maanantaina, toukokuuta 23, 2016

Inspiraatio



Inspiraatio, innostus, vimma, draivi...mitä termiä nyt haluaakin käyttää. Itselleni inspiraatio on se voima mistä kaikki kässäämiseen lähtevä voima tulee. Ilman sitä en saisi neulottua, ommeltua tai virkattua yhen mittään. En pysty olemaan järkineuloja: kas, lapaset ovat puhki, neulonpa uudet. Jahas, talvi on tulossa ja poikien villapaidat ovat jääneet pieniksi. Ei lähde, pese eikä varsinkaan linkoa. 



Jos taas näen jonkin mallin kuvan, kivan langan tai mieleen vaan posahtaa jokin visio, niin sitten ei pidättele ei mikään. Sitten se voi olla se lapanen tai villapaita tai mikä vaan kunhan ensin on tullut inspiraatio. Tämän vuoksi myös tilauksesta tehdyt neuleet tms. ovat aikalailla mahdottomia ja yleensä hampaat irvessä neulottuja.


Joskus inspiraatiota hellitään mielen vieressä useampikin päivä. Vähän kuulostellaan ja ollaan kun ei oltaiskaan. Sitten sitä ei pysty pidättelemään ja se on menoa sitten. Se on se vimma ja voima joka siivittää vaikka minkälaisiin urotekoihin. Silloin ei mietitä tunteja eikä päiviä eikä välttämättä myöskään sitä, onko tulossa ylipäätään mitään käytettävää. Ei, ei. Heittäydyn vaan tunteen valtaa ja annan mennä. Jälkeenpäin sitten voi pohtia, että tarvitsinko yhden huivin/paidan/peiton/you name it lisää. En välttämättä, mutta halusin ehdottomasti tehdä. Ja sehän on hyvä syy tehdä. 

Kuvissa on tämän hetkinen hullutus, vimma ja virta. Törmäsin ensimmäisiin Mandala Madness kal -kuviin Instassa ja ihmettelemään, että mikäs tää nyt on. Ravelryyn äimistelemään ja jo silloin päätin etten tarvitse virkattua päiväpeitettä enkä varsinkaan tule virkkaamaan sellaista taas tänä vuonna. Enkä missään nimessä ainakaan kahtaa. En, en ja en. 

Jotenkin sitten kuitenkin kävi niin, että löysin itseni tutkaamassa Mandala Mandess ohjeita. Sekä pohtimassa värejä ja mahdollista lankaa. Sitten suljin selaimen ja viheltelin "että eipä tässä mittään". Ihan silleen viattomasti. Seuraavana päivänä kävin salaa itseltäni ostamassa muutaman kerän lankaa, että testaan pikkasen. No niin varmaan. Onneksi siippa tai kukaan muukaan ei ole kysynyt mitä tuosta on tulossa. En taida uskaltaa sanoa sitä edes ääneen. Kuiskataan hiljaa: päiväpeitto


 

maanantaina, toukokuuta 16, 2016

Aikahyppy

Täällä on jotenkin päädytty käsitöitten osalta takaisin viime vuoteen. Viime kesänähän innostuin huithiiteen Alabama Chaninin vaatteista ja sain valmiiksi asti mm. t-paidan. Tunika-bolero-yhdistelmäkin näki päivänvalon ja pitkähihainen paitakin pääsi aluilleen. Viimeksi mainittu on edelleen vaiheessa, koska kirjontalanka loppui kesken, eikä sitä sitten hartaista toiveista ja pyynnöistä huolimatta tunnu saavan. Lisäksi leikkasin ja tein kuvion kietaisuhametta varten. Sekin sitten jäi tekemättä loppuun jonkun toisen innostuksen nostaessa päätään. Liekö se toinen innostus sitten ollut Tirppa-takki

Nyt on kuitenkin käynyt niin, että yksi päivä kun ei ollut mitään neulottavaa, otin Tirpan syliini ja tein vartalo-osan valmiiksi. Nyt tahkotaan jo ensimmäistä hihaa hyvän matkaa kyynärpään yläpuolella. Kohta saakin miettiä hihapyöriön kavennuksia. 

Samoihin aikoihin tuli plärättyä Pinterestiä ja törmättyä Alamaba Chaniniin. Aikani huokailin, että miten kauniita ne ovatkaan. Muistin sen kietsuhameen ja kaivelin kappaleet esille. Sitten vaan armotonta tikuttamista, kunnes lanka loppui kesken. Sen tilaaminen onnistui ja tänään sain toista etukappaletta varten kirjontalangan. Nyt sitten pistellään ihan olan takaa. 

Kyllä ne vielä joku päivä valmiiksi tulevat!


