keskiviikkona, lokakuuta 30, 2013

Tavoittelemaanne henkilöön ei juuri nyt saada yhteyttä

Joskus on hetkiä, jolloin sitä piporadion ärsyttävää juontajaa tarvittaisiin kiihkeästi. Ja mitä se sitten tekee sillä hetkellä? Bilettää jossain eikä kuule kun kännykkä pirisee ja sähköposti piippaa.
Katsokaas kun aloin sitä kaulurihärpäkettä neulomaan. Testasin vähän silmukkatiheyttä ja tuumasin että tarpeeksi lähellä. Piporadion juontaja olisi tähän väliin puuskahtanut että mittaappa nyt kunnolla.

Sitten loin silmukat mutta luontilanka loppui kesken, 10 silmukkaa jäi tekemättä. Nääh, muutama silmukka sinne tänne, se tämmösessä ole niin väliä. Piporadion täti olisi varmasti repinyt pelihousunsa ja ääni olisi kohonnut falsettiin.

Neulomista jatkettiin tyytyväisenä kaulukseen saakka, kunnes todettiin että pienihän siitä peijakas tulee. Piporadion tätin omahyväisyys olisi singahtanut jonnekin Uranukseen taakse ja sieltä asti olisi kuulunut värisevä ääni: mitä minä sanoin.

Noh, se täti nyt kuitenkin oli unilla tai jossain ja vahinko lurahti jo lahkeeseen. Kiltisti puretaan ja tehdään uusilla silmukkamäärillä. Vaikka vähän kyllä jurppiikin.

ps. Kuvauksissa ei vahingoitettu eläimiä.

maanantaina, lokakuuta 28, 2013

Tätä taas

Pläräsin kaupassa Novitan joulu-lehteä. Kannessa on Sufferiinan Salongin kaunis huivi ja sisäsivuillakin oli jotain orastavan kiinnostuksen alkua. Lehti lähti kassan kautta kotiin. Kotona tutkailin lehden etu- ja takaperin ja tuumasin että aika montakin ajatuksen poikasta tuntki päähän. Tykkäsin kovasti neulotuista ja virkatuista peitoista. Mutta annetaanpa sen osaston olla nyt hetki rauhassa, en kaipaa juuri nyt mitään projektia, joka on valmis vuoden kuluttua. 
Sen sijaan tämä kaulurihärpäke pääsi puikoille. Loin silmukat ja jo neljän kierroksen jälkeen tuumasin ettei raidat houkuttele mua oikeastaan yhtään. Eihän mulla ole mitään raidallista! (Jos jotain sukkia ei lasketa mukaan.) 
Ja mitä siihen sitten raitojen tilalle muutakaan kun Kuplia! Olisihan se pitänyt arvata ettei niiltä pääse pakoon vaikka kuinka yrittää...

lauantaina, lokakuuta 26, 2013

Viltin alla

Ollut viime päivinä semmosia kelejä, että tekisi mieli vain kölliä viltin alla ja katsella takkatulta. Nyt sitä onkin hyvä harrastaa, koska voimme julistaa Plussapeiton valmiiksi!

Plussapeitto
Malli: Mitered Crosses Blanket--for Japan, Kay Gardiner
Lanka: Noro Kureyon Sock, Kehräämö Christinan Harmas huivilanka ja Hailuodosta lampaan villaa. Lankaa yhteensä n. 900 g
Puikot: 3 mm
Koko: n. 125 x 145 cm
Fiilis: vihdoin ja viimein!

Törmäsin noin vuosi sitten kivaan neulekuvaan Pinterestissä. Vähän kuvaa tutkailin ja yhtäkkiä huomasin neuloneeni yhden plussan. Lapulle syntyi pikapikaa sisaruksia, mutta kaikkien 30 sisaruksen tekemiseen sitten vierähtikin vähän enemmän aikaa. Kuvan takaa löytyi muuten itse ohjekin, sillä aikoinaan kerättiin varoja Japanin tsunamin uhreille. Varsinaisessa ohjeessa plussat tai ristit on sijoiteltu vähän toisin, itse tykkäsin tämmöisestä perinteisemmästä sijoittelusta enemmän. 

