sunnuntaina, tammikuuta 31, 2016

RAIDATON ELÄMÄNI

Minulla taitaa olla vain yksi raidallinen vaate: yöpaita. Jos siis lapaset, villasukat ja sellaiset jätetään laskuista. Raidalliset vaatteet vain eivät iske. Joten sitä taustaa vasten puikoilla pyörivä neule tuntuu vähän erikoiselta valinnalta.

Juttu lähti liikkeelle taas kerran Pinterestissä nähdystä kuvasta.  Kun huomasin palaavani kuvaan viidettä kertaa sekä parittavani eri värisiä alpakkalankoja, päätin ostaa ohjeen. Ohjeessa käytetään fingering-paksuista lankaa eli 400m/100g. Sehän passaa mutta tiheys 21 s=10 cm 4 millisillä puikoilla olikin sitten vähän turhan hapokasta. Johonkin huiviin tai sellaiseen tuo tiheys voisi vielä mennä mutta ei vaatteeseen ei. Dropsin Alpakalle 3 milliset ovat minusta just sopivat. Laskin, että jos neuloisin mekon XL-koon silmukolla 3 millisillä puikoilla, tiheyden ollessa 25 s = 10 cm niin silloinkin saisin vartalon ympärykseksi vain 87 senttiä. Joten se siitä.

Kaivoin sitten esille Tuulian kirjan ja yhdistin tämän mallin peruspaidan ohjeeseen. Lupaavalta näyttää. Vaikka onkin raidallinen. Saas nähdä käykö niin, että otsikko vaihtuu vielä joku päivä muotoon "raidat on elämäni". 

keskiviikkona, tammikuuta 27, 2016

TALVI ON ASENNEKYSYMYS

Kotimatkalla näin bussipysäkillä Actimelin-mainoksen. Minuun meni piru.

Kuvassa on kaksi surffaajaa juoksemassa aaltoihin laudat käsissään ja alareunassa teksti: "Talvi on asennekysymys". En löytänyt kuvaa ko. mainoksesta mutta ohessa video samasta aiheesta.


Huomaa, että mainos on tehty maassa, jossa talvi on se n. kaksi viikkoa kestävä ajanjakso, jolloin lämpötila dramaattisesti laskee +15 °C korville. Samaisessa lämpötilassa suomalaisten lehtien lukijat kurnuttavat -palstoilla alkaa älämölö: kamalaa kun on kuuma!

Jotenkin vaikea samaistua moisiin vedessä läträäjiin. Meidän korkeuksilla kun harvemmin läikkyvää vettä talvella näkyy. Sanoisin, että paljon enemmän asennetta olisi kahlata sen surffilaudan kanssa pari kymmentä kilometriä tuonne meren jäälle kunnes löytää avovettä. Tai joku Mietaan näköinen mies hiihtämässä parta hiessä (räässä), häviten sen kuuluisan tuhannesosan. Ja jos siihen vielä lisädramatiikkaa halutaan niin laitetaan kiiluvasilmäinen, nälkäinen susilauma Mietaan perään. Siinä teille asennetta! Sisuperkele.


Tai ehkä se asenne on sitä, että 9 kuukautta tehdään viittää eri työtä yhtäaikaa ja syödään makaronivelliä, jotta saadaan sen verran rahaa kasaan, että päästään pois täältä lämpöisempään kolmeksi kuukaudeksi. 


Tämmöistä asennevammaa tänään. Pyörätiet oli aurattu, hurraa sille.
 

maanantaina, tammikuuta 25, 2016

TYHJIEN KÄSIEN SYNDROOMA


Mun kädet on tyhjät. Sormet heiluvat ja naputtelevat pöydän pintaa. Kädet menevät kiinni ja auki vain todetakseen: tyhjät ovat. Se mollukka, joka päänäkin tunnetaan, siellä käsien yhtymäkohdassa ei osaa antaa käsille käskyä mitä niiden pitäisi tehdä. Kädet odottavat ja odottavat kunnes hermostuvat. Sitten koko kroppa makaa lattialla x-asennossa ja suu tiuskii kaikille kaikesta. Maanisen touhuamisen kääntöpuoli on tullut tiukkana matalapaineena.

