisi tarttua saksiin ja leikata etukappale auki. Huh.

Pihajututkin vähän jo houkuttaisivat. Eilen tutkin postissa tullutta taimilehteä ja marketista ostin herneen siemeniä. Takapihalla on kuitenkin ihan reippaasti lunta, joten ei tässä vielä mikään kiire ole. Tarkasti jos kuvaa jaksaa syynätä niin huomaa että merellä on menossa pilkkikisat. 

maanantaina, maaliskuuta 09, 2015

Mä sulle luvannut en ruusutarhaa

Outia kiinnosti tietää mitä Sophie-peitolle kuuluu. Hyväähän sille, kasvaa ja lisää painoaan.
Sain eilen 9. osan valmiiksi vaikka loputon kierros popcornikukkasia pistikin puuskuttamaan. 
Peittoon on nyt virkattu tulppaanien lisäksi ruusuja ja kulmiin kasvanut horsmakin on avannut kukintonsa. Vaikkei se sitten loppupeleissä horsma tainutkaan olla.

Sitten on vielä voikukkia ja mitä lie sinipallukoita ja semmosia. Niitten kaikkia nimiä nyt voi tietää.
Peitolla on nyt kokoa reilu metri. Tällä hetkellä se vielä hakee muotoaan kun alun ympyrä vaihtui neliöksi ja sitten ruvettiin kääntämään sitäkin neilötä toiseen suuntaan. Vielä on muistaakseni 11 vihjettä jäljellä. Sitten pitäisi olla valmista.