sunnuntaina, huhtikuuta 28, 2013

Syvä lamaannus

Nyt ei lähde, iske eikä varsinkaan huvita. Ei virkkaus eikä neulominenkaan. Vähän olen jotain sukkaa koittanut räpistellä, kivoja lankoja ostaa ja jotain mallejakin muka katsella. Mutta kun ei lähde niin ei lähde. Ei pese eikä linkoa.
Tästä syystä on jotenkin hankala olla kun on niin tottunut tekemiseen. Minnehän se inspiraatio on oikein kadonnut ja miten se suostuisi palaamaan takaisin?

torstaina, huhtikuuta 25, 2013

Kylväjä ja kiukkuinen kissa

Vihdoinkin pääsin kylvöpuuhiin! Ensimmäisinä potteihin pääsivät härkäpavut. Takapihan terassille paistoi ihanan lämpöisesti aurinko. Kupponen teetä ja papuja multiin. Pitäisi pyöritellä potteja vielä urakalla että saadaan parsakaalit, fenkolit, kesäkurpitsat, samettiruusut ja mitä niitä onkaan itämään. Laskeskelin että tartten yhteensä jotain 166 pottia. Kaupungiltakin tuli lasku palstasta, jospa sinne ensi kuun loppupuolella jo pääsisi mylläämään.
Bertta koipeliinilla on kevättuska. Ulos on kova hinku, haistelemaan ja tutkiman kaikkea. Eniten kaivamaan kuoppaa multaan ja lirauttamaan siihen pissat. Se oli mun kaverina pihalla ensin narun päässä ja sitten vapaana terassilla ihmettelemässä. Sitten siihen meni villi ja viidessä minuutissa se oli yrittänyt kiivetä kahteen puuhun ja juosta häntä sojossa sinne tänne. Oli vähintäänkin närkästynyt kun joutui sisälle eikä saanut toteuttaa itseään.

sunnuntaina, huhtikuuta 21, 2013

Kevätkaahotusta

Levoton olo. Kaikkea voisi tehdä ja samalla ei huvittaisi mikään. Olen siivonnut koko huushollin, pessyt ikkunat ja pyykännytkin kolme koneellista. Rapsutellut pikkuhiljaa paljastuvia kukkapenkkejä ja ilahtunut jokaisesta krookuksesta, tulppaanista, jättilaukasta ja raparperin alustakin! Käsityötieteitten alalla en taasen pysty keskittymään mihinkään. Tekojahan olisi tehtävänä, mutta juuri nyt mikään ei oikein huvita eikä laula suloisia säveliä. Ja jos jotain alkaisinkin tekemään, niin sen pitäsi olla valmista ennenkuin kyllästyminen iskee. Onneksi on henkarit.

Sain joskus kauan sitten Harmaan Outilta puisia henkareita, ja nyt huolellisen hilloamisen jälkeen osa niistä on saanut vaatetta päälleen.
Mallia otin Dottien Angelin kirjasta ohjeesta Happy Hangers. Lankana on Dropsin Parisia ja koukku oli 4,5 mm.
Pitäisi muuten laittaa koukkukoot jotenkin keskeneräisen työn mukaan. Sitä aina luulee muistavansa millä koukulla virkkasi. Kun työn kaivaa parin kuukauden kuluttua esille niin takuuvarma muistikuva on haihtunut ilmaan.
Henkariin kerrallaan keskittymiskyky riittää juuri ja juuri. Vaikka eilen illalla pitikin kesken virkkaamisen ottaa rukki esille ja korkata oranssi letti. Ja nyt tuntuisi siltä että pitäisi pyöritellä muutama taimipotti jo almiiksi. Ja pohtia mitkä siemenet laittaisi ensimmäisenä kasvamaan.

Että kevätkaahotusta tämä taitaa olla. Eräs toinen ottaa paljon lunkimmin.

lauantaina, huhtikuuta 20, 2013

No huh huh - katso kuvat!

Olen täällä marissut ja narissut, koska kaikkien muitten pihoilla tulppaanit lainehtivat, omenepuut lähestulkoon kukkivat ja ensimmäiset raperperinvarretkin on likipitäen piirakan muotoon saatettu. Ja vain ja ainoastaan meidän pihalla on lunta. Mikä huutava vääryys!

Sitten eilen aamulla töihin lähtiessäni huomasin etupihan piikkipuun alla jotain.

