sunnuntaina, syyskuuta 14, 2014

Syksyn sävyjä


Kävimme tuossa meidän rääseikkömetsässä kävelemässä. Siellä konkreettisesti tajusi että syksy tosiaan on jo täällä, sen verran paljon oli keltaisia lehtiä jaloissa kahisemassa.

Sieniä yritin kovasti löytää kuvattaviksi, mutta onko niiden aika sitten ohi vai vastako ne ovat tulossa kun ei oikein löytynyt.

Aurinko paistoi ihanasti oksien lomasta, luoden mitä ihmeellisempiä valoja sinne tänne.

Rannalla oli kaksimetriä kaisloja. Ja kun oikein tarkasti katsoo, niin kuukin pääsi kuvaan.
Tämänkaltaisia syyspäiviä toivon, näistä saa virtaa.
Vaikka laitaa jotain syksynväristä puikolle.

perjantaina, syyskuuta 12, 2014

Käynnistä uudelleen

Ryhdistäydyin. Nousin ylös lattialta potkimasta ja huutamasta. Niistin nenän ja kampasin tukan. Otin sen huivinrievun ja hukutin sen veteen. Näytin, että kuka määrää tässä talossa eli pingotin sen. Enkä mitenkään hellällä kädellä.

Ja kas, kas, siitähän kuoriutui ihan käyttökapistus.

Louhikäärme

Malli: Drachenfels, Melanie Berg
Lanka: Ilo väripilvi, käsinvärjättyä suomenlammasta, kolmea eri väriä kutakin 100 g. (350 m / 100 g) 
Puikot: 4 mm
Fiilis: no kuitenkin sitten!

Pitäisi aina jaksaa uskoa siihen, että pingotus tekee ihmeitä. Se saa tyhmästä huivinraadosta mitä ihmeellisemmän kaunistuksen. Sain taiottua toista kymmentä senttiä lisää pituutta sekä muutenkin koko kapistuksesta tuli ilmavampi ja muutenkin salonkikelpoisempi. Kylmien kelien huivi tämä kyllä edelleenkin on.

Ohje on taattua Melanieta. Eka keralla ihmettelin kovasti ohjetta että mitens tämä näin, mutta nyt kolmannen huivin jälkeen hänen tapansa kirjoittaa ohjeet tuntuu hyvinkin loogiselta. Ohjeessa on iso plussa se että malli ei kärsi vaikka sitä pitäisi vähän muuttaa esim. langan loppumisen takia. Jätetään vaan kierroksia neulomatta ja siirrytään seuraavaan kohtaa.

Minun piti muutenkin vähän improvisoida, koska tuo keltainen ja violetinsininen eivät toimineetkaan kapeana raitana, muistutti liikaa ampiaisen peräosastoa. Vähän tuumasin ja neulon violetin yksi värisenä ja ennen keltaiseksi vaihtumiskohtaa tein pilkkukierroksia. 

Huivin reunan viimeistelee i-cord-reunus ja siinähän kävi niinkin lystikkäästi että lanka loppui kun oli enää 19 silmukkaa pääteltävänä. Sitä riemun määrää. Onneksi varastosta löytyi vähän sinnepäin väriä, joka uppotui aika hyvin sekaan. 

maanantaina, syyskuuta 08, 2014

Ohjelma on suorittanut laittoman toimenpiteen ja se lopetetaan

Sitä voisi kuvitella, että jos on 
a) kiva malli
b) ihana lanka
c) makeat värit
niin lopputulema olisi jotain ällistyttävän fantastisen upeaa.

Eipä vissiin ole, niin kerta. 

Eilen illalla tikkasin huivin viimeisekin silmukan, vaikka viimeisillä kierroksilla rehellisesti sanottuna meni jo maitohapoille. Pettymys oli kyllä aika käsinkosketeltavaa kun sitten tajusin ettei tämä ole lähelläkään sitä mitä halusin ja odotin.

Tässä nyt olen sitten pähkinyt että mistä se oikein kiikastaa, mikä meni pieleen. Oisko se sitten kuitenkin se että lanka on liian paksua? Ohjeen lanka on sport-paksuista 320 m/100 g. Minun lanka oli 350 m/100g, eli ei kovin kaukana. Silti lanka loppui täysin kesken eri osioissa. Puikot olivat 4 milliset, aivan kuten ohjeessa. Toki mietin moneenkin otteeseen että pitäisikö ottaa paksummat puikot. Se olisi tuonut varmaan sitä laskeutuvuutta, mitä tähän ehkä olisi enemmän kaivattu.

