sunnuntaina, toukokuuta 03, 2015

Luetun ymmärtäminen, osa 73 B

Tai ehkä otsikon pitäisi olla luetun väärin ymmärtäminen. Se kait tätä tilannetta kuvaisi paremmin. Olen virkanut hiki päässä sitä villaversiota Sophie-peitosta. Eilen illalla koin valaistumisen, että miksi se puuvillainen peitto niin kovasti kiristää tietyistä kohdin. No siksi, että tekijä on lukenut ohjetta ylimalkaisesti. 
 Nyt vasta tajusin että fpttr, fpdtr ja fptr eivät ole yksi ja sama asia. Kappas, kappas. Fp tarkoittaa front post eli virkataan etukautta edellisen kierroksen silmukan ympärille. Tr on treblecrochet eli pitkäpylväs. Dtr on tietysti tuplapitkäpylväs ja ttr triple eli kolmoispitkäpylväs. Minä olen tehnyt kaikki tavallisena pitkänä pylväänä, joten ihmekös jos vähän kirraa. 

Vähän meinaa kiristää korvien väliäkin kun tämän jutun tajusin. Villaversiossa lienee ainakin muutama kohta oikein ja peitto pysyy aika hyvin kuosissaan. Puuvillainen ei meinaa asettua ei sitten ollenkaan. Varmaan pingottaminen tulee auttamaan asiaa. Tosin minulla ei ole haisuakaan mille alustalle peiton sitten aikanaan pingotan. 

Tänäänhän tuli lisää ohjetta. Mua jo rasittaa se vaalea turkoosi, eikä sitä olekaan kuin kerä ja vähän toista jäljellä. Muuten lankaa on kyllä yli kymmenen kerää jäljellä. Pitänee taas kehitellä jotain omia väriskaaloja tähän ohjeen pätkään.

Ja kun tässä on nyt tähän virkkuuseen liittyviä antipatioita tuotu esille, niin kovasti toivoisin että olisin puuvillaversiossa käyttänyt isompaa koukkua. Vähän turha toive tässä vaiheessa juu, mutta kuitenkin.

perjantaina, toukokuuta 01, 2015

Vappuna

 Kerrostalokyttääjään rivarissa asuva serkku.

 "Ei s-tana, nyt se otti imurin esille".

 Minä virkkaan, kissa kehrää.

 Vappukukkia.

 Vappukukkia vol. 2.

 Liikennevalorättärit.

Meillä oli tämmönen, vihreä tosin, kun olin kersa. Jos oikein muistan niin penkinpäälliset oli oranssia teddykarvaa.

Bertan auto.

tiistaina, huhtikuuta 28, 2015

Makeaa mahan täydeltä

Auringonpaiste sen kait teki. Havahduin siihen, että jos meinaan sen palstan ottaa taas kesäksi niin pitäähän sinne jotain kasvista laittaa. Pyöräytin pari kymmentä pottia ja tökkäsin siihen parsakaalit itämään. Jos huomenna pyöräyttäisi samanmoisen lisää. Bertta tonki samaan aikaan ruovikon reunassa, hiiri tai myyrä sillä näytti olevan tähtäimessä. Pääsi livistämään. Se sai pari päivää sitten linnun kiinni ja syödä mussutti saaliinsa samantien. Liekö sitten tullut maha kipeäksi, koska muutama seuraava päivä meni kissalta aika vaisuissa tunnelmissa. Virkistyi vasta sitten kun laattasi suhteellisen suuren ykäpykän matolle. Miten se aina osuukin just matolle?

Minä kävin virkistäytymässä Jyväskylässä Titityyssä. Tai miten sen virkistymisen ottaa, vieläkin meinaa väsyttää :) Matkassa oli muitakin tienoon neulojia ja siellä me oltiin kuin pienet lapset karkkikaupassa. Vaikka mitä tekisi mieli! Aivan hirveä valinnan vaikeus.

Ja noita vihreitä Maddeja ei sitten hyllyssä enää ole, ne lähtivät linja-auton raggariosaston matkakaverille.

Itse olen näköjään luisumassa mitä enenevissä määrin keltaisen pauloihin. 

sunnuntaina, huhtikuuta 19, 2015

Puuskututtaa

Olen harvoin sairaana. Siksi varmaan sairastamisesta on tullut vähän sellainen romanttinen mielikuva: nökötetään sohvan nurkassa peiton alla, siemaillaan hunajateetä ja katsotaan tellusta jotain hömppäelokuvaa. Välillä saatetaan vähän yskäistä tai niistää nenää, silleen sivistyneesti. 