Koko juttu alkoi siitä kun sain Reyn valmiiksi. Tikuttelin Solaris-huivinkin valmiiksi. Sitten se iski. Jottain pitäisi tehdä, mutta mitä? Kuviakaan ei voinut ottaa, koska ei huvittanut vaihtaa sopivampia vaatteita saati kammata tukkaa. Turha se on naama norsunveellä mennä kameran eteen. 

Sen verran sain pinnistettyä että neuloin uudet paksulapaset puhkikuluneiden tilalle. Siitä lähtien se on ollut yhtä tervan juontia. Yritin sitä ihanaa Vakre Strikke -kirjaakin selata. Olisi yhteen takkiin hankittuna langatkin, mallitilkkuakin vähän tein. Mutta jotenkin ei nyt lähtenyt. Lapasia pitäisi tehdä lisää, eikä poikain sukatkaan huono asia olisi. Olisi se yksi kirjoneuletakkikin kesken. Mutta ei. Ei, ei ja ei.

Kävin treeneissä. Riuhdoin, heiluin, punnersin ja ängersin. Naama punaisena huohotin. Tulin kotia. Matalapaine oli ja pysyi. Sitten se mollukka kertoi että haluan lukea. Päätin tarttua Vaaralliseen Juhannukseen. Ei mitään sen raskaampaa nyt, kiitos. 


lauantaina, tammikuuta 23, 2016

REY OLKOON KANSSASI

Puuh. Armottoman rutistuksen jälkeen, sain tehtyä Reyn ohjeen valmiiksi. Ei ole ohjeiden kirjoittaminen helppoa ei. Ohje on kuitenkin jaossa pdf-tiedostona ja ilmaiseksi. Ohjeen voi ladata vain blogini kautta, Ravelryyn sitä ei taida tulla. Ja syy siihen on se, että ameriikkalaiset alkavat vonkua ohjetta ja ihan suoraan sanoen: en jaksa kääntää ohjetta englanniksi.



Ohje on oikoluettu ties kuinka moneen kertaan ja kaavion vaikeimmat kohdat tarkastettu neulomalla ne pariinkin otteeseen. Aina on kuitenkin mahdollista, että joku käpy ja risu on johonkin kohtaan jäänyt ja sekottaa kuvioita. Neuletta ei ole testineulottu. Joten jään nyt kylmää hikeä pukaten odottamaan kommentteja.

Pintaneule on yksinkertainen ja siinä tehdään nostettuja silmukoita niin, että lanka on työn edessä. Nurjat kierrokset neulotaan nurin. Periaatteessa neulos muistuttaa linen stitchiä, jossa silmukoita nostetaan jokaisella kierroksella. Tässä pintaneuleessa nostot ovat joka toisella kierroksella. Työkuvien pintaneule ja palmikot on neulottu Sandnesin Alfasta. Reunat eivät kipristele, ainostaan alareuna saattaa jotain pientä yrittää, sen saa tokenemaan kastelulla. Itse tein nostetun silmukan lanka työn edessä myös kierrokseen ensimmäiseen ja viimeiseen silmukkaan. Näin reunasta tulee vähän epätasainen, joka mielestäni sopii neuleen yleisilmeeseen. Jos haluat, voit toki neuloa ensimmäisen ja viimeisen silmukan oikealla puolella oikein. Se on "up yours", kuten Nykäsen Matti sen sanoisi. 

Ohjeessa on useassakin kohtaa, että "neulo x määrä silmukoita". Muista neuloa aina pintaneuletta, koristesaumoja ja kaaviota niillä kohdin kuin sitä kuuluu neuloa. Englantilaisilla on se kiva termi "keep knitting on pattern", jota en nyt saa sanottua järkevästi suomeksi.