Perskutarallaa, krookuksen vauvojahan ne! Jotta valitus loppuu nyt ja niitä ikkunoita pesemään mars!

tiistaina, huhtikuuta 16, 2013

Pussukan nyssykkä

Keväthän se taisi tulla. Polkupyöräänkin on suvikumit laitettu alle ja niin oli kepoista ajella. Takapihalla tosin lunta piisaa, joten sipulikukkia on vielä turha tähytä. Jospa jo vappuun mennessä?

Kukkaron kolmas kerta sanoi toden ja valmista tuli:

Tästä kyllä tuli aika söpö, vaikkei silleen mitään kolikkokukkarokokoa olekaan, enemmin joku meikkipussukka tai semmoinen. Näköjään vielä jokunen kankaan lanka töröttää reunalta. Pitänee etsiä ne ohuimmat ja teräväkärkisimmät sakset jostain.
Kukkaron kehys on ostettu Etsyn kautta, tulivat Kiinasta saakka. Olivat halpoja, yhdelle tuli hintaa joku 3 euroa postikulujen kera. Toki postiahan sitten sai odottaa jokusen viikon, mutta tässä missään jäniksen selässä nyt olla. Kehys on malliltaan ommeltava. Ompelin sen paikoilleen samaisella langalla kuin oli kukkaron virkannutkin. Ei ollut kivaa puuhaa ei. Ensinnäkin neulan piti olla suht pieni että se meni reikien läpi ja sitten villalanka hangoitteli vastaa ja yritti välillä hiutua. Hyvin se siihen loppupelissä asettui.

Jopi Jalkapuolella menee vaihtelevasti. Toisena päivänä paremmin, toisena huonommin. Eilen särki sydäntä katsella sitä nilkuttamista, välillä näytti siltä ettei koko takapää kanna. Kovasti täällä toivotaan parantumista.

sunnuntaina, huhtikuuta 14, 2013

Saattaisi harmittaa

Eilen värkesin sitä ristipistoa samalla kun päivitin koneeseen uutta käyttistä. Ristipistot valmistuivat ennen vuoristoleijonan saapumista. Ja siinähän kävi sitten niin että kuvio tuli väärään kohtaan. Saattoi hieman harmittaa. Olin leikannut irtirevittävästä kankaasta liian ison palasen ja muutenkin laskenut väärin tilan, jonka kuvio tarvitsee. Ja koskapa pistot olivat aivan vieriviereen ahdettuja, niin ei sitä oikein purkaakaan viiti.
Tänä aamuna virkkasin uuden kukkaron ja kävin hakemassa paketin Ikea-kuriirilta, kiitos sinne Höyhtyälle! Bertta tuli innokkaana auttamaan avaamisen kanssa.
Ja vähän kokoamisenkin.
Sitten vetäytyi syrjemmälle seuraamaan että mitähän tuostakin muka tulee?
No siitähän tuli tämmönen kässästation minulle!
Olen jo pitkään haikaillut Ikean Råskog rullavaunun perään ja aina ne ovat olleet loppu. Mutta nyt tärppäsi. Tää on niin nätti! Koreissa päivänpolttavimmat aiheet eli virkkausproduktiot. Tosin mietin että tämmönen olisi aika kiva myös keittiössä. Lastaisi siihen vaikka leivontarvikkeet jauhoista muffinssivuokiin. Taikka mausteet taikka vaikka mitä vaan! Siippa pohti että tommoinen kärry olisi hyvä moottoripyörän vekottimille. 
Nyt varmaan kokeillaan uudemman kerran ristipistoja. Toivottavasti nyt osuu oikeaan kohtaan, koska muutenhan tässä saattaisi harmittaa.


lauantaina, huhtikuuta 13, 2013

Takki vai kukkaro?

Siihen kukkaroon olisi pyrkimys. Kukkaronsuut - mikähän se näittenkin oikea nimi on -  saapuivat jokunen päivä sitten Kiinasta ja sain virkattua kukkaron valmiiksi. Piti katsos ottaa mittoja että passaavat sitten yhteen.