Langan menekistä en nyt osaa sanoa. Voisin vaikka vannoa että Noroa oli 2 kerää ja Harmasta 3 vyyhteä. Peitto kuitenkin painaa n. 900 grammaa, joten on siinä kyllä oltava enemmänkin sitä tavaraa. Reunat tein i-cordilla. Olisi ollut mukavaa neuloa vaikka n. 10 cm reunukset, mutta kun Harmas loppui niinpäätin vaihtaa suunnitelmaa. Peiton koko n. 125x145 cm on kiva sohvalla köllimiseen ja vaikei se mikään paksu olekaan niin mukavasti se lämmittää. 

Loppuun vielä pieni kissakevennys. Bertalla on oma kotikolo. Mutta ei tietenkään se mikä sille on varta vasten ostettu. 

keskiviikkona, lokakuuta 23, 2013

Muhii

Hankin maakuntareissultani muutaman kerän lisää Holst Garnin Supersoftia. Nuot pienet kerät ovat siitä yllättäviä että niissä oli jemmassa liki 600 metriä lankaa per kerä. Värikarttakin on sangen vaikuttava.
Joku Muhu juttu näissä muhii. Onko se sitten takki, paita vai joku muu lainapeite, senpä näkee sitten. 

Kirjoneuleet muutenkin kutittelevat. Jos Joulupukki esimerkiksi sattuu lukemaan mun blogia, niin tämmöinen Metsä kukkii-paketti olisi aikas mellevä. 

Jokohan muuten kohta saisi keittää ensimmäiset kupit glögiä?

tiistaina, lokakuuta 22, 2013

Päättelyhommia

Kun oikein sinnikkäästi vaan jaksaa niin kyllä se loppukin joskus häämöttää. 

Plussapeitto on aloitettu joskus vuosi sitten. Loppulappuja kohden tahti hyytyi ja välillä aikalailla loppuikin. Viikonloppuna kuitenkin ryhdistäydin ja neuloin ne kaksi puuttuvaa lappusta. Eilen illalla virkkasin kaksi viimeistä paneelia paikoilleen. Nyt pitäisi enää päätellä viimeiset langanpäät ja tehdä reunus. Tuo harmaa lanka ei siihen hommaan piisaa ja ihan samanlaista lankaa ei varastoista löydy. Pitänee ottaa joku vastaavanlainen. Aattelin että jos i-cord reunuksen tekisi? Siinä se langan erilaisuus ei kait niin haittaisi?

Kiitos kaikista Muhu-kommenteistanne, oli ilo kuulla että ne olivat jopa innostaneet kokeilemaan kirjoneuletta, hienoa! Itse tykkään neuloa kirjoneuletta siitäkin syystä että kuvion rakentumista seuratessa neulominen tapahtuu kuin vähän siinä sivussa.

Jos joku on sitten ihmetellyt miksi postausvauhti on hyytynyt aika reippaasti sitten kesän, niin valaistakoon asiaa että olen taas aloittanut syksyn liikuntatunnit. Aluksi kahtena iltana viikossa ja nyt kun saatiin uusi zumba-ohjaaja niin kolmena iltana viikossa. Siellä kun on hankkimassa hikeä (töistä täyttä höyryä kotiin, ruokaa pöytään, edelleen jumppatunnille ja takasin kotia suihkuun) niin neulomisaika vähenee huomattavasti.    

sunnuntaina, lokakuuta 13, 2013

Jottei pohkeet rohtuisi

Pistin viikonloppuna puikot tosissaan heilumaan, jotta säärystimet tulisivat valmiiksi. Viikolla ei näköjään enää kerkiä neulomaan kun erinäiset liikuntaharrastukset ovat ruvenneet rokottamaan vapaa-aikaani. Liekö sitten tuo samainen liikuntaharrastus aiheuttanut sen, että viikonloppuisin myös väsyttää kamalasti? Tälläkin hetkellä voisi päiväunet tulla enemmän kuin tarpeeseen. Eilen kässämessuilla multa kysyttiinkin että näytät siltä kuin sulla olisi kaamea darra, vai oletko ollut sairaana? Ei erityisen kannustavaa...

Muhu-säärystimet
Idea: inspiraatio Gudrunin Muhu-mallistosta ja kuviot Meite Muhu mustirid -kirjasta
Lanka: Drops Lapaca, Lila (4400), tumma lime (2916), kirsikanpunainen (2921) ja oranssikirjava (2925)
Puikot: 3 mm
Fiilis: oj då!

Meite Muhu mustirid -kirja on loikoillut kirjahyllyssäni jo muutaman vuoden. Se on niin ylitsevuotava kaikessa ihanuudessaan, etä on ollut hyvin vaikea tarttua mihinkään sen suomaan ideaan, niitä kun on niin paljoa ettei tiedä mistä aloittaa. Kun sitten Gudrunin Muhu-mallisto ilmestyi n. kuukausi sitten, päätin vihdoinkin korkata kirjan neulomalla nämä säärystimet. 