 

lauantaina, huhtikuuta 23, 2016

Keltainen kausi

Ensin oli se magenta ja purppura. Sitten kyytiin hiipi harmaa eri sävyissään. Nyt keltainen pitää tiukasti ohjia käsissään, painaa kaasua nasta laudassa ja iloisesti vilkuttelee.



Autumn Lace
Malli: Autumn Lace, Nancy Marchant 
Lanka: Sandnes Garn Silk mohair, sävyissä Syregul 2005 ja Øker 2035, kerä kumpaakin väriä
Puikot: 5 mm
Fiilis: joko saa laulaa Keltainen toukokuu?


Silkin ja mohairin liitto on kyllä ihana asia. Se on pehmeää, kevyttä ja muutamamia muita hyviä adjektiiveja. Sandnesin Silk Mohairia en ollut aiemmin kokeillut, mutta kyllä tämä tässä kategoriassa on todella ihanaa lankaa. Värien saamisessa oli omat juttunsa. Øker väriä kyllä löytyi mutta syregul olikin sitten tiukasti jemelissä. Kunnes ymmärsin kysyä Titityystä, että saisko sitäkin väriä valikoimiin. Ja saihan sitä. Kunhan Sandnesilta saivat aikaiseksi lähetettyä. 


Väreissä ei ole kovin suuri kontrasti, mutta pienellä kotrastilla halusinkin mennä. Kaulan ympäri rutattavassa huivissa kun näkyy molemmat puolet, enkä halunnut liian suurta eroa oikean ja nurjan puolen välille. 


Neuloksessa on helppoa lehtipitsiä, mutta toki kun briochea neulotaan, niin vähän siinä on kommervenkkiä. Normipitsissä tehdään reikä yhdellä langankierrolla mutta briochessa kahdella. Seuraavilla kierroksilla saakin sitten olla tarkkana, että neuloo langankierrot ja muistaa lisäksi tehdä ne normi langankierrot, jotka briochessa pitää tehdä muutenkin joka kierroksella. Vähän siis sai välillä tutkata, että mitä kohtaa neulotaan ja mikä nostetaan. Hyvin se kuitenkin sujui. 

Sinänsä hauska huomata kun briochea on tullut neulottua, niin mallit, joilla aloitin olivat ne vaikeimmat. Niissä oli paljon monimutkaisemmat kuviot kuin nyt näissä viimeisimmissä neulomissani. Tulipahan opittua kunnolla :) 



 
 

lauantaina, huhtikuuta 16, 2016

Joskus vaan kestää kauemmin

Reilu viikko sitten, tai no, melkein kaksi viikkoa sitten kylvetin neulomani tyynynpäällisen, pingotin sen ja laitoin kuivumaan. Hyvähän se on ottaa varman päälle, että on sitten kans kuiva ennenkuin poistaa nuppineulat ja ompelee sauman kiinni. Ettei turhan aikaisin ala hätiköimään.

Tyyny
Malli: With a Nod to Ms. Walker, Carolyn Bloom
Lanka: Pirtin Kehräämö, luonnon valkoinen ja musta, vyyhti kumpaakin väri
Puikot: 4 mm
Fiilis: mii laiki


Neulos on ns. mosaic knitting -neulosta, jossa silmukoita nostamalla tehdään kuvio. Kierroksella siis käytetään vain yhtää lankaa kerrallaan. Aiemmassa keskustelussa moitimme tekniikan nimeä ja mietimme mitä se olisi suomeksi. Valekirjoneule tuntui aika hyvältä termiltä. 

Ohje on kirjoitettu huivia varten, mutta väliäpä hällä. Saa siitä tyynyn päällisen jos tahtoo. Oikeastaan tahtoisin pienen peiton tällä samaisella kuosilla. Tai vaikka isommankin. Mieluiten muutamassa eri värissäkin olisi ihan jees. Ja joku mohairtyyppinenkin olisi kiva...

Kuosista tulee minulle mieleen kudotut kankaat, vaikkapa pellavaliina ja sellaiset. Taitaapa joissain käytävämatoissakin olla tämän tyyppinen kuosi. Tykkään kovasti. Keltaisen raidan päätin tehdä ihan vaan huvikseni ja pieneksi yllätykseksi. Hyvä että tein, se tuo tyynyyn lisäsäpinää. 


Tekisi oikeastaan mieli tehdä toinen samanmoinen. Vähän puuvillaa tuumasin. Puuvillasta vaan puuttuu villan elastisuus, joten en tiedä mitä se tykkää silmukoiden nostelusta, meneekö kovin kurttuun tai jottain. Kokeilemallahan se selviäisi. 


maanantaina, huhtikuuta 11, 2016

Rey myös Ravelryssa

Maailmassa on ihania ihmisiä. Jokunen aika sitten sain sähköpostia, jossa tarjouduttiin kääntämään Reyn ohje enkuksi. Tokihan moiseen tarjoukseen tuli tartuttua ja nyt, kiitos Johannan, suomen- kuin englanninkielinenkin ohje on saatavilla Ravelryn kautta. 