Sivuissa ja takakappaleen puolella on neljä silmukkaa leveät koristesaumat. Kahden nurjan silmukan molemmin puolin yhdet oikeat silmukat. Lisäykset tehdään ennen tai jälkeen saumaa nostamalla silmukoiden välistä poikkilanka ja neulotaan se takareunastaan oikein. Vasemmalle kallistuvissa kavennuksissa nurjien silmukoiden vasemmalla puolella oleva silmukka neulotaan seuraavan silmukan kanssa takareunoistaan yhteen. Englannikeilinen ssk on tälle se tunnettu termi. Oikealle kallistuva kavennus tehdään sitten neulomalla nurjien silmukoiden oikealla puolella oleva oikea silmukka sitä edeltävän silmukan kanssa yhteen. Kuulostaa sekavalta, mutta neuloessa tämä on ihan selkis juttu. On on. 



Takakappaleen puolella olevia koristesaumoja "kuljetetaan" kavennusten ja lisäysten avulla kohti sivuja. Huomaa ettei silmukkamäärä muutu. Ja tässä kohtaa pitää sanoa se huomautus, disclaimer. Omassa neuleessa tuli joko kavennus liikaa tai jäi lisäys tekemättä. Kun takakappaleen olkien kaavio on valmis, pitäisi olkapäiden välissä olla kaiken järjen mukaan 48 silmukkaa. Noh, minulla oli 47 enkä keksinyt, että missä se silmukka luuraa, vai luuraako se missään. Takayläosan ohje on sitten kuitenkin tehty tuon 47 silmukan mukaan. Jos sinun neuleessasi on 48 silmukkaa olkien välissä niin päätä pääntietä varten sitten yksi silmukka enemmän kuin ohjeessa. Ei siinä sen kummempia. Koristesaumat kaartavat lopuksi olkapään palmikoiden "alle". Kun sauma on yhden tai kahden silmukan päässä palmikoista, lopeta lisäysten ja kavennusten teko. 

Kokoja neuleeseen on tämä yksi. Sarjoitus kun ei valitettavasti minulta onnistu. Luulisin kuitenkin ettei pienemmän tai isomman koon tekeminen ole erityisen vaikeaa. Silmukoita kannattaa lisätä tasaisesti etu- ja takakappaleelle. Takakappaleella voi miettiä, että tuleeko lisätyt silmukat keskelle vai koristesaumojen ja sivun väliin, vai molempiin. Tämä toki vaikuttaa siihen missä vaiheessa koristesaumat "katoavat" olkapään palmikoiden alle. Jos kokoa suurentaa paljon, on varmaan hyvä suurentaa myös olkapään palmikkoakin. Itse neuloisin vielä kuudennen palmikkopötkylän viiden kaveriksi. 


Valmiin neuleen mitat on otettu kun neule pötköttelee lattialla. Etukappaleiden väliin jää n. 2-3 cm rako ja se on otettu mukaan ympärysmittaan. On tarkoitus, että neule jää hieman auki edestä. 


Neule sinänsä ei ole vaikea, mutta kaaviossa on muutama kohta, jotka on syytä selittää kuvallisesti ja sanallisestikin tarkemmin. Kaavio voi näyttää aluksi aikamoiselta sekametelisopalta, mutta se on kuitenkin erittäin looginen. Tai helppohan se minun on sanoa.  



Vie 2 silmukkaa apupuikolle työn taakse. Neulo 3 s. Neulo apupuikon silmukat nurin ja lisää viimeiseen silmukkaan 1s. 

Palmikko siis "etenee" aina kaksi silmukkaa oikealle ja siinä toisessa kaaviossa vasemmalle. Se miksi se kaaviossa näyttää kolmelta on se, että nurjiin silmukoihin lisätään yksi silmukka. Lisäyksiä tehdään koska palmikko vetää neuletta kasaan. Lisäyksiä tekemällä tarpeellinen väljyys pysyy neuleessa.



