keskiviikkona, lokakuuta 01, 2014

Muista syödä vihannekset

Pitäsihän niitä vihanneksia muistaa syödä, joskus niitä on kivempi neuloa. Asetellaanpa helmat hyvin ja poseerataan:

Munakoiso-paprika

Malli: Harmaa ja liila, Veera Välimäen Huivileikki-kirjasta
Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen, sävyissä paprika ja munakoiso, vyyhti kumpaakin
Puikot: 4 mm
Fiilis: voi näitä värejä

En tiedä mikä tässä mallissa niin kiehtoi. Jotenkin se vaan huuti niin kovaa kirjan sivuilta että pistin puikot heilumaan. Toki heilumista edelsi ankara värien pohtiminen. Ensin meinasin ottaa Munakoison pariksi Väinämöistä sävyssä Hopea, mutta jotenkin sitten ei kuitenkaan iskenyt tulta. Paprika näytti myös aika kivalta Hämyn ja sellaisen ruskeankin kanssa. Mahdollisuudet on monet. Lopullinen päätös oli sitten kuitenkin tämä kasvislinja. 

Eka osuus alkoi aika tehokkaasti puuduttaa, siinä kun vaan posotellaan ainaoikeaa ja välillä lisätään silmukkaa reunaan. Toisessa osassa sitten alkoikin tapahtua lyhennettyjen kierrosten muodossa. Siinä suurin vaikeus oli muistaa lisäys joka 4. kierros. Voipi olla ettei ihan joka kohdassa tämä tullut huomioitua. Noh, silmukka sinne tai tänne, sillä nyt suurempaa väliä ole.

Pingotuksessa huivi kyllä kasvoi vähän tarpeettomankin paljon, vaikken sitä mitenkään venytellyt, kunhan asettelin märkänä kuosiinsa. Noo, sekään ei taida häiritä, kieputetaan sitten enemmän kaulan ympärille!


tiistaina, syyskuuta 23, 2014

Huivileikkiä

Täällä kotistudiossa on leikitty oikein urakalla huivien kanssa. Perjantaina matka kotia sujui varmaan ennätysvauhtia, koska oli niin kiire neulomaan. Noin vuorokaudessa tuli valmista.

Liehuke
Malli: Kerttu-huivi, Veera Välimäen Huivileikki-kirjasta
Lanka: Cascade 150, turkoosi ja ruskea, yhteensä 100 g
Puikot: 4 mm
Fiilis: kunpa se ei nyt hukkaisi sitä

Olin niin iloinen kun muistin laatikon pohjalla majailevat Cascaden 150 langat. Lanka on saman firman Heritagen kanssa samanlainen mutta pikkuisen paksumpi. Tuntu on puuvillamainen, joten se on mitä parhainen lasten huiveihin, eipähän valiteta että kutittaa.

Malli oli hauska ja joutuisa neulottava. Ensin tehdään kolmio yhdellä värillä, sitten toisella. Seuraavaksi vuorossa vinoneliö ja sitten taas iso kolmio. Neulottiin vaikka mihin suuntaan, raitaa ja yksiväristä vuorotellen.

Tiheys oli taas kerran mitä sattuu ja kun näytti siltä että huivi jää vähän kittanaksi, sävelsin lisää kolmioita. Nyt huivi on kuvioinnin puolesta symmetrinen. Sitten pingotuksessa aika raskaalla kädellä venytin lisää pituutta ja lanka oli hyvin yhteistyöhaluinen. Nyt huivilla on pituutta sellaiset 150 cm, joten hyvin pärjätään. Kunhan poikalapsi ei unohda sitä jonnekin.


sunnuntaina, syyskuuta 21, 2014

Lehtisadetta

Jos ihan oikein sääennustetta tulkitsin niin taitaa olla viimeinen hetki kun nautitaan lämpimästä ja aurinkoisesta syyssäästä. Vähän turhan paljon oli kartalla sitä lumihiutaletta ja yöpakkasta. 

Mutta eipä se mittään, talvi on tulossa ja siihen varustaudutaan ahkerasti puikkoja heiluttelemalla.