Todellisuus onkin paljon karumpi. Ensin iskee kamala lihassärky. Joka ikiseen kohtaan kropassa sattuu. No, okei nenänpäähän ei satu, mutta se on niin jäässä että sitä voisi käyttää jäätelömassan jäähdyttämiseen. Sitten tulee kylmä. Niin kylmä ettei sellaista kylmyyttä voi ollakaan. Villapaitaa päälle ja sänkyyn kahden paksun täkin alle. Siellä sitten hytistään. Bertta käy parhaansa mukaan auttamassa ja nukkuu jalkojen päällä. Välillä käydään halaamassa lämmitettyä takkaa mutta sekään ei saa vilua pois. Nälkäkin olisi mutta mitään ei pysty syömään. 

Sekavasti nukutun yön jälkeen on vielä enemmän nälkä. Edelleenkään ei pysty syömään oikein mitään. Vilun tilalle on tullut voimattomuus. Vähäinenkin tekeminen, vaikka vain leivän voiteleminen ottaa voimille ja pitää istua alas puuskuttamaan. 

Istua sentään jaksaa ja virkatakin voi. Bertta on hyvänä kaverina mukana touhussa. Tai eihän se mitään touhua, nukkua tursottaa. Lämmittää kuitenkin kivasti jalkoja.  

Se mikä tässä katkerasti naurattaa on se että mitä todennäköisemimmin maanantaina aamulla ollaan täydessä tikissä. Tunnollinen työntekijä ei työpäivänä sairasta. 

maanantaina, huhtikuuta 13, 2015

Onks pakko jos ei haluu?

Eilen tuli 14. osa Sophie-peitosta. Kun näin pätkän niin ensimmäinen ajatus oli että eikä. Toinen ajatus oli ihan sama eikä. Musta tuommoinen yksivärinen reikäkuvio ei vaan yksikertaisesti passaa peittoon. Olin salaa toivonut että edellisessä ohjeessa viitattu perhoskuvio olisi ollut kohokuvio, niin kuin kaikki muutkin peitossa olevat kuviot. Ähäkutti. 

Pitää tässä nyt pohtia että teenkö noita perhosia, vai tekisinkö ihan vaan raitoja, kun en osaa ite tehdä sellaisia kohollaan olevia perhosia. Nurkissa olevia lehtiä voisin käyttää perhosen mallina, mutta enpä tiedä jaksanko ruveta virittelemään. 

Yksi vaihtoehto olisi odottaa seuraavan sunnuntain ohje, että tietää mitä noitten perhosten jälkeen on tulossa. Jos loppureuna on jotain tämmöstä reikäkuviota niin suutun ja mustaksi muutun.

Varmaan fiksuinta on odottaa se seuraavan sunnuntain ohje ja sitä odotellessa virkata villaista versiota. Tällä mennään.

lauantaina, huhtikuuta 11, 2015

Mitenkäs tässä näin pääsi käymään?

Tällä tädillä nyt keulii ja sutii vähän turhankin paljon. En tiedä miten tähän jamaan on oikein ajauduttu, mutta tässä sitä nyt kuitenkin ollaan: saappaat mudassa polvia myöten.

Pääsiäisen aikana Sophie-peittoa virkatessani mielen vieressä pyöri ajatus samaisesta peitosta villaisena versiona. Muistui mieleeni erääseen pahvilaatikkoon sullotut kasvivärjätyt villalangat, jotka ovat jo hyvän tovin uutta olomuotoa odottaneet. Kaivoin laatikon esille ja levitelin sen sisällön lattialle. Etsin siihen kaveriksi vähän muitakin ja tuumin. Keitin kupillisen teetä ja annoin pikkusormen. Se vei koko käden. 

En tiedä uskallanko edes ääneen sanoa, joten kuiskaan ihan hiljaa mielessäni. Taidan pitää tästä villaisesta enemmän kuin siitä puuvillaisesta rotjakkeesta. 
Yes, we are all mad in here. 

lauantaina, huhtikuuta 04, 2015

Lankalauantai

Lankalauantai lienee mitä parhain päivä esitellä mitä on saanut langasta väkerrettyä. Joten mina damer och herrar:


Wiola
Malli: Wiolakofta, suunnittelija: Kristin Wiola Ødegård
Lanka: paksu Pirkkalanka väreissä: Curry, ruoste, suklaa ja hunaja. Ohut Pirkkalanka (kaksikertaisena) värissä meri. Drops Karisma: pinkki 66 sekä pikkasen paksu Pirkkalankaa väreissä jää ja petrooli. Kirjonnat Dropsin Alpacalla
Puikot: 4 mm ja virkkuukoukku 3 mm
Muuta: Nauha ja napit Nappi-Kikasta, kiitos Seijalle kärsivällisestä nappien valkkaamisesta!
Fiilis: jihaa!


