torstaina, joulukuuta 18, 2014

Kuuran kukkia

Titityyn reissulla bussikäytävän toisella puolella istui nainen, joka kirjoi lintua. Silleen vaan pisteli puolihuolimattoman näköisenä menemään. Välillä katsoi ko. linnun, rastaalta se näytti, kuvaa kännykän ruudulta. Minä sitä kirjontaa moneen otteeseen päivittelmään, ei vain voi mennä jakeluun miten joku voi olla niin kertakaikkisen taitava.

Että olen siis itekin vähän villalla kirjonut lapasen selkämykseen.

Näyttää vaan niin kömpelöltä siihen lintuun verrattuna. Toki olimme yhtä mieltä siitä, ettei paksuun neulokseen voi niin yksityiskohtaista juttua tehdä. Eipä se paljoa lohduttanut. 

Sen kuitenkin olen huomannut, että sileään nurjaan on helpompi kirjoa kuin sileään oikeaan. Nurjalla pinta on jotenkin "tiiviimpi". Oikealla neula tuppaa aina menemään niistä silmukoiden rei'istä.

Ja anteeksi, jos otsikon mukainen piisi alkoi kaihertaa korvakäytävissä.

tiistaina, joulukuuta 16, 2014

Mitä sulla on noissa pusseissa?

Niin, muutama lankanyssäkkähän sieltä reissusta tarttui. Kirkkaimpana tähtäimessä minulla oli Tukuwoolin villat.
Niitä ryntäsin heti kättelyssä hyllystä rohmuamaan. Pienen harkinnan jälkeen, kävin siis hetkellisesti selväjärkisyyden puolella, päädyin ottamaan sitä neljä vyyhteä. Kokeillaanpa ensin miltä tuntuu, minulla kun on jo visio ja langat yhteen kirjoneuletakkiin. Näistä varmaan tulisi kivat ranteenlämmittimet tms. Ja saahan tätä aina lisää jos tarve niin vaatii. 

Sitten piti ihan hankkia rappuset alle ja kiivetä kaupan kattoon tutkimaan Istexin ohuen ohutta Einbandia. Sitä lähti mukaan kilometrin verran, noin alkajaisiksi. Joku oikein kiva pitsihuivi voi olla mellevä tapaus.

Minulla on ollut jonniinmoisen korkea päähännousema Veera Välimäen suunnittelemasta Graeg-neuleesta. Siihen etittiin pitkään ja hartaasti sopivaa lankaa. Halusin miellellään käsivärjättyä harmaata ja tietyn paksuistakin olisi hyvä olla. Päädyttiin sitten Uncommonin Everyday Sportiin sävyssä Smudge. Oikein hyvä harmaa, reulistu tummempi kuin kuvassa. Vahinko että yksi keristä on huomattavasti vaaleampi kuin muut. Enkä tätä sävyeroa sitten tietenkään bussin valossa huomannut. Vähän liian myöhään äkkäsin että etukappaleet ovatkin ihan eriväriset, kun niitä eri keriltä neuloin. Joten purkuhommiksihan se sitten meni. Langasta on mitä mahtavin neuloa ja esim. nurjat silmukat oikean seassa ovat niin nätisti että!

TaitoShopista hain muuten uudet ranteenlämmittimet niiden huopuneitten tilalle. Nyt pitää pitää huoli etteivät missään nimessä päädy pyykkikoriin kuten edeltäjänsä.  


maanantaina, joulukuuta 15, 2014

Lankaaaah!

Eilen oli se päivä ettei kello 5.20 herättänyt kello haitannut ollenkaan. Unenrippeet pois silmäkulmista, linja-autoasemalle ja auton nokka kohti Jyväskylää. Mukana reilu 30 muuta samalla innokkokuudella varustettua naisihmistä.

Pienen harhamutkan jälkeen auto pysähtyi Jyväskylän autokoulujen suosimaan mäkilähtöpaikkaan ja kyydissä ollut naisväki rynni tungeksimaan Titityyn lankakauppaan. Ja onhan se kuulkaas kiva kauppa!

Lankaa.

Lisää lankaa.

Ja vielä enemmän lankaa!

Lankaa, lankaa ja lankaa.
Ja vielä vähän lisää lankaa.
Niin paljon lankaa. Ja veikkaan että sitä lähti kaupasta aikamoiset kasat meidän mukaan. Allekirjoittaneellekin ihan pikkuisen…noh, aika paljonkin. 