Tee lisäys viimeiseen silmukkaan viemällä vasen puikko viimeksi neulotun nurjan silmukan alapuolella olevaan silmukkaan ja vedä sieltä silmukan takana kulkeva poikkilanka puikolle. Neulo näin syntynyt silmukka takareunastaan nurin. Nämä työvaiheet ovat yläpuolella olevassa kuvassa.


Kierros 17, jossa päätetään silmukat kädentietä varten. Kuvassa kaavio 1 ja 2 peräkkäin. Itse päätän silmukat aina joko neuloen oikein tai nurin, riippuen neuloksesta, jota on ennen päättelyä neulottu. Teen päättelyn niin, että neulon kaksi silmukkaa yhteen. Sitten siirrän oikealta puikolta silmukan takaisin vasemmalle ja neulon sen seuraavan silmukan kanssa yhteen.  Tätä tapaa olen käyttänyt myös tässä neuleessa. 

Vie 3 silmukkaa apupuikolle työn taakse. Neulo 3o. Palauta apupuikon silmukat vasemmalle puikolle. Neulo 1n. Neulo 2 nurin yhteen. Palauta s takaisin vasemmalle puikolle. Neulo 2 nurin yhteen ja palauta s takaisin vasemmalle puikolle. Neulo 2 nurin yhteen. Tuo 3 s apupuikolle työn eteen. Siirrä oikean puikon ensimmäinen silmukka (äskeisestä yhteenneulomisesta jäljelle jäännyt) vasemmalle puikolle. Neulo 2 nurin yhteen, palauta s vasemmalle puikolle. Neulo 2n yhteen, palauta s ja neulo 2n yhteen. Neulo apupuikon silmukat. Pääteltyjen silmukoiden molemmille puolille jää yksi nurja silmukka ja niiden viereen 3 silmukan palmikonkierrot. Kaaviokuvassa harmaalla näkyy kierroksen 16 silmukat.


Kuvassa vasemmalla pääteltyjen silmukoiden jälkeen apupuikolle nostetut silmukat. Oikealla puikolla oleva silmukka palautetaan vasemmalle ja päätetään loput 3 silmukkaa edellä mainitulla tavalla. Oikean puoleisessa kuvassa näytetään miltä kädentie näyttää kun keskimmäiset silmukat on päätetty. 

Sitten vielä tämä kohta, joka tuotti itsellekin pientä päänvaivaa. Tässä pitää vähän kikkailla silmukoiden kanssa, jotta yhteenneulominen onnistuu. 

Esim. kierros 21, kaaviossa 2. Neulo 1 n. Nosta seuraava silmukka neulomatta. Tuo 3 s apupuikolle työn eteen. Palauta nostettu silmukka takaisin vasemmalle puikolle. Neulo 2 nurin yhteen. Neulo seuraavat 2 nurin yhteen. Neulo apupuikon silmukat oikein. 

Hihoista vielä sen verran, että hihojen on tarkoitus olla mahdollisimman ihonmyötäiset. Tee lisäyksiä harvemmin tai useammin tai enemmän tai vähemmän oman käsivartesi mukaan. Hihat pysyvät ylhäällä, mutta kuten tiedämme niin neulos löystyy ajan kuluessa ja siksi kannattaa pujotella kumilankaa hihan yläosaan. Eipähän sitten tarvitse nykiä. 

Lopuksi pieni väpätysosio, näitä asioita minä mitä kauniimmin pyydän:
Mallia saa neuloa itselleen ja ystävilleen niin monta kuin vain haluaa, mutta älä neulo sitä myyntiin. En halua nähdä näitä millään myyntipyödällä tai -kojulla myynnissä. Älä myöskään jaa ohjetta suoraan omassa blogissasi tai muussa välineessä. Jos haluat jakaa niin linkitä tähän postaukseen, kiitos.

