lauantaina, elokuuta 31, 2013

Elämä on ihmisen parasta aikaa

Voi että minä niin tykkään tämmöisestä syksystä. Kun aamulla on pikkasen viileää mutta aurinko lämmittää päivällä. Taivas on kirkkaan sininen ja koivujen lehdet kellastuvat. Istuksin takapihan terassilla teekupin kanssa ja katson kun kissa vaanii hiiriä heinikosta. Jostain kaukaa mereltä kuuluu vaimeana moottoriveneen putputus, muita ääniä ei ole.

Hankin muutaman pussin kukkasipuleita: krookuksia, pieniä tulppaaneja ja isoja kerrattuja tulppaaneja. Puolet takapihalle ja loput etupihalle. Ehkä jos vielä löytyisi narsisseja, niin niitäkin voisi multiin piilottaa. Nyt on paras aika ajatella tuleva kevättä. 

Naapurin omenapuu on anteliaalla tuulella, joten sain sieltä ainekset omena-kaurapaitokseen. Paistos on kaikessa yksinkertaisuudessaan niin hyvää. 

Niin vielä näin elokuun lopun synttäriputken viimeisimmälle eli isälle hyvää syntymäpäivää! Samoin onnea veljen tytölle ja kait sitä itseäänkin voi onnitella, nyt totutellaan ajatukseen että numerot alkavat nelosella. 

keskiviikkona, elokuuta 28, 2013

No huh

Minä jo ihan säikähdin että uskollinen Mäkkärini teki tenän. Se kun ei halunnut käynnistyä vaikka kuinka maanittelin. Hyrrä vaan pörräsi. Huolta hieman helpotti kuukauden päivät taustalla pörrännyt TimeMachine, jossa on kaikki kama tallessa. Mutta silti. Toisaalta kyllä saattaisi olla aika hankkia uudempi peli, välillä kun toiminta on jonniin verran tahmeaa. Vaikka iPad on aikas vankasti kasvanut käteen kiinni, niin pöytäkoneella on kuitenkin kivempi (hei vaan äikänope) tehdä esim. blogipostaukset.

En minä toki tätä koneongelmaa tänne tullut kertomaan, vaan sitä että koukulta tipahteli jotain aikas kivaa.

Mallihan löytyy Garnstudion sivulta. Lankana käytin jo muinaisina aikoina kehräämääni käsinvärjättyä alpakkaa, joka ei yrityksistä huolimatta ole taipunut mihinkään. Sekaan lisäsin Dropsin vihertävänsinisenharmaata Alpacaa, ja aikas kiva lopputulos siitä sitten materialisoitui.

Täähän on semmonen rinkula, jonka voi kiepauttaa kerran tai kaksi kaulan ympärille. Ensin tehtiin tavallisia isoäidinneliöitä ja sitten siitä virkattiin ulospäin. Ois ehkä voinut tehdä yhden neliön verran leveämmän, mutta onpahan napakasti kaulan ympärillä. On ikävää jos talvella kaulaa palelee, se tietää yleensä flunssaa.

Että semmosii. Koska kone nyt päätti toimia, taidan hurauttaa tästä Ylen sivuille katsomaan eilisen Solsidanin! 

sunnuntaina, elokuuta 25, 2013

Tekemättä mitään

Kun tässä nyt pitää koittaa olla tekemättä mitään (lue virkkaamatta ja neulomatta) niin pitää kehitellä muuta. Kävin kirjastossa ja löysin kivan japanilaisen lapas- ja sukkakirjan. Mistähän saisi semmoisia valmiiksi rei'itettyjä huopapohjasia tossujen pohjiin? Japanista? 

Samalla reissulla otin kunnon kirjajärkäleen fantasiaa  (Valtaistuinpeli), vaikka kirjastontäti moneen otteeseen kertoi minulle oman negatiivisen kantansa fantsuun. En tiennytkään että kirjastontätien tehtävä on arvostella lainaajien valintoja. Varsinkaan lainaajalle itselleen. 