Kupla-lapaset
Malli: minä itte, ohjeen voi ladata tuosta sivupalkista
Lanka: Novita Joki, harmaata ja keltasävyistä, kumpaakin yksi kerä
Puikot: 4 mm
Fiilis: jep jep

Vähän näistä tuli eripariset. Kaupassa en älynnyt katsoa sinne kerän sisään, sieltä kun löytyi ruskeaa ja sinertävää sävyä. Tein sitten niin että kaivoin sisältä sen ruskea-sini kohdan ulos ja tein raidoittamalla sitä keltaisen sävyjen kanssa. Toiseen lapaseen sitten tietty tuli kaikki keltaiset ja toiseen punaiset. Vähän olen miettinyt että jos hakisi vielä toiset kerät Jokea niin saisi samanlaisemmat parit. 

Huivileikin ensimmäinen huivi on valmis ja tuolla kuivattelee itseään. Seuraava on puikoilla menossa, sen kanssa saattaakin tovi vierähtää.

perjantaina, syyskuuta 19, 2014

Selkeä hetki

Silloin huivitympimyksestä kirjoittaessani, taisin mainita että kiukuspäissäni aloin neuloa myssypipoa. Aika usein kun suutuksissa tai muuten vaan päissään jotain tehdään niin lopputuloshan voi olla mitä mielenkiintoisin. Tai kummallisin tai mitä vaan.

Pipoksihan tämä on tunnistettavissa, mutta on siinä jotain kummallista.

Suihkumyssy
Malli: oma
Lanka: Drops Alpaca
Puikot: 3 mm
Fiilis: talvellahan on pimeää?

Mielentila taisi olla jotensakin kaoottinen tai jotain, värivalintaa kun en osaa omakseni tunnustaa. Nuo siilitäplät ovat väreiltään tosi jees, mutta mikä ihme ja kumma laittoi minut valitsemaan näin vaalean harmaan pohjaväriksi? Vähän mietityttää, että oliko jollain nautintoaineillakin osallisuutensa tämmöiseen valintaan. Toisaalta talvella kyllä taitaa olla sen verran pimeää että eiköhän tämä mene. Varsinkin jos laittaa hupun pipon päälle. Ehkä minä tätä arvostan enemmän kun mittari näyttää -30 °C ja tuuli on navakkaa pohjoisesta päin. 

Vähän erikoinen oli myös myssyn kokoasiakin. Neuloa posottelin menemään ja samalla mietin että miten kaventaisin silmukat. Jossakin vaiheessa sitten heräsin että jumatsuikka ne silmukat myös pitää kaventaa, eikä vaan pohtia että milloin ja samalla neuloa vaan. On siinä kuitenkin se hyvä puoli että nyt mahtuu isompikin hiussykerö mössän alle. Vaikka laittaisin rastat niin nekin mahtuisivat. 

No, yksi ei niin mahtava myssy ei elämää kaada. Varsinkin kun ruokiksella ajaduin Akateemiseen ja kävelin sieltä ulos Veera Välimäen Huivileikki-kirjan kanssa ulos. Kotipäin pyöräillessäni tiesin kolme mallia, jotka haluan neuloa nyt heti. Kahteen niistä löytyy langatkin kotoa. Eli menenkin tästä tekemän tortilloja ja sitten neulotaan. Niin ja huomenna kehrätään Ilossa Haukiputaalla!

sunnuntaina, syyskuuta 14, 2014

Syksyn sävyjä


Kävimme tuossa meidän rääseikkömetsässä kävelemässä. Siellä konkreettisesti tajusi että syksy tosiaan on jo täällä, sen verran paljon oli keltaisia lehtiä jaloissa kahisemassa.

Sieniä yritin kovasti löytää kuvattaviksi, mutta onko niiden aika sitten ohi vai vastako ne ovat tulossa kun ei oikein löytynyt.

Aurinko paistoi ihanasti oksien lomasta, luoden mitä ihmeellisempiä valoja sinne tänne.

