torstaina, heinäkuuta 24, 2014

Pieni mallisto

Kuvasimme eilen illalla Emman kanssa pienen malliston kuvat. 


Ensiksi valkoinen olkaimellinen alusmekko. Sen alareunassa on pieni vekki sekä röyhelö. Mukava vaate sellaisenaan kuumiin kesäpäiviin tai tunikoiden ja mekkojen alle.

Mekon kangas on ohutta rypytettyä puuvillaa. Samaisesta kankaasta on ommeltu myös tämä tunika. Kangas on värjätty teellä ennen ompelemista.

Tunikassa on raglanhihat. Pääntie sekä kädensuut on huoliteltu kaitaleella. 

Samalla kaavalla on ommeltu myös tämä kukallinen tunika, joka on pikkaisen pidempi. Sen helmassa on kapea pitsi ja pääntiellä pienet napit. 

Pääntie ja kädensuut on myös huoliteltu kaitaleella, tässä versiossa kontrastivärisellä kankaalla.

Helman alta vilkkuvat sukkahousut!

Tässä vielä koko mallisto, ilman sukkahousuja tosin.


tiistaina, heinäkuuta 22, 2014

Ompeluhimo

Blythe-nuken hankkimisesta on seurannut aivan valtava ompeluinto, himo suorastaan. Ja se on pelkästään hyvä asia se. Ompelukone kun on nukkunut useamman vuoden ruususen untaan ja kynnys minkään ompeluksen aloittamiseksi on kivunnut korkealle.

Ompeluinnostus on noussut jopa niin suureksi, että olen vähän tuumannut omien vaatteiden ompelemista. Löysin eilen Tina Givensin mallit, ja niissä on tiettyjä houkuttelevia elemettejä. Latasin ilmaisohjeen Plinka-housuihin. Nyt sitten pitäisi suunnata kangaskauppaan. Onkohan paksun pellavankankaan tarjonta yhtään parantunut kuluneiden vuosien aikana?

Kuvassa olevat Tilda-kankaat ostin Tukholman Panduro Hobbysta. Harmi ettei niin laajalla valikoimalla olevaa askertelukauppaa löydy kotinurkilta. 

sunnuntaina, heinäkuuta 20, 2014

Siili menee lypsylle

Puikoilla olevassa neuleessa on hauska kuvio. Aivan kuin joukko pieniä siilejä olisi jonossa menossa lypsylle.

Neuleen kanssa on poettu pieniä värikriisejä mutta onneksi olen nyt päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen. Ainoa vaan että yksi väri uhkaa loppua kesken. 

Malli on Melanie Bergin Moonraker, mukavaa kesäneulottavaa. Voisin tehdä vaikka toisenkin. Tehdään tämä kuitenkin eka.

perjantaina, heinäkuuta 18, 2014

Eläköön amatööri

Tämmöistä se on kun laitetaan innokas amatööri asialle. Paremminkin voisi mennä, mutta sillä mennään mitä on.

Leikin ensin Rolf Nordströmiä. Blythe-nukella on kiiltävät kasvot ja kiillot ovat esimerkiksi kuvissa vähän tylsän näköisiä. Kovasti tuijotin YouTuben videoita naaman hiomisesta. Ostin 1000 vahvuista vesihiomapaperia, jota kokeilin ensin hiusten alle. Kun se näytti hyvältä, uskaltauduin kasvojen puolelle. 

Otsa ja posket olivat helppo nakki, mutta huulet ja nenän ympärys yhtä tuskaa. Välillä näytti siltä että saan aikaiseksi vain naarmua. Nuken "iho" vaaleni jonkin verran hiomisessa, mutta sehän vain sopii English Rose -teemaan. Periaatteessa nuken pää pitäisi avata ja irrottaa kasvolevy, jotta hiominen ja muu käsittely olsi helpompaa. Jänistin, en uskaltanut avata päätä, joten tein hionnat ja muut niin sanotusti pää kiinni.

Kuvassa hiomisen jälkimainingeissa, en muista hioinko vielä tämän jälkeen. Nyt näkee että kiilto on kadonnut ja iho on matta. Vähän koitin suuta muotoilla ja nenää kaivella. Onneksi tajusin etten hanskaa sitä hommaa en sitten lainkaan ja jätin sen sitten isommasti tekemättä. Pelkäsin kovasti että pilaan koko nuken kun terä vähän lipsahtaa ja suu on korvasta korvaan.

Tämän jälkeen leikittiin Rauli Hulkkosta eli väriä pintaan. Olin hankkinut öljyliitua, kun näin vidoista olin ymmärtänyt. Hankin sitten jotain vääränlaista, koska eihän se pelittänyt ollenkaan. Sen sijaan vesipuuvärit toimivat huulien värjäämisessä hyvin. Siihen saakka kunnes päätin korjata aikaansaannostani. Väri levisi pitkin suupieliä ja nukke näytti siltä kun olisi syönyt mustikoita. Väri tietenkin jämähti eikä se irronnut vedellä ollenkaan. Tässä vaiheessa lievästi sanottuna hermostutti.

Poskipuna-asian ratkaisin sitten tuputtelemalla ihan tavan poskipunaa. Se että pysyykö se paikoillaan on herran hallussa. Itse olin jo sen verran epätoivoinen, että hätäilin joka suuntaan.

Halusin nukelle myös pisamia. Niitä voi tehdä vaikka räpsimällä vesiväriä silveltimellä. Minä nerokkaana päätin taas käyttää vesipuuvärejä. Vettä kynän päähän, pyöräytys kämmenselkään ja sitten vaan tökittiin nuken naamaa mahdollisimman randomisti. Enkä kyllä tainut onnistua siinäkään. Välillä piti jättää nukke sille sijoille ja käydä juomassa kuppi teetä. Joku vahvempikin olisi varmaan passannut. 