Kiitos Tiina ja Titityyn porukka! Kiitos kaikille kanssamatkaajille, oli kiva reissu. Lähden kyllä toisenkin kerran.

lauantaina, joulukuuta 13, 2014

Kettusen kuvaamo

Herra Kettusella oli pieni valokuvaamo. Hän oli kuvannut oman kylänsä asukkaiden, ja kauempaakin tulleiden, muotokuvia jo ties kuinka kauan. Iltaisin, kuvaamon mentyä kiinni, hänellä oli tapana keittää iso pannullinen teetä ja istua studiossaan, jonka seinälle hän oli ripustanut jokaisen ottamansa muotokuvan. Kettusesta oli mukava muistella kuvien henkilöitä, vaikkapa rouva Hiirtä ja hänen 15 vilkasta lastaan, joista kuvaan oli päätynyt kaksitoista kokonaista ja kolme puolikasta. 

Eräänä iltana hän huomasi, että kahdella henkilöllä oli kuvissa rusetit. Kettunen nousi ylös nojatuolistaan ja järjesteli kuviaan niin, että nämä kaksi kuvaa olivat vierekkäin. Neiti Kani, Kettunen muisteli, hän taisi mennä yliopistoon lukemaan matematiikkaa. Mitähän neidille nykyisin kuuluu? 

Toisessa kuvassa oli herra Karhunen. Hän asui edelleen kylässä ja tarhasi mehiläisiä. Se hunaja oli taivaallisen hyvää paahtoleivän päällä!

Kettunen istuutui alas nojatuoliinsa ja siemaisi teetään. Hän ajatteli, että jos herra Karhunen ja neiti Kani menisivät naimisiin niin minkälaisia heidän lapsensa olisivat? Hymyillen Kettu nukahti nojatuoliinsa ja näki unta pitkäkorvaisista nalleista puputtamassa porkkanaa, mehiläisten unettavan tasainen surina taustalla.

perjantaina, joulukuuta 12, 2014

Tumput suorina

Leivottiin tuossa yksi ilta poikan kanssa pipareita. Muistin sopukoista ponnisti pinnalle eräs aiemmin näkemäni kuva, joka johti syötävien lapasten leipomiseen.

Koristetöhnä oli kaupan valmista ja täytyypä sanoa että olipa ärsyttävää tursotettavaa. Mutta lapasia pitää kyllä leipoa toisenkin kerran, toki ehkä vähän pienempinä. Luonnollisen kokoiset lapaset kun vaativat aika ison määrän taikinaa. 

Olen tässä suunnitellut sunnuntain Titityyn reissua ja vähän etukäteen hahmotellut ostoslistaa. Aikamoisen listan olen kyllä saanut aikaiseksi, vähän hirvittää :)

tiistaina, joulukuuta 09, 2014

Nytpä tahdon olla mä...

…oman kodin laittaja. Ja helpoitenhan kodin rakentamiseen pääsee käsiksi kun hankkii kilon verran piparkakkutaikinaa. Joku HC-tyyppi varmaan tekisi vielä taikinankin itse. Täällä kuitenkaan ihan niin sekaisin olla. 

Taikinan kaveriksi iso kasa pikeeriä, tai kodikkaammin: tomusokeritöhnälaastia. Tämän tahnan tein silviisiin, että pistin kulhoon kaksi kananmunan valkuista ja kaksi desiä tomusokeria. Vispasin ne kiiltäväksi tahnaksi ja sitten lisäsin teelusikallisen etikkaa ja pikkuhiljaa desin erissä tomusokeria. Etikka auttaa töhnää kovettumaan nopsemmin. Sitruunamehukin käy. Kun töhnä alkoi olla jo suhta paksua, lusikoin siitä erän pieneen minigrip pussiin koristelua varten. Ei kannata muuten tunkea liian täyteen, koska sitten töhnä pursuaa myös pussinsuusta ja sitten ollaan ongelmissa. Jatkoin tomusokerin lisäämistä kunnes tahna oli jo aikamoista jankkia, tätä paksumpaa käytetään sitten kasaamiseen.

Koristelin osat lappeellaan ennen kasaamista. Kasaamisessa piti apuun hälyyttää toiset kädet, jotka pitelivät päätyä pystyssä sillä aikaa, kun truuttasin laastia kylkipalaseen. Sitten rakennustyömaa pysyikin jo itsekseen pystyssä. Lopuksi vielä tomusokeria yltympäriinsä lumeksi. Ja kas, talo oli valmis!

sunnuntaina, joulukuuta 07, 2014

No onkos tullut kesä?

Jokin aikaa tämän blogin parissa roikkuneet tietävät sen virkkausvimman, joka iskee aina keväisin. Liekö ilmanalalla joku vaikutus, vai joko ne joululahjaneulueet tökkivät (kyllä), niin täällä on kuulkaas virkattu. Ihan niin tosissaan että Linnan juhlien vahtaaminenkin jäi toissijaiseksi toiminnoksi. En siis tiedä mitään mitä kelläkin oli päällänsä. 

Virkkaushomma ei toki vielä ole valmis vaan pari osaa vielä puuttuu. Kunhan tässä ensin pääsen itseni kanssa ymmärrykseen siitä että voiko villaan yhdistää puuvillaa.