Kirjoneuletta oli pitkästä aikaa todella kiva neuloa. Malli eteni niin että etsin kirjasta ensimmäisen kuvion. Kun se oli valmis niin sitten seuraava kuvio. Vähän piti ihmetellä silmukkamäärien kanssa, joidenkin kuvioiden mallikerta kun ei millään sopinut. Vähän mietityttää että mistä langasta ja millä puikoilla kirjan mallit on aikoinaan neulottu, jos esim. lapasissa on 100 silmukkaa kierroksella niin onhan se aika paljon.

Kuten tuli mainittua niin olin eilen kässämessuilla Ouluhallissa. Aamulla kun asettui 200 metrisen jonon viimeiseksi, niin vähänhän se arvelutti. Onneksi jono meni nopsaan mutta kun semmoinen määrä ihmisiä sisälle änkeää niin tiivis tunnelmahan siitä seuraa. Harmaa Outi paheksui tapaani hortoilla epämääräisessä järjestyksessä kojulta toiselle. Puolustaudun sillä että niin monen kojun edessä oli porukkaa niin paljon että katsoin paremmaksi sinkoilla sinne tänne ja palata sitten takasin jos porukka olisi vähän hälvennyt. Kiitos vaan Outille ja muillekin messuseurasta!
Messutuomisina oli Dropsin alpaca-silkkiä (sitä luksullista) ja Ilon osastolta unelman pehmeää alpakkaa niin lankana kuin kuitunakin. Sitten oli ihan pakko-pakko ostaa keraaminen pöllö-rintarossi ja kettukello. Tällä voipi soittaa pojat ruokapöytään.  


sunnuntaina, lokakuuta 06, 2013

Muhututtaa

Gudrunin täti sitten meni ja postitti minulle takin. Sitä sitten mallailemaan ja miettimään että onko se sopivan kokoinen vai ei. Kun on vähän väljä vai onko liikaa väljä? Kaunis se on kuin mikä. Piti sitten soittaa pirauttaa asiakaspalveluun ja kysellä kuinka paljon pienempi se pienempi koko on? Täti luurin päässä sanoi laittavansa se koon mulle postiin, että voin sitten kokeilla niitä ihan rauhassa ja päättää että kumman otan. Ja senhän mulle passaa!
Sitä postia odotellessa intouduin vihdoinkin neulomaan Meite Muhu Mustrid -kirjan säestyksellä takin henkeen sopivia säärystimiä. Lankana on Dropsin Alpacaa. Aikas kivat näistäkin on tulossa.

tiistaina, lokakuuta 01, 2013

Tautologiaa

Tiedän, levy on jäänyt päälle, pannu palanut pohjaan ja toistan itseäni. Mutta minkäs teet. Kuplaa pukkaa.
Eksklusiivinen-Kupla
Lanka: itse kehrättyä ruskean kirjavaa villaa (oisko ollut shettistä?) sekä harmaata villaa Hailuodosta. Yhteensä vajaa 300 g, josta n. 100 g ruskeaa ja 200 g harmaata
Puikot: 3 ja 3,5 mm
Koko: hoikkonen kuusivuotias
Fiilis: jo on kuplaa poikineen!
Piti ihan tarkistaa miten tuo eksklusiivinen kirjoitetaan. Lapsonen kun tuli neulomisvaiheessa kuplan väriä valkkaamaan ja sanoi että se on eksklusiivinen kupla. Ja siitä se paidan nimikin sitten tuli.
Ruskea lanka on joskus muinoin itsekehrättyä villaa. Se ei ole tasasävyistä vaan kivasti seassa vähän keltaisempaa ja vihreämpää ruskeaa. Harmaa lanka taasen on tänä kesänä Hailuodosta, Luovon Puojista, ostettua lankaa. Kumpikaan ei ole niitä ihan pehmeimpiä mutteivat mitään tikkulankaakaan. Lämpöinen se kyllä on ja kuplien nurjalle muodostama kennosto varmaan lisää lämpöä.
Kiva paita siitä tuli, mutta nyt ehkä ei enää kuplia. Kuulemma pitäisi joku Minecraft-pipo tehdä. Arvatkaapas muuten mitä kissa teki seuraavassa kuvaruudussa?