Sitten päätin rauhoittua. Ajattelin että kun olen eka kertaa asialla ei lopputulos voi olla samaa luokkaa kuin Blythejä jo pitkään customoineet. Eikä nukke nyt ihan kauhean kamala ole näinkään vaikkei se ihan minun visioideni kaltainen olekaan. Sillä mennään mitä on. Kovin kummoista Rolfia tai Railia ei minussa maailma menettänyt.

Emma sai myös uudet vaatteet, kukallisen mekon sekä essun puutarhassa möyrimistä varten. Seuraavaksi pitäisi leikkiä suutaria. Saan nähdä miten se homma luonnistuu.

Hitsit kun kamera tarkentaa kokoajan tuohon hiuspehkoon eikä kasvoihin. Pitää varmaan suitsia villiä kampausta toisellakin pinnillä. Sekä keksiä miten nuken saa aseteltu kuvaa varten mahdollisimman luonnolliseen asentoon. Alimassa kuvassa se näyttää kaatuvan taaksepäin. Paljon on siis opeteltavaa.

torstaina, heinäkuuta 17, 2014

Matkustaja

Aika monta silmukkaa tuli neulottua, mutta niinpä ne isommat työt valmistuvat siinä missä pienetkin: silmukka kerrallaan.


Viajante
Malli: Martina Behm, Viajante
Lanka: Wollmeise Lace, sävyssä Im Jahre der Ratte, aikalailla koko vyyhti, eli n. 1 500 metriä
Fiilis: nyt matkustelemaan!

Ostin joskus keväällä neulemöötissä Marilta vyyhdillisen Wollmeisen Lacea. Vähän oli ajatuksissa joku liuhukepaita tai huivi. Sitten Viajante jotenkin vaan alkoi puhutella, ja yksi päivä vaan loin siihen silmukat.

Viajante on portugalia ja tarkoittaa matkustajaa. Aika monta sataa kilometriä tämäkin matkusteli minun mukana ennenkuin vimeiset silmukat tuli pääteltyä.

Lacea on mukava neuloa. Jotenkin se vaan menee kuin melki itsekseen. Mutta jos sen saa silmuutumaan niin se suuttuu ikiajoiksi. Väripinta muotoitui myös kauniiksi, vain pari pientä galaksikuviota (lätäköitä) tuli mukaan. Ja langan tuntuhan on mitä ihanin, se tuntuu puuvillaiselta ihoa vasten vaikka täyttä villaa onkin. 

Viajanten voi pukea päälle kuten ponchon. Saumat voi laitaa sivuille tai sitten eteen ja taakse, jolloin liuhukeosa on kuin pieni laahus. Olisipa siis joku viktoriaaninen puutarha missä eteerisesti liihottaa.

Sen voi myös kietaista kaulan ympäri kuten tavallisen huivinkin. Varsin monikäyttöinen vekotin siis. 

Veikkaan että tästä tulee hyvä vaatekappale töihin. Siellä kun on se saamarin ilmastointi, joka varsinkin kesällä tuntuu hyytävältä. Ei voi ajatellakaan että lyhythihaisella tarkenisi.

Ja jos ei sitten muuta käyttöä keksi niin voihan sitä sitten vaikka seisoskella tuolla venepoukamassa ja antaa merkkejä merellä meneville purjelaivoille.

Mekko tuli hankittua Tukholmasta Gudurnilta. Oikein mukava tämmöisiin kuumiin päiviin.


keskiviikkona, heinäkuuta 16, 2014

Kaksi rullaa

Loman alussa, silloin kun oli niitä inhan kylmiä kelejä, ajaduin pitkästä aikaa rukkini ääreen ja mennä rouskutin jo viime syksynä aloitetun topsin loppuun.

Nyt olisi kaksi rullaa yksisäikeistä ja kova pohdinta että josko jättäisin yksisäikeiseksi. Sillälailla värit pysyisivät "ehjinä".  Kuitu on silkin, alpakan ja vauvakamelin, ja olikohan siinä merinoakin, sekoitetta. Aika ällöä siis :)

Tänään saatamme leikkiä Rolf Nyströmiä. Vähän jänskättää.

tiistaina, heinäkuuta 15, 2014

Pionisekoilua



Pionit olivat avanneet kukkansa kun olimme reissussa. Miten kauniita ne aina vaan ovatkin!

Vaikka hieman ränsistyneinäkin sateen jälkeen.

Kuvan pinkin värinen on se mysteeripioni. Ostin sen tietääkseni Sarahina, mutta väri on kyllä huomattavasti tummempi.

Tämä taaseen on Bowl of Beaty. Siinä on ulommat terälehdet pinkit ja keskellä oleva röyhelö on kellertävä. Tämä vuonna röyhelöiden väri hieman vaihtelee.
Pioneiden toivoisi kukkivan aina vaan.
Mutta se mikä tässä on kummaa on tämä valkoinen pioni.
Sitä vähän ihmettelin, koska en ole ostanut valkoista pionia.
Piti vähän kaivella blogiarkistoja ja löysin kuvan millainen tämä oli viime kesänä:
Rasberry Sundae on muuttunut vaaleanpunaisesta hörselöstä valkoiseksi! Jos linjoille sattuu joku pioniasiantuntija, niin hän voisi valistaa meitä tyhmempiä: miten kukan väri voi muuttua eri kesinä ja voiko se ensi kesänä olla sen värinen kuin sen pitäisikin? Itseäni tuo vaaleanpuna-keltahörselö viehättäisi huomattavasti enemmän kuin täysvalkoinen kukka.