Ravelryssä on vähän ongelma se, että jos sinne tuuttaa suomenkielisen ohjeen, niin johan alkaa posti kilkuttaa toiveita enkkuversiosta. Tai ei kait se mikään ongelma ole, mutta kun useamman päivän naputtaa ohjetta suomeksi ja sitten pitäisi totaalisen kyllästyneenä tehdä sama homma enkuksi niin nöy. Nöy, nöy ja nöy. Joten vielä kerran kolme hurraa huutoa Johannalle!

Ihan mukavassa seurassa ohje näytti aamulla porskuttavan :)

 

tiistaina, huhtikuuta 05, 2016

Kyllä lähtee

Nyt pesee, linkoaa ja pärisee samaan rahaan. Kauan odotetut mohairsilkkikerät värissä myrkynkeltainen rantautui tähän talouteen ja nyt ollaan ihan liekeissä!

Väriyhdistelmä myrkynkeltainen ja kullankeltainen saattaa kuulostaa aluksi aika erikoiselta. Mutta ajatteleppa sitä juuri puhjennutta koivun lehden silmua. Se ulos pönkivä lehti on sellainen hennon limenvihreä ja se tuppi siinä juuressa aikalailla sama tuon kullankeltaisen kanssa. 


Tarkoituksena langoista olisi saada tälläistä briochepitsiä. Koskaan ole sellaista neulonut joten mielenkiinnolla kokeillaan. Jos sitten alkaa nousta tummia pilviä ja taifuuneja täältä Oulun suunnalta niin tiedätte miten on sujunut. 

Samaiseen pakettiin luikahti LITLG-vyyhti, sävyssä Turf. Vyyhti on niin ihana, että taidan näin alkuksi vain nätisti silitellä sitä. Langan nimestä -Life In the LongGrass - tulee minulle aina mieleen ohjelma Ruohonjuuri tasolla. Hupaisia kertomuksia erinäisten hyöteisten sattumuksista.

Mutta nyt pitää ensin mennä neulomaan kierros tai kaksi sitä mosaiikkineulosta, jonka muuten nimesimme valekirjoneuleeksi, sitten pääsen mohareitten kimppuun! Iiih!

sunnuntaina, huhtikuuta 03, 2016

Vaihteeksi jotain muuta

Ei täällä ihan koko aikaa briochea neulota, vaikka siltä on ehkä saattanut tuntua. Tosin ensi viikolla pitäisi postipojan matkassa tulla kauan kaivatut mohairit, joten silloin saattaa taas brioche-helvetti päästä roihuamaan. Sitä odotellessa voidaan jutella tekniikasta nimeltä mosaicknitting. 


Joka on kyllä niin tyhmä termi tälle tekniikalle ettei tosikaan. Termistä tulee minulle mieleen neulominen paloina: pienet mosaiikkipalat. Palojen kanssa tekniikalla ei tosin ole mitään tekemistä. Mosaicknitting-tekniikalla tehdän kirjoneuletta niin että kierroksella on vain yksi lanka käytössä. Kuviot syntyvät neulomalla ja nostelemalla silmukoita. Esimerkiksi vuosia sitten neulomani Unikkopelto on tehty tällä tekniikalla. 

Tässä kuviota syntyy neulomalla kaksi kierrosta oikein valkoisella ja kaksi kierrosta oikein ruskealla. Kierroksilla nostetaan ja neulotaan silmukoita kaavion mukaan. Kun kuvioon saa muutaman sentin aikaiseksi niin kaaviota ei oikeastaan tarvitse enää katsoa: kuvio on hyvin geometrinen ja etenee loogisesti. Tosin se, että lukee lehteä samalla kun neuloo voi aiheuttaa kuvioon omia variaatioita. 

Kuviosta tulee mieleen kudotut kankaat: pellavapyyhkeet ja käytävämatot. 



Tähän kuvioon löysin mallin Ravelrystä. Siellä siitä oli tehty kaulahuivi. Koska suorakaiteen muotoiset kaulahuivit eivät ole minun juttuni, jäin pohtimaan, että missä voisin kuviota käyttää. Ensimmäisenä tietysti tuli mieleen, että jostain ihanan pehmoisesta ja pörröisestä langasta vaikka mohairilla kyllästetystä torkkupeitto. Värit valkoinen ja tumma keltainen. Tai harmaa ja tumman keltainen tai tumman harmaa ja valkoinen, tai, tai.. ja tietty eri kokoisia ja myös muista materiaaleista.


Pistin sitten järjen päähäni ja aloitin tyynyn. Koska ne mohairit tulevat ensi viikolla ja niitten alle jää kaikki. Kaikki.