Lisäksi postipoika toi, kun pyysin, Rowanin uusimman lehden ja toi se myös mitä ilmeisemmin ihan Islannista asti ostetun kirjan, pyytämättä ja yllätten! Yllätys oli erittäin mieluisa, kiitos vaan sinne keskiseen Suomeen. Seuraavalle reissulle saat ostoslistan tai salamatkustajan :)

Nyt minä sitten yritän olla virkkamatta kukkatakkia tai neulomatta Anatoliaa. Onneksi Valtaistuinpeli-kirjassa on aika monta sivua. 

lauantaina, elokuuta 24, 2013

Kyllä kiitos

aurinkoisille, kirkkaille, kuulaille ja värikkäille syyspäiville. Ei kiitos sille kaiken nielevälle pimeälle. Vaikka siihen vuodenaikaan tässä pikkuhiljaa matkalla ollaankin. Noh, se on liian pelottava ja ankea ajatus ettei ajatella sitä, ainakaan vielä. Kun se aurinkokin nyt paistaa.

Virkkasin takapihalla ja join teetä. Virkkasin oikein nopsaan ettei käsi kerkiä tulla kipeäksi. Pikkasen olin liian hidas ja viimeinen kierros sattui aikas paljon, muttei sitä keskenkään voinut jättää. Kauluri olisi valmis, kunhan saisi piilotettua muutaman langanpään. Tai jos totta puhutaan, niin on niitä enemmän kuin muutama.

Sillä välin kun minä touhusin koukun kanssa, Bertta istui pensaan alla ja tarkkaili tiiviisti heinikkoa. Tuolta heinikosta Bertta on saanut ainakin kaksi hiirtä kiinni, joten motivaatio paikoillaan hiljaa istumiselle on korkealla. 

sunnuntaina, elokuuta 18, 2013

Loppu häämöttää

Tänään on viimeinen lomapäivä, vähän on haikea mieli. Veikkaan että huomenna aamulla kun kello soi 6.15 saattaa tuntua vielä kaameammalta...noh, ei ajatella sitä vielä. 

Ajatellaan sen sijaan että kohta voi siirtyä syksyisempiin vaatteisiin. Vaikka laittaa Gudrunilta tilaamani mekko päälle!

Outille tiedoksi että tällä kertaa oli kokoasiat kohillaan. Ja jos on oikein nopsa niin Gudrunilla on vielä tänään ja oliko se huomennakin 10 euron alennus ostoksesta. Minä odotan kovasti niitä Muhun saarilla kuvattuja talvivetimiä. 

Käpälät on sen verran kipeinä että mietin tässä listaa mitä olisi kiva neuloa tai virkata, sitten joskus. Ensin voisi vaikka saada valmiiksi keltaisen kukkatakin, sitten aikaa sitten aloitetun plussapeiton ja virkatun huivin. Prinsessaleivostakin voisi edistää. Kun nuissa ei kuitenkaan ole tarpeeksi  niin voi aloittaa jotain uuttakin vaikka söpöt maatuskalapaset, lankaakin olisi. Dropsin isoäidinneliötuubi houkuttaisi myös ja tämä Rowanin Anatolia vasta jotain olisikin! Siihen löytyisi omasta hyllystä Orkeneystä jääneitä lankoja. Toki muutama kerä pitäisi hankkia. 

Että vähän huonoja aikoja tiedossa paukkuville ranteille.

perjantaina, elokuuta 16, 2013

Sieniopas













Muista kerätä vain sieniä jotka tunnet!

torstaina, elokuuta 15, 2013

Naula arkkuun

Viimeinen niitti tai jotain semmoista. Tähän se kamelin selkä tai tässä tapauksessa ranne taipui. 

Tiedän että näyttää tässä vaiheessa kummalliselta, mutta visio olisi että jotain kivaa pitäisi tulla. Sitten kun taas voi virkata, eli joskus viikon kuluttua kait uskalletaan yrittää. Pitää vaan muistaa aloittaa rauhallisesti. Joillakin se repsahtaa lomalla viinan kanssa, minulla se repesi langan kanssa. 

