tiistaina, kesäkuuta 30, 2015

Auringonpalvoja

Yks innokas auringonpalvoja levittäyi heti aamulla pihamaalle auringosta nauttimaan. Hikipisaraa pukkasi pintaan mutta sitkeästi se vaan jatkoi köllimistään. Illan tullen se olikin jo ihan korppukuiva ja halusi kääriytyä kasaan ja tulla sisälle. 

tiistaina, kesäkuuta 23, 2015

Yks tyyppi

Pienempi on innostunut piirtämään. Papereihin yleensä piirtyy joku minulle tuntematon tyyppi peleistä tai videoista. Tuossa taannoin katselin olkkarin lattialle unohtunutta piirustusta ja siinä keikkunut tyyppi näytti hauskalta. Sitten keksin että siitähän saisi kivan printin t-paitaan.

Ja eikun tuumasta toimeen! Skannasin piirustuksen ja värkkäsin sen koneella valmiiksi. Kiikutin paitapainoon että tehkää tämmönen. 

Nyt paita onkin sitten ollut piirtäjänsä päällä pari päivää putkeen. Samaisella kuviolla tuli teetettyä myös toinen paita, punaisena pitkillä hihoilla.

Nyt sitten tuo isompikin kärttää omaa paitaansa. 

sunnuntaina, kesäkuuta 21, 2015

Kesä



Suomessa juhannusta juhlitaan keskikesän juhlana. Omasta mielestäni kesä vasta alkaa juhannuksena. Ainakin täällä päin maailmaa on vasta nyt alkanut tuntua kesältä. Ulkona tarkenee ilman pitkiä kalsareita ja pipoa. Hyttysiä kyllä pisaa. No, eipähän tartte olla yksin. 



Palstalla on vähän ankeaa. Linnut ovat olleet tänä vuonna erityisen kiinnostuneita kaikesta. Ovat mm. katkaiseet yhden kesäkurpisan taimen ja kaivaneet likipitäen kaikki auringonkukan taimet ylös. Toukat pitivät huolen parskakaalin taimista ja vesi on sitten pitänyt huolta kaikesta lopusta. Tuolla ei koskaan ollut liikaa vettä. Nytpä on sekin päivä nähty.






Virkkasin villapeiton viimeisen silmukan eilen. Aikamoinen kyhmy oli jo otsaan noussut, ei enää napannut ei. Tänään en aio edes koskea mokomaan. Neulon! Ja voi että neulominen onkin kivaa!



Juhannusyönä pieni mönki sänkyyn mun viereen ja ilmoitti köllivänsä siinä hetken ennen kuin menee nukkumaan omaan sänkyynsä. Eihän siinä kulunut kuin se hetki, ja vierestä kuului tasaista tuhinaa. Tööttäsin sitä nenään ja sanoin että pitäisi mennä omaan sänkyyn. Pieni avasi silmänsä ja hymyili leveästi. Ja jatkoi uniaan.


perjantaina, kesäkuuta 19, 2015

Universumin reunalla



Viime lauantaina tein viimeisen silmukan, tänään piilotin viimeisen langanpään. Nyt sitä voi sanoa valmiiksi.

Tästä peitosta olen kirjoittanut jo niin paljon, että nyt on vähän takki tyhjä sanoista. Vaikea oikeastaan vieläkään uskoa että se on valmis. Tai jos ihan totta puhutaan niin siinä on yksi kohta, johon aioin vielä ihan vaan pari pylvästä tai jotain semmoista laittaa, mutta nyt ei sanalla sanoen huvita. 

Aloitin peiton virkkaamisen tammikuun lopussa. Ensimmäiset kierrokset menivät tuosta vaan, loput kierrokset ottivatkin sitten useamman tunnin valmistuakseen. Lankaa meni sitä vauhtia ettei postipoika pysynyt vauhdissa. Peitto onkin tosi painava. Minun on pitänyt punnita se, mutta eipä taida tästä taloudesta löyty tarpeeksi järeää vaakaa. Veikkaa jotain 4-5 kilon luokkaa.


Vieläkin tosin vähän kirvelee se etten käyttänyt puoltaa numeroa isompaa koukkua. Kuten kuvista näkee, on peitto hieman nafti. Isommalla koukulla olisi kokoa tullut luultavasti sen verran ettei se näyttäisi niin nöpöltä. Tiedä sitten kuinka paljon se käytössä venyy.