Huivi tuntuu neuloksena kivalta ja tykkään väreistä, varsinkin kun vähän adjusteerasin kuvioita. Mutta kun se laittaa kaulaansa, tuntuu kuin olisi asetellut jonkun myllynkiven harteilleen. Se ei vaan tunnu hyvälle. Tässä nyt sitten pohditaan että mitäsi tehtäisiin. Puretaanko koko kötöstys samantien vai laitetaanko se hetkeksi kaappiin häpeämään. Tympäsee, ottaa aivoon ja niitä muita samankaltaisia adjektiiveja. 

perjantaina, syyskuuta 05, 2014

Rouva Aina Oikeassa

Huh, vihdoinkin on perjantai. Kummasti viikko tuntuu jaloissa kun perjantaina työviikon jälkeen pyöräilee kotia. Ei ole ihan sitä samaa lennokkuutta kuin alkuviikosta. Tiedä sitten onko se taas alkaneet treenit, joissa on muuten tehty aika monta etunojapunnerrusta, vai mikä se on kun näin väsyttää.

Kotiin tultua mentiin hakemaan pellolta perunoita kalan kaveriksi ja tulipa siellä otettua muutama kuvankin.

Mrs. Garter
Malli: Ankestrick Mrs. Garter
Lanka: Novita Suomivilla, sävy 045, n. 600 g
Puikot: 4 mm
Napit: Ilo
Fiilis: pitää vielä totutella epäsymmetrisyyteen 

Kaikki taisi lähteä siitä että törmäsin Prismassa Novitan uutuuteen Suomivillaan. Otin sitä kaikkia paitsi ruskeaa yhden kerän kokeiltavaksi. Niitä sitten pyörittelin ja muistin Ravelryssä näkemäni mallin. Sitten eräs sunnuntai piti kesken kaiken lähteä kauppaan, tyhjentää hylly lankakeristä ja luoda silmukat.

Takki neulotaan palastellen. Ensin kaulus, jonka alareunasta poimitaan silmukat vartalo-osaan. Hihat tehdään ns. contiguous-tekniikalla, joka oli minulle ihan uusi tuttavuus. Siinä kohdin piti täysin luottaa ohjeeseen, itsellä ei ollut hajuakaan että mitä neuloessa tapahtui ja miksi. Niin siihen kuitenkin vaan hiha syntyi. 

Kun vartalo-osassa oli tarpeeksi pituutta, neulottiin helma, joka taasen neulottiin yhteen vartalo-osan kanssa. Sen jälkeen tehtiin etukappaleen kapea ja leveä napituskaitale. Eli monenlaista manööveriä oli hoidettavana. Välillä olin kyllä aika pihalla ohjeen kanssa, enkä tajunnut ollenkaan mitä siinä oikein piti tehdä ja miten. Muutama kohta oli ehkä vähän turhankin tarkkaan selitetty. 

Yksi suurta epätietoisuutta aiheuttanut kohta oli helman yhdistäminen vartalo-osaan. Tein sen ensin täsmälleen niinkuin ohjeessa sanottiin, jolloin siitä tuli ruma eikä ollenkaan sellainen kuin mallikuvissa. Joten kehittelin sitten ite yhdistämisen, jolloin sain siitä tosi hyvän ja sellaisen kuin kuvissa. En sitten tiedä että tulkitsinko ohjetta väärin vai mikä siinä sitten mätti. 
Leveämpään etuliepeeseen tein joitakin lyhennettyjä kierroksia. Siinä on vähän ongelmana se että kaulan kohdalla väljyyttä tulee aika reippaasti, mutta (hyvin treenatun) persauksen seudun mahduttaminen onkin sitten toinen juttu. Lyhennettyjä kierroksia tekemällä sain kaikki ruumiinosat mahtumaan takin alle. 

Lanka oli kyllä aikas kivaa. Siinä on mukava villainen tuntu mutta kuitenkin se on pehmoinen ja ilmava. Lampaan aromikin on jäänyt lankaan mukaan. Tykkään kovasti eläväpintaisuudesta, väri kun ei ole tasainen vaan luonnollisen kirjava. Tätä jos Novita tekisi vaikkapa ohkaisempana, kaksisäikeisenä niin olisihan se hienoa. Langan käyttäytymisestä pidossa ei toki vielä ole tietoa. 