Kuvio ainakin on kiva ja väri myös. Lankaa tosin pitää muistaa ostaa/tilata lisää. 

keskiviikkona, elokuuta 14, 2013

Amanita muscaria

Kun siellä metsässä ei ollut niin piti tehdä itse.
0
Nämä on jotenkin niin suloisia, että tuumaan tässä mihin kaikkialle näitä vielä tunkisin. 
En tiedä tarttiko tuo tuolin selkänoja nyt välttämättä tämmöistä, semmoisen se kuitenkin sai.

Ja tulihan se karvakasakin siihen tietty patsastelemaan.
Se tässä vähän närästää että olen saanut ärhäkkään jännetupentulehduksen aikaiseksi. Se taasen tarkoittaa sitä että neulomiset ja virkkaamiset on laitettava levolle, sen verran pahasti jomottaa ranteita. Toki semmosen huomasin ettei kehrääminen satu ranteisiin, joten sillä mennään. Pitäähän se vähän harjoitella, koska syyskuun lopulla olen luvannut mennä Hannukseen perinnepäiville kehräämään. 

tiistaina, elokuuta 13, 2013

Metsään meni

Käytiin Bertan kanssa metsässä tutkimassa näkyisikö sieniä tai muuta kivaa.

Sieniä löytyi, lähinnä ruskeita ja valkoisia sekä muutama ilmiselvä kakshapsiaisen asumus.



Kun tarpeeksi pitkälle mutkittelevia polkuja seurasimme saavuimme meren kaislikkorantaan. Bertta poseerasi. 



Kotimatkalla seuraamme liittyi punarinta, joka varmisti että varmasti älyämme poistua hänen ikiomalta reviiriltään. Erityisesti kissan poistumista toivottiin. Kauhea säkättäjä.

Kärpässieniä ei matkalla näkynyt, joten tein niitä muutaman lisää. Jatkojalostin tuota sienen jalkaa ja nyt se toimii hyvin. Taidan purkaa ne tyynyn sienet ja tehdä niihin tämmöisen edistyneemmän version.

maanantaina, elokuuta 12, 2013

Jännä aamu

Aamulla oli pientä jännitystä havaittavissa. Pieni, se joka vasta äsken syntyi, lähti eskariin.
Isompi lähti kouluun, kaipasi jo englannintunteja. Äikästä ei niin väliä.
Me taidamme Bertan kanssa mennä tsekkaamaan löytyykö takapihan ruohoturppaista hiiriä. Eilen löytyi yksi siimahäntä sekä bonuksena siili. 

sunnuntaina, elokuuta 11, 2013

Jos metsään haluat mennä nyt


Näin kaupan hyllyllä Teddy-lankaa hennon vihreänä. Kerä näytti kouralliselta sammalta. Sillä hetkellä mieleeni välähti virkattujen sienien kuva, jonka näin muutamia päiviä sitten Pinterestissä. Teddyt lähtivät mukaani kotia. Vähän oli itsekin hämmästynyt että sitä ostin, mutta joskus vaan väri, tekstuuri ja muut jutut kohtaavat niin että on turha potkia tutkainta vastaan.
Metsässä
Lanka: Novita Teddy, joku 1,5 kerää ja sieniin erinäisiä jämiä
Puikot: 6 mm
Pupu: lamppu Coloresta
Fiilis: voi ihku!
Miten tämän nyt sanoiksi pukisi? Olen täpinöissäni. Minusta tästä tuli niin ylisuloinen että! Jos olisin metsänkeiju, ottaisin tässä päiväunet. 
Tyyny on ihan vaan tavallinen putki sileää oikeaa. Silmukoita oli joku 94 ja pituutta muutama sentti vähemmän kuin sisustyynyn korkeus. Pään päättelin kolmen puikon päättelyllä ja aloituskierroksen virkkasin piilosilmukoilla umpeen. 
Sienien malli on jatkojalostettu Garnstudion sienen pohjalta. Tein mututuntumalla kierroksia että sain sienen lakista haluamani mallisen. Jalan kanssa kikkailin vähän että sain lähtemään sen lakin sisältä. Tein vähän lakkia pienemmän ketjusilmukkaympyrän ja virkkasin siihen kiinteitä silmukoita, samalla kavennellen. Sitten ompelin jalan lakin alle ja jatkoin jalan virkkaamisen loppuun. Jalkaa en virkannut umpeen, vaan täytin sen ja ompelin sitten kiinni tyynyyn. Vois kait sen helpomminkin tehdä, siinä täpinöissä nyt niin kerinnyt tutkailemaan. 
Nyt tyyny on minun nurkassani sohvalla. Tarkkana pitää olla että tyynyä ei kukaan käy laittamassa väärään asentoon ja että sieniä ei ole tönitty tai muuten kaltoin kohdeltu. Tälle kyllä ehkä pitäisi tehdä kaveri. Jossain nyssykässä on vihreää itse kehrättyä lankaa, joka ei ole vielä oikein mihinkään taipunut. Saisikohan siitä sammalta? Mihins muualle tämmöisiä sieniä laittaisi?

