keskiviikkona, huhtikuuta 16, 2014

Muovailuvahataiteilija

Meidän pienin on innostunut muovailemaan muovailuvahasta yhtä jos toista tyyppiä.



Hahmot ovat tuttuja erinäisistä peleistä.



Ja lisää porukkaa syntyy joka päivä ja monta!




Harmi ettei meillä ole sellaista lokerikkoa, siihen nämä olisi kiva saada näytille.

lauantaina, huhtikuuta 12, 2014

Kevät kutsuu

Kova olisi jo hinku päästä pihahommiin. Maa on tosin ihan jäässä, joten ei tuonne ihmeemmin ole asiaa vielä aikoihin. Sen verran piti kuitenkin päästä touhuamaan, että vähän siistin kukkapenkkejä rappaamalla kuolleita lehtiä ja oksia. Samalla löysin pionin ja jättipoimulehden. Samoin ikisuosikkini varjopikarililja oli ensimmäiset töyhtönsä kasvattanut.

Koskapa takapihalla oli sen verran lämmin, kun oikean kohdan etsi, niin raahasin tuolin, hain vähän täkkiä & tyynyä ja sitten virkkasin! Kivahan siinä oli auringossa istuksia ja nauttia lämmöstä. Bertta istui sillä välin ruohikon reunassa ja tähysti mahdollisia hiiriä. Eilen se otti tuijotusottelun fasaanin kanssa. 

Mekkokin on edistynyt. Tänään aamulla väkersin takakappaleen yläosan valmiiksi, sitten olisi vuorossa etukappaleen yläosa. Sitten hihat, kaulus, taskunsuut sekä lankojen päättely. Että eipä paljoa mittään!

tiistaina, huhtikuuta 08, 2014

Äitin apulainen

Viikonloppuna mittailin Sage-mekkoani, että josko olisi aika kädenteille vai vieläkö mennä posotellaan. Hain Orkey-takkini ja levittelin sen malliksi. Siinä kerinnyt sitä kuuluisaa kissaa sanoa, kun Kaikkien Alojen Erityisasiantuntija oli jo paikalla.
Hää sitten auttoi pitämään Orkneyta paikalla, että sain otettua mittanauhalla mittoja. Olisihan se ikävää jos mitattava vaikka liikkuisi tai jotain. Toki paitapainona toiminut Kaikkien Alojen Erityisasiantuntija oli välillä vähän huonossa kohdin ja suhtautui jotensakin vihamielisesti tönimiseen. 

Mittauksen tuloksena saimme tiedon, että posottelemme vielä jonniin verran pituutta lisää. Sitten tutkimme kädenteitä uudemman kerran. Erityisasiantuntija katsoi parhaaksi vielä tovin pidellä paitaa paikoillaan.

sunnuntaina, huhtikuuta 06, 2014

Välillä virkataan

Kirjoneulemekko on siinä vaiheessa, että pohditaan sopivaa kohtaa aloittaa kädentiet. Siinä onkin sen verran paljon pohtimista (näitä ensimmäisen maailman ongelmia) että  on parempi virkata välillä.

Jatketaan tällä hyväksi havaitulla värityksellä eli neonpinkkiä, sinapinkeltaista, vaaleaa sinistä sekä luonnonvalkoista. En tiedä mistä se johtuu, mutta tämä väriyhdistelmä viehättää minua kovin.

Lisäksi kun koukku on 6 millinen, niin lappusillakin on kokoa, n. 14 cm. Laskeskelin että jos tekisi 120 lappusta, niin täkkihän siitä tulisi ja ihan mukavan kokoinen sellainen. Saas nähdä.  

Aurinkoista sunnuntaita, tosin vähän ikävästi huomaa että ikkunoille pitäisi tehdä jotain pesuun liittyviä toimenpiteitä...

maanantaina, maaliskuuta 31, 2014

Takaisin satulaan

Kun iso neuletyö menee pieleen ja purkuun niin seuraavaksi on hyvä valita joku helppo, yksinkertainen, nopsa ja pieni työ. Edetä täsmälleen ohjeen mukaan, katsoa että tiheys on täysin ok ja muutenkin pysyä ruodussa.