Lataa ohje linkistä, ole hyvä:

Rey 


lauantaina, tammikuuta 16, 2016

REY


Rey
Malli: inspiroitu Star War Force Awakens -elokuvan henkilön Reyn päällä loppukohtauksessa päällä olleesta vaatteesta
Lanka: Drops Air, väri 03. Liiviin 175 g ja hihoihin 80 g
Puikot: 5 mm
Fiilis: Voima on vahva

Olen aivan äärettömän iloinen tästä! Vaikka matkan varrella piisasi jos jonkinlaista haastetta ja ongelmaa niin voin vain olla iloinen. Sain kuin sainkin liivin hihoineen muistuttamaan alkuperäistä mallia.


Kaikkihan lähti siitä kun kävin elokuvissa katsomassa Force Awakens -elokuvan, jota voin kyllä suositella täydestä sydämestäni. Loppukohtauksessa Reyn päällä oli liivi irtohihoineen ja vaatekappale jäi kaihertamaan mieleen. Päätin sitten kokeilla voisiko sen neuloa, ompelut kun eivät ole minun vahvin puoli. 


Ihan helppoa se ei toki ollut. Matkan varrella tuli tehtyä yksi jos toinenkin kokeilu ja purettua aikas paljon. Muistiinpanot vaan kasvoivat, koska olin jo etukäteen luvannut ohjeen julkaista, jos vain lopputulos on mitenkään käytettävän tapainen. Nyt kun neule on valmis niin se kova työ, mikä kokeiluihin ja erehdyksiin meni, ei tunnu enää missään. Olen vain iloinen. 


Lankana käytin Drops Airia, joka kyllä aluksi oli aika pelottavaa neuloa. Lanka tuntuu ohuelta hahtuvalta ja pelkäsin sen katkevan pienestäkin vedosta. Mitä vielä. Lanka ei todellakaan katkea ja se kestää vaikka sitä purkaisi useampaankin otteeseen. Air on todella pehmeää ja kevyttä, aivan nimensä veroista. Menekkikin oli ällistyttävän pieni, liiviin meni 175 grammaa ja hihoihin 80 g eli pikkasen päälle 5 kerää. 


Kuten luvattu, mallista on tulossa ohje. Ensin toki pitäisi kirjoittaa muistiinpanot puhtaaksi ja samoin piirtää puhtaaksi olkapäiden vekkien kaavio. Kaavio on tällä hetkellä niin erilaisten korjausten lisäkorjausten peitossa, että saas nähdä mitä siitä tulee.

Niin, ja valosapeli oli ihan pakkoa hankkia kuvia varten. 

sunnuntaina, tammikuuta 10, 2016

VOIMALLA ETEENPÄIN

Keittiön pöytä lainehtii epämääräisiä ruutupapereita, joihin on piirretty ja kirjoitettu kaikkea vähän epäselvää ja hankalasti tulkittavaa. Välillä sutattu jonkun päälle ja tehty korjauksia korjausten jatkoksi. Muistikirjaan on tullut kahdeksan täyttä sivua tekstiä. Mallitilkkuja pyörii lattialla useampikin kappale. Lankaa on neulottu, purettu ja neulottu uudelleen. Kaikki vaan sen takia että kävin katsomassa Force Awakens -elokuvan.

On kuitenkin jotain edistystäkin. Liivi alkaisi olla varttia vaille valmis. Kuvassa yksityiskohta kainalosta. Olen aika iloinen miten hienosti tuo sitten loppujen lopuksi muotoitui.


Tämä kyllä toimisi aika hienosti kaula-aukossakin. Hylkäsin siis ne blogissa aiemmin näytetyt olkapäät. Ne olivat sinänsä ihan hyvät, paitsi että olisivat voineet olla paremmat. Kun vielä huomasin, että nehän täytyisi ommella kiinni vartalo-osaan, pistin hommalle stopin. Sitten taisin neuloa kolme erilaista  vartalon yläosaa ennenkuin sain sen mieluisaksi. Nyt ollaan jo aika lähellä maalia. Takaosaan voipi kohta tehdä kaula-aukon ja siten enää oikean etukappaleen yläosa. Sitten liivi olisi valmis ja pääsisin hihojen kimppuun. Ne ovat se iisein osa (luulisin) ja siksi jätin ne viimeiseksi.  Saa sitten vähän kuin lasketella kohti maalia.