lauantaina, elokuuta 10, 2013

Lisää väriä

Kun niihin värikkäisiin hippitouhuihin lähdettiin, niin mennään sitten niillä. Tällä kertaa toki vähän käytännöllisempiä asioita, tiskirättejä. 
Niin, eihän ne mitään maailman jännimpiä asioita ole, joten väreihin on satsattava sitten senkin edestä. Lankoina bambua ja puuvillaa. 

perjantaina, elokuuta 09, 2013

Lisää pajukkoa

Menin lupaaman äitille että voin neuloa hänelle Twigs and Willows-takin, kun hän tykkäsi omastani. Titityyssä oli sitten kesä alussa Cascadet alessa ja usutin äitini sinne. Sanoin että kesälomallani neulasen takin valmiiksi.

Eikä siihen sitten kovin montaa päivää mennyt. Tutuilla spekseillä kun mentiin. 

Twigs and Willows
Malli: Alana Dakos, Twigs and Willows
Lanka: Cascade 220 Heather, viisi vyyhtiä
Puikot: 4 mm ja 3,5 mm
Napit: Nappi-kikasta
Fiilis: siniseksi aikas hyvä :)
Vähänhän se on vaikeaa sinisestä neuloa, mutta onhan tämä kuitenkin enemmän petrooli kuin Katri-Helenan sininen. Tein takin täysin samoilla spekseillä kuin omanikin. Tosin kuvaa katsellessani huomaan että äitille olisi pitänyt olla vähän pienempi hartioista. 

Palkaksi sain neljä vyyhteä Madelinetoshia sävyssä Nutmeg. Siitä voisi tulla jotain tälläistä, tosin nyt on niin kiire neuloa Novitan Teddy-lankaa että Maddet saavat odottaa! Enpä olisi uskonut tämmöistä hetkeä olevan olemassakaan...

torstaina, elokuuta 08, 2013

Syömään!


Ruoka-ajan lähestyessä menin pellolle. Kiskaisin yhden perunan varren ylös ja siellähän niitä oli! Ja isoja olivatkin.
Perunoiden kaveriksi fenkoli, palsternakka, härkäpapuja ja herneitä.
Tämän herkun jätimme vielä kasvamaan kokoa. 
Jospa tämäkin silmänilo avaisi pian terälehtensä.
Sitten vaan kotia ruokaa laittamaan. Täytyy sanoa että olin aivan fiiliksissäni kantaessani saalistani kotia: itse kasvatettua ruokaa. Vain lohi oli kaupan tiskistä. 
En osaa sanoa mikä voisi maistua tämän paremmalta. Perunat olivat niin makeita ja fenkoli niin mehevää että! Siihen nokare voita päälle ja voi luoja miten hyvää. Vaikka siinä maan perkaamisessa ja kitkemisessä on oma vaivansa, niin on se vaan se kaiken väärti. Oikeasti tuore ruoka maistuu taivaalliselta. Puoli tuntia sitten nostettu peruna on ihan eri toista kun päiväkausia kaupan hyllyssä loikoillut. 

Menkää ihmiset ja viljelkää!