Äkkäsin mallin jo hyvän aikaa sitten Pinterestistä, harmi vaan kun kuvan linkki ei vienyt minnekään. Sitten mallin kuvia alkoi ilmestyä myös Ravelryn puolelle ja sitä kautta sain jäljitettyä mallin norjalaiseen Familien-lehteen. Ajattelin ensin että sepä siitä sitten, sitä lehteä nyt kuitenkaan käsiini saa. Lehdelläpä oli oma Appsi, josta lehden numeron sai ladattua iPadille ja se oli menoa sitten. Ohje on siis norjankielinen mutta jos yhtään ruotsi sujuu niin ohje ei tuottane suurempia ongelmia. Dropsin sivuilla on muuten hyvä lista eri kielillä yleisimmistä neulonta- ja virkkaustermeistä, sieltä kävin muutaman kohdan vaklaamassa.


Ohjeessa käytetty lanka oli Sandnesgarnin Peer Gyntiä, ja aika äkkiä selvisi ettei sitä lankaa myydä Suomessa. Valmistajan omilla sivuilla oli verkkokauppa, joka taas ei lähetä Norjan ulkopuolelle. Minua kuitenkin viehätti kovasti ohjeessa käytetyt väriyhdistelmät joten joku korvaava lanka tiskiin kiitos. Kävin aika monta värikarttaa läpi ennenkuin muistin Pirkkalangan ja sieltähän se tärppäsi!

Malli neulotaan pyörönä alhaalta ylöspäin ja sitten kainaloiden jälkeen yhdistetään hihat vartalo-osaan ja jatketaan raglankavennusten parissa kaula-aukkoon saakka. Sitten takki pingotettiin ja leikattiin auki. Aukileikkaamisesta on enemmän juttua edellisessä postauksessa. Vähän kyllä minua itseänikin kummastuttaa, että miten ihmeessä se virkattu reuna voi pysyä. Uskottava se on. Jos aihe kiinnostaa enenmmän niin suosittelen lämpöisesti Kate Daviesin blogin tekstiä aiheesta.

Leikkuusaumat siistin koristenauhalla, jonka ompelin paikoilleen käsin. Eka ompeluyritys meni täysin persielleen kun kiinnitin nauhan nuppineuloilla otin neuleen syliin ja rupesin ompelemaan. Nuppineuloista huolimatta neulos venyi ja nauha kupruili miten sattuu. Sitten ratkoin koko tekeleen ja aloitin alusta. Silittelin reunan tasaiseksi pyödälle ja ompelin siinä nauhan kiinni ilman että nostelin tai muutenkaan siirtelin neuletta. Silleenhän se onnistui tosi siististi.

Reunoihin on virkattu pienet pampulat. Tämä oli ohjeen ainoa kohta, joka sai tuulen humisemaan korvien välissä. Ohjeen mukaan pompuloiden välissä olisi pitänyt hypätä muutaman silmukan yli. Jos niin teki niin johan sai reunan kirraamaan ihan urakalla. Lisäksi ohje virkata nurjalta puoleta tuntui tosi kummalliselta. Värkkäsin ja purin eestakas, kunnes löysin itselleni oikean tavan. Joten ensin yksi piilosilmukka, sitten kolme puolipylvästä yhteen ja yksi ketjusilmukka. Ja sitä litaniaa toistaen. Niin ja kyllä, pallukosta tuli paremmat kun virkkasi nurjalta puolelta.

Oikean puolen miehustassa on pieni kirjontahässäkkä. Täytyy tunnustaa että ranskalaisen solmun pidennetty versio ei minulta onnistu. Sain monenlaista umpisolmua aikaiseksi. Joten tein nuot ruusut niin että ompelin n. sentin pituisen piston, jonka ympärille kieputin lankaa hyväksi katsomani määrän. 

Nappien värityksen ja kaksivärisyyden omin myös mallista, minusta se oli hauska yksityiskohta. Niitä me Nappi-Kikan tädin kanssa etsittiin miljoonan muun napin seasta, ja olipa aikamoinen metsästys että löytyi juuri oikean kokoiset, väriset ja että kummassakin olisi sama määrä reikiä jne. 

Takin juju ehkä onkin juuri kaikki pienet viimeistelyssä tehtävät yksityiskohdat: kirjonnat, virkattu pompulareuna, napit ja koristenauha. Ilman näitä juttuja takki olisi vain yksi norjalainen villatakki. Toki kuvioden väriyhdistelmä ei ole ihan se tavallisin, mutta tällä kertaa yksityiskohdat ovat ne juttu.