Peiton tekemisessä kaikista hauskinta oli se että likipitäen joka kierroksella tuli jotain uudenlaista kuviota eteen. Toki seassa oli niitä tylsiä pylväskierroksiakin, mutta ihan kiitettävästi oli jos jonniinmoista nyppyä ja pömpylää pitämässä mielenkiintoa yllä. 

Jos nyt lukijakunnassa on joku jolle tämä produktio on ihan uusi asia, niin peiton ohje löytyy (englanniksi) Look What I made - blogista. Siellä se on, muistaakseni 20 osassa. 

Sitten olisi vielä se villainen…kolme kierrosta vielä ja langanpäät. Puuh. 


tiistaina, kesäkuuta 09, 2015

Pakkomielle porkkanoista

Villa-Sophieta virkatessa tuli päähän yhtäkkiä ajatus: peittoon pitää virkata rivi porkkanoita. En tiedä mistä se päähänpinttymä oikein nousi, varmaan joku palstahomminen aiheuttama post-traumaattinen juttu.

Vähän ovat kyllä porkkanakärpäsen syömän näköisiä minun naatit, mutta väliä hällä, näillä mennään. 

Palstasta puheen ollen, kävin toteamassa siellä sunnuntain sateen hävityksen kauhistuksen. Pellolla on ollut ihan tulva. Voisko nyt olla vaikka edes viikon ettei sataisi? Kiitos.

sunnuntaina, kesäkuuta 07, 2015

Loppusuora häämöttää

Kummasti saa lisää virtaa kun tajuaa että massiivinen produktio alkaa olla vihellystä vaille valmis.


Toki langan loppuminen aiheuttaa pientä lisämutkaa, ei anneta sen kuitenkaan häiritä. Kyseessä on kuitenkin enää yhden sivun verran pituinen pätkä.

Sillä välin voi vaikka virkata villaversiota. Siihen en tule tekemään noita neliöitä. Tämän version kanssa kun huomasin että neliöt vetävät peittoa kasaan. Neliökaitaleessa on saman verran silmukoita kuin peiton reunassa, mutta neliökaitale on kuitenkin kapeampi. Tämä ilmiö tuotti hieman tuskaa yhdistämisvaiheessa. Villaiseen versioon virkkaan päätyihin jotain vielä tässä vaiheessa tuntematonta juttua ja sitten teen reunuksen. Villaversiossakin varmaan pitää vielä käydä kaupan hyllyllä tutkimassa lisää lankaa. 

Viime viikonloppuna otetussa kuvassa peitto pötköttelee olkkarin lattialla kuivumassa. Hankin rautakaupasta neljä Finnfoam-eristelevyä pingotusalustaksi. Toimivat oikein hyvin siinä tehtävässä. Ainoa vaan että meni noin neljä vuorokautta ennen kuin peitto oli kuiva. 

Lopuksi toinenkin kuva viime viikonlopulta. Lisää sellaisia kelejä kiitos. Pidin torstaina vapaapäivän, jonka vietin lähestulkoon kokonaan palstalla. Sain perattua maan ja tehtyä loputkin penkit. Nyt vaan sataa ja tulee niin kamalasti etten uskalla viedä pieniä hentosia taimia ulos kasvamaan. Toki olisi jo korkea aika saada ne multiin. Jos vaikka huomenna?

lauantaina, toukokuuta 30, 2015

Aino

Sitten se lopullinen Aino.


Kankaana on Marimekon Kaneliruusua, joka on aikas ihana kuosi. Värit ovat just niinkuin pitääkin!

Alkuperäiseen malliin lisäsin 10 senttiä lisää helmaan ja jätin laittamatta vetskarin. Helman tikki pitäisi vielä purkaa kun kone päätti tehdä siihen aivan kamalaa tikkiä. Samoin hihat ommeltuani huomasin että tikki oli jäänyt pyöriöitten poimulangan ompelemisen jälkeen pisimmälle tikin pituudelle. Pitäisi varmaan nekin ommella uudemman kerran.

Mutta nyt ei jaksa. Kaupungin sedät kun ovat saaneet palstamerkit laitettua paikoilleen. Tämä täti tonkii nyt pellolla. Osa perunoista on piilotettu.