Nyt on sitten väännetty niskat jumissa ristopistoja. Ensimmäinen kukkaroyritys kun meni tässä vaiheessa persielleen. Äkersin pistoja periaatteella pisto per kiinteäsilmukka. Kavennettujen silmukoiden kohilla vähän tuotti tuskaa ja viimeistään siinä vaiheessa kun tajusin ettei kuvio mahdu ollenkaan paikoilleen. Sitten kovasti mallikuvaa tutkimaan, kunnes tajusin että pistot on tehty kankaan läpi. Että ei ihan ole tämä japanin kielen taito hanskassa…kunhan saan viimeisenkin piston paikoilleen ratkon tuon kankaan pois. Sitten ne suut ommellaan paikoilleen. Mikähän sekin tekniikka sitten mahtaa olla?
Toipilas on tehnyt lötköttelystä taidetta.

sunnuntaina, huhtikuuta 07, 2013

Vaihe vaiheelta

Kukkia putkahtelee tasaiseen tahtiin.


Bertta voi olosuhteisiin nähden hyvin. Se ottaa toipilaana olon tosissaan ja lähinnä pötköttelee. Ehkä ymmärtää itsekin että nyt on fiksupaa olla heilumatta.

perjantaina, huhtikuuta 05, 2013

Sattuu ja tapahtuu sekä varsinkin sattuu

Bertta-kissa on innokas kiipeilijä mutta sille touhulle tuli nyt ainakin vähäksi aikaa stoppi. Eräs kiipelyreissu kun loppui putoamiseen, ja tänään röntgen tiesi kertoa että reisiluunpää on murtunut. Kipsata sitä ei voi, joten Bertan pitäisi ottaa iisisti ja odotella että murtuma luutuisi. Se että miten tämä hulivili sitten ottaa iisisti eikä kiipeile, eikä varsinkaan hyppää mistään korkeammalta alas, onkin oma lukunsa. Varsinkin kun mieluinen nukkumapaikka on kerrossängyn yläpeti.
Kahden viikon päästä pitäisi olla paranemisen merkkejä ilmassa, 6 - 8 viikon kuluttua luu on ehjä jos on onni myötä. Muuten joudutaan leikkauspöydälle.
Toisaalta kipeä jalka ei estä haluamasta ulos.

torstaina, huhtikuuta 04, 2013

Mitäs seuraavaksi?

Varmaankin jotain tuttua ja turvallista sekä jotain uutta ja jännittävää.

tiistaina, huhtikuuta 02, 2013

Vapaalla

Vielä yksi lomapäivä. Tänään olenkin toimeentunut pääsiäisen löllöilyn jälkeen sen verran että siivosin (tosin vain vähän), pyyhin pölyjä (pikkuisen) ja kävin ruokakaupassa. Jonkun urhoollisuusmitalinhan tässä voisi itselleen vaikka myöntää. Kunhan ensin nukkuu päiväunet ja syö herättyään pullaa ja kaakaota.

Tyyny kuitenkin on valmis. Taisi niitten koristeheepeleiden kanssa mennä sama aika kun palasten virkkaamisessa. No, pidemmittä puheitta, tässä se olisi:

Minusta siitä tuli aikas kiva.
Lankana on siis Dropsin Parisia ja koukku oli 4 mm. Koko on semmoinen 36 cm kanttiinsa ja paksuutta 4 cm. Keltaisen värin sävy on numero 41 ja se on kiva sinapinkeltainen.

Osia yhteen virkatessa tosin tuli mieleen että jos päällinen pitää joskus pestä niin eihän sitä saa irti ilman että purkaa ja paljon. Joten ollaanpa sitten sotkematta. Joku nappikiinnitys olisi varmaan ollut hyvä juttu, mutta sitä on nyt enää turha pohtia.

maanantaina, huhtikuuta 01, 2013

Tämän päivän tehtävälista

Tyynyn palat on nyt virkattu ja pingotettu. Vedin kuviota aika rajulla otteella auki ja sain siten myös muutaman sentin lisää niin leveyttä kuin pituuttakin. Kuivumista saikin odotella.

Alapuolen palaan tein reunat. Virkkasin reuna kerrallaan ja kulmakohdassa virkkasin reunat yhteen. Kukkakoristeetkin virkkasin valmiiksi. Pienimmät kukat tulevat ketjusilmukkalenkeistä ja isossa kukassa on pylväistä muotoillut terälehdet. Ketjusilmukkakukkia ompelin vähän yhteen että olisivat nätimmät.
Tämän päivän homma on siis leikata superlonista sopiva pala ja päällystää se kankaalla. En tiedä uskallanko herättää ompelukonetta syvästä horroksestaan. Taidan ommella tyynyn käsin. Sittenpä vaan virkataan palat yhteen ja muistetaan sujauttaa tyyny sisälle. Reunaan vielä koristereunus ja sittenpä se on valmis!