Rannalla oli kaksimetriä kaisloja. Ja kun oikein tarkasti katsoo, niin kuukin pääsi kuvaan.
Tämänkaltaisia syyspäiviä toivon, näistä saa virtaa.
Vaikka laitaa jotain syksynväristä puikolle.

perjantaina, syyskuuta 12, 2014

Käynnistä uudelleen

Ryhdistäydyin. Nousin ylös lattialta potkimasta ja huutamasta. Niistin nenän ja kampasin tukan. Otin sen huivinrievun ja hukutin sen veteen. Näytin, että kuka määrää tässä talossa eli pingotin sen. Enkä mitenkään hellällä kädellä.

Ja kas, kas, siitähän kuoriutui ihan käyttökapistus.

Louhikäärme

Malli: Drachenfels, Melanie Berg
Lanka: Ilo väripilvi, käsinvärjättyä suomenlammasta, kolmea eri väriä kutakin 100 g. (350 m / 100 g) 
Puikot: 4 mm
Fiilis: no kuitenkin sitten!

Pitäisi aina jaksaa uskoa siihen, että pingotus tekee ihmeitä. Se saa tyhmästä huivinraadosta mitä ihmeellisemmän kaunistuksen. Sain taiottua toista kymmentä senttiä lisää pituutta sekä muutenkin koko kapistuksesta tuli ilmavampi ja muutenkin salonkikelpoisempi. Kylmien kelien huivi tämä kyllä edelleenkin on.

Ohje on taattua Melanieta. Eka keralla ihmettelin kovasti ohjetta että mitens tämä näin, mutta nyt kolmannen huivin jälkeen hänen tapansa kirjoittaa ohjeet tuntuu hyvinkin loogiselta. Ohjeessa on iso plussa se että malli ei kärsi vaikka sitä pitäisi vähän muuttaa esim. langan loppumisen takia. Jätetään vaan kierroksia neulomatta ja siirrytään seuraavaan kohtaa.

Minun piti muutenkin vähän improvisoida, koska tuo keltainen ja violetinsininen eivät toimineetkaan kapeana raitana, muistutti liikaa ampiaisen peräosastoa. Vähän tuumasin ja neulon violetin yksi värisenä ja ennen keltaiseksi vaihtumiskohtaa tein pilkkukierroksia. 

Huivin reunan viimeistelee i-cord-reunus ja siinähän kävi niinkin lystikkäästi että lanka loppui kun oli enää 19 silmukkaa pääteltävänä. Sitä riemun määrää. Onneksi varastosta löytyi vähän sinnepäin väriä, joka uppotui aika hyvin sekaan. 

maanantaina, syyskuuta 08, 2014

Ohjelma on suorittanut laittoman toimenpiteen ja se lopetetaan

Sitä voisi kuvitella, että jos on 
a) kiva malli
b) ihana lanka
c) makeat värit
niin lopputulema olisi jotain ällistyttävän fantastisen upeaa.

Eipä vissiin ole, niin kerta. 

Eilen illalla tikkasin huivin viimeisekin silmukan, vaikka viimeisillä kierroksilla rehellisesti sanottuna meni jo maitohapoille. Pettymys oli kyllä aika käsinkosketeltavaa kun sitten tajusin ettei tämä ole lähelläkään sitä mitä halusin ja odotin.

Tässä nyt olen sitten pähkinyt että mistä se oikein kiikastaa, mikä meni pieleen. Oisko se sitten kuitenkin se että lanka on liian paksua? Ohjeen lanka on sport-paksuista 320 m/100 g. Minun lanka oli 350 m/100g, eli ei kovin kaukana. Silti lanka loppui täysin kesken eri osioissa. Puikot olivat 4 milliset, aivan kuten ohjeessa. Toki mietin moneenkin otteeseen että pitäisikö ottaa paksummat puikot. Se olisi tuonut varmaan sitä laskeutuvuutta, mitä tähän ehkä olisi enemmän kaivattu.

Huivi tuntuu neuloksena kivalta ja tykkään väreistä, varsinkin kun vähän adjusteerasin kuvioita. Mutta kun se laittaa kaulaansa, tuntuu kuin olisi asetellut jonkun myllynkiven harteilleen. Se ei vaan tunnu hyvälle. Tässä nyt sitten pohditaan että mitäsi tehtäisiin. Puretaanko koko kötöstys samantien vai laitetaanko se hetkeksi kaappiin häpeämään. Tympäsee, ottaa aivoon ja niitä muita samankaltaisia adjektiiveja.