Plrööö. Höpsistä pussiin, kuten oululaiset sanovat.

Otetaan 13 eri väriä, tiheys jotain ihan muuta kuin ohjeessa, jonka vuoksi kaikki silmukat pitää laskea uudelleen, ja luoda työhön n. 100 silmukkaa vähemmän kuin ohjeessa. 

Ja erityisesti tarvitaan luja ja vankkumaton usko että tästä tulee loistava.

Rintarossi on tee-se-itse-paketti jostain vanhemmasta Mollie Makes lehdestä. Sitä ei aina etukäteen usko miten monta tuntia tämmösen pienen kanssa voikin ähertää.

lauantaina, maaliskuuta 29, 2014

Kevään merkki

Varma kevään merkki on kun sohvan viereen ilmestyy erikokoisia virkkukoukkuja ja lankanyssäköitä.

Kun sitten ottaa tarpeeksi ison koukun ja paksua lankaa niin eipä siinä kauhean kauaa tartte nokkaa tuhisuttaa: tämä tyyny virkattiin kahdessa päivässä.

Kuviona on kiva afrikkalainen kukka, joka on helppo ja nopsa virkata. Lankana on Myboshia, jota meni kerä kutakin kuvioväriä sekä kolme kerää pohjaväriä. Pohjaväriä on tässä luonnonvalkoista ja valkoista. Luonnonvalkoinen kun loppui kesken eikä läheisessä Prismassa sitten ollut sitä. Päätin että se on semmoinen design-elemetti, hih. Koukku oli 8 millinen. 

Tyynyn sisään tungin 60x80 cm tyynyn. Vähän se meinaa saumoistaan ratketa, mutta eiköhän se siitä littaannu. Taustapuolelle ompelin kankaan.

Ja kun tarpeeksi kauan zoomailee, niin eiköhän siihen aina yksi kissan pylly kuvaan saada.

Aurinkoista lauantaita!


keskiviikkona, maaliskuuta 26, 2014

No nyt ei kyllä...

Sprig-paitakin kuivui ja napitkin tuli ommeltua paikoilleen. Fiilis on kyllä vähän että no tuota…


Sprig
Malli: Alana Dakos, Botanical Knits 2 -kirjasta
Lanka: Wollmeise DK, sävy Olive Vergine, n. 400 g
Puikot: 3,5 mm ja helmassa 3 mm
Fiilis: no ehkä kait ei 

Kun ekat kuvat oli kuvattu ja koneella avattu, huutelin siipalle että mennäänpä ottamaan uudet. Se sitten ihmetteli että mikäs niissä oli vikana? Sanoin että kuvista voisi päätellä mun ottaneen silikonit. Siippa myhähti että siltä se kyllä näyttää. 

Epätoivoista paidan kiskomista sinne tänne ja todettavahan se oli ettei tää nyt sitten ehkä kuitenkaan ole mun paita. Harmi.

Kuviothan ovat kivat ja kaulus on muuten yksinkertaisen paidan koriste.

Wollmeise DK oli ihana neulottava ja väri on aivan jumalainen. Langa hohtaa pikkaisen ja semisolidina ei muodostunut mitään tyhmää kuviota, vaan tuollaista suht hillittyä erilevyistä raitaa.

Mutta ne ongelmakohdat. Kainaloihin tuohon tissien päälle tulee tyhmät vekit, näkyvät kuvassa erittäin hyvin. Veikkaan että kuin kastelun jälkeen siloittelin ne vekit kaarrokkeen alta pois, niin johonkinhan se vekki sitten levenee ja nyt se on sitten tuossa. 

Ja on kait se sitten ehkä vähän liian close fitting - jos näin kauniisti sanotaan. Ei se kiristä tai muuta, mutta jotenkin kun paidan päälleen pukee niin pitää nykiä joka suuntaan. Tuntuu ettei sitä voi vain heittää päälle ja olla. Nyt kyllä harmittaa itseasiassa vähän enemmänkin. No, ainahan voi purkaa.