Palstahommista ei ole tullut pahemmin raportoitua tänä vuonna. Kolme avainsanaa kuitenkin on: kylmä, kuuma ja kuivuus. Sato on surkea. Perunaa kyllä pukkaa, sipuleita piisaa. Kesäkurpitsoita tuli kolme, parsakaalia ei taida tulla yhtään. Palsternakka ja fenkoli kasvavat vielä. Herneet ottivat ja kuivuivat helteillä. Eivätkä pavutkaan oikein jaksaneet kasvaa. Matalat auringonkukat ja komea klarkiat loistavat. Että huonosti meni. Tuntuu jotenkin kauhean turhalta se keväinen raataminen. Noh, onpahan mehiläisille puuhaa kukkien kanssa. 

keskiviikkona, syyskuuta 03, 2014

+5 °C

Tälläisillä lämpötiloilla meitä tässä eräs aamu hellittiin. Mutta eipä tuo mittään, onneksi olin varustautunut!

Ilosta rohmutusta langasta menin ja neuloa pläjäytin setin lapasia ja myssykänkin vielä.

Lankana oli Schachenmayerin Iglu Color -nimistä lankaa. Siinä oli niin kivan väriset raidat etten voinut vastustaa. Raitojen välissä oleva harmaakin on raidallista. Oikein kiva neulottava ja mukavantuntuinen lanka noin muutenkin. 

Niin lapaset kuin myssykin ovat täysin mallia perus. Myssyn silmukkamäärä määräytyi niin että langan raitakohta riittää koko kierrokselle. Varsin tieteellinen menetelmä siis.

Kuvan takkiin palaamme seuraavassa lähetyksessä. 

tiistaina, syyskuuta 02, 2014

Rohmu

Lauantaina käytiin naapurin rouvan kanssa Haukiputaalla Ilossa neulomassa. Lapset tyhjensivät keksikorin ja minä hyllyt. Vähän oli huono omatunto kun tuli niin paljon hankittua lankoja, mutta siitähän se riemuksi muuttui kun eilen illalla huomasin että kauan odotettu huivimalli on ilmestynyt ja minulla on siihen sopivat langat! Hiphei, ja vyyhtiä kerimään.

Lanka on Ilon väripilveä, 100 % suomenlammasta ja aikas erityisen ihanaa. Eikä väreissäkään moittimista ole.

Mukaan tarttui myös kainuunharmasta, jota koskien voisinkin antaa pienen vinkin. Jos näet kaupassa kainuunharmaslankaa niin osta. Osta vaikket tietäisikään mitä siitä tekisit, osta vaikket tarvitsisikaan. Kainuunharmas on mitä ihaninta ja kaikkea parhautta ja ties vaikka mitä. Osta. 

maanantaina, syyskuuta 01, 2014

Vielä on kesää jäljellä

Anteeksi jos otsikon mukainen piisi alkoi jyllätä päässä. Se nyt vaan oli ainoa joka tuli aiheesta mieleen. Soi se mullakin nyt piporadiossa. Sori.

Vaikka syksy onkin nyt varallisesti alkanut, niin pitää kuitenkin vielä näyttää se kesän viimeinen ompelus, tämän jälkeen unohdetaan hellepäivät ja siirretään katse kohti, noh, pimeyttä ja vesisadetta? Kuulaat syyspäivät ovat ihan kivoja, silti siellä taustalla kaihertaa se että kohta on tarjolla sitä pimeää, loskaa, pimeää, kylmää ja sanoinko jo että pimeää. 

Leikitään nyt kuitenkin vielä kesää. Että on hellepäivä ja aurinko lämmittää kaikkia. Silloin parasta vaatetta päälle on väljät paidat tai mekot.

Alunperin oli suunnitellut käyttäväni Prairie mekkoon keltaista kukallista puuvillaa pinkillä puuvillalla höystettynä. Kun sitten sai kaavan käsiini niin tajusin ettei haaveilemani kankaat tulisi riittämään mihinkään.

Kun sain ruskea-pinkin version valmiiksi, en voinut kuitenkaan olla kokeilematta. Keltainen kangas riitti juuri ja juuri, vähän kun helmasta nappasi pois, yläosaan. Pinkin kankaan kun palasteli, niin siitä sai helman ja keltaisen kankaan reunasta vielä pienen frillan sekä vinonauhakaitaleen pään- ja kädenteitä reunustamaan.

Ihan sellaisenaan tällä ei kyllä ihmisten ilmoille lähdetä, alle on syytä pukea hame taikka housut. 

Ja nyt sitten se katse kohti syksyä. Kylppärin lattialla on jotain hyvin voimakkaasti lampaalle uhoavaa kuivumassa.