Liivistä on tulossa ohje, ja siksi olen näitä muistiinpanoja yrittänytkin tehdä mahdollisimman huolellisesti. Neule on suht helppo, mutta nuot olkapään koristekuviot vaativat oman näpertelynsä. Toki ne ovat hyvinkin loogisesti eteneviä mutta sisältävät erilaisia ja vähän erikoisiakin manööverejä. Kunhan kehitän jotenkin järkevän ja ymmärrettävän tavan ilmaista tekoprosessin niin eiköhän tästä se ohje saada aikaiseksi! Ennen sitä pitää kuitenkin vielä ahkerasti neuloa.


sunnuntaina, tammikuuta 03, 2016

VOIMA HERÄÄ

Kävimme katsomassa uusimman Star Wars -elokuvan, ja kylläpä se oli hyvä pätkä. Oli kuin olisi tavannut vanhoja ystäviä pitkästä aikaa kun Han Solo ja prinsessa Leia olivat valkokankaalla. Loppukohtauksessa piti ihan kyyneliä nieleskellä, sen verran vaikuttava se oli. Oli mahtavaa, että oli palattu siihen "oikeaan" Star Wars menoon, eli Star Warsin, Imperiumin vastaiskun ja Jedin paluun tunnelmiin. Jatkoa odotellessa.

Oli siinä elokuvassa vähän muutakin, joka jäi mielen päälle kiertämään. Ensinnäkin Reyn vaatteet olivat vähintäänkin inspiroivat. Loppukohtauksessa hänellä oli pitkien irtohihojen lisäksi ilmeisesti pellavainen hihaton liivi, joka puhutteli minua kovasti. Koska tälläiselle lankapuolen kulkijalle kangas on haaste, aloin jo kotimatkalla pohtia miten sellaisen liivin voisi neuloa. 

Se pieni tympeä "järjen ääni" huusi ja kimitti kovaa etten muka tarvitse hihatonta liiviä irtohihojen kera. Että epäkäytännöllinen ja muutekin kumma ajatus. Vimma oli kuitenkin niin valtava etten sitä pälätystä jaksanut kuunnella. Vaatekappale tuli ihan uniinkin asti, jolloin päätin että on sitä ainakin kokeiltava. Eilinen päivä menikin aikalailla kokonaan erinäisten kokeilujen parissa ja viimein myöhään illalla katsoin että nyt nämät kelpaavat.

Tässä on surkealaatuinen kuvakaappaus elokuvan vaatekappaleesta, oli muuten todella vaikea löytää.


Ja tässä sitten se jota värkätessä meni koko eilinen päivä. 

Juu ja ymmärrän ettei vaikuta vielä kovin kaksiselta. Ajattelin kuitenkin, että olkapään toppauksista olisi hyvä lähteä liikenteeseen ja sitten kehitellä vartalo-osa siihen ympärille. Toki kun kuvia nyt katsoo näin vierekkäin, niin olkapäiden muotoa kyllä voisi vielä vähän jalostaa. Hmm.

Tämän hetken mietinnän aihe on kuitenkin vartalo-osassa käytettävä neulos. Haluaisin sellaisen neuloksen, johon ei tarvitse tehdä reunoja, eli esim. sileä oikea ei käy. Helmineuletta olen miettinyt. Se vaan venyy ja paukkuu joka suuntaan ihan hirmuisesti. Yksi vaihtoehto olisi linen stitch, eli se missä nostellaan silmukoita lanka työn edessä. Sen ongelma vaan on se että sitä pitää tahkota hirveät määrät eikä mikään edisty mihinkään. Herringbone-neulosta mietin kanssa, mutta siitä tulee ilmeisesti kauhean paksua? Missä mun kaikki neulemallikirjat ovat? Osaako joku suositella neulosta, joka ei rullaannu, eikä veny kovin kauhesti ja sitä neuloo kuitenkin jotenkin joutuisasti?