lauantaina, joulukuuta 28, 2013

Eräs huomio

Olen tiiviissä tahdissa tuijotellut pukin tuomaa Games of Thrones -sarjaa, kiitos vielä pukille. Kirja versus filmatisointi seikasta tosin olisi muutama asia sanottavana, kuten vaikka hurjasusien poissaolo, mutta antaapa niiden juttujen olla. 

Katsellessani kuvia, joissa Jon ja Sam ovat Muurin harjalla isoissa pörröisissä lampaannahkaviitoissaan ja muissa releissään, niin tajusin yhtäkkiä kaipaavani talvea. Siis semmoista oikeaa kun lunta on ainakin 50 senttiä ja pakkastakin löytyy. Pakkasen suhteen ei toki tarvitse liioitella kuten vaikka tammikuussa 2003 kun odotoin esikoistani. Silloin oli koko kuun -30° C ja enemmän. Tai kuten muutama vuosi sitten kun oli liki kolme kuukautta putkeen -20°. Ei mitään sellaista, semmoiset -10 tai -15 astetta pakkasta olisi sopivat. Sitten voisi hakea varastosta untuvatakin, pukea sen alle villapaidan, käydä meren jäällä kävelemässä ja tulla kotia takkatulen ääreen juomaan teetä ja vaikka neulomaan. Pääsisi pulkkamäkeen ja saisi posket punaisiksi.

Niin että talvi, tulisit jo, sinua odotetaan! Vasta talven jälkeen päästään kevääseen...




perjantaina, joulukuuta 27, 2013

Tyhmä myssy ja kivat sukat

Hyvää joulun jälkeistä elämää! Vähän on jotenkin pullea olo…

Se Pressed Leaves-myssy valmistui jo jokunen päivä sitten, mutta siitä tuli ihan tyhmä. Se sopii hyvin taloutemme kuusivuotiaan päähän, minun päässä se näyttää lähinnä uimalakilta. Ja se ei kuulkaas ole hyvä asia. Pitäisi oikeastaan purkaa koko tuotos resoriin saakka ja lisätä ainakin yhden mallikerran verran lisää silmukoita. 

Se mikä taasen on riemukasta on sukat.

 Ne on neonii 
Lanka: Regia Fluormania Color ja Drops Fabel
Puikot: 2,5 mm
Fiilis: loistavat!

Neonit loistavat ihan oikeasti sellaisessa keskipäivän hämärässä ulkona. Hyvin löytyvät myös makkarin lattialta aamulla. Olisi muutama muukin visio neonlangasta, mutta nyt on käsissä yksi huivi, josta puuttuu enää yksi kierros ja silmukoiden päättely. Sellainen tunnin homma, on meinaan muutama silmukka ilmestynyt matkan varrella.

maanantaina, joulukuuta 23, 2013

Hyvää Joulua!

Jouluruokahommelit ovat loppusuoralla. Enää perunalaatikko ja kinkku odottavat uunivuoroaan. Sen jälkeen etsitään horisontaalitasoja ja korkeintaan noustaan ylös mussuttamaan suklaakakkua. 

Pojat tosin saivat eilen sedältään heidän vanhan Wiin, joten olohuoneesta löytyy lössi hikisiä pikkupoikia tellun edestä heilumasta. 

Eikä kissakaan rauhallisuudesta voi takuuseen mennä.

Oikein ihanaa ja rentoa joulua jokaikiselle, olkoon pukki antelias ja kinkku riittoisa!

sunnuntaina, joulukuuta 22, 2013

Loppurypistys

Näitä joulunaluskiireitä. Tänään olen tehnyt kotijuustoa, joka ei sitten kunnolla juoksettunut. Ihmettelin mitä tehdä reilulla kolmella litralla maitopiimää. Päätin leipoa pullaa, tuli kuusi pellillistä ja lopuista vuoallinen uuniriisipuuroa. Siinä jossain välämässä tein suklaatryffeleitä ja ruokaakin muistin laittaa. Vielä pitäisi tehdä leipätaikina yöksi jääkaappiin kohoamaan, on sitten aamulla tuoretta leipää. 

Huomisen puuhia olisi enää laatikoiden teko ja kinkun paisto. Sitten laitan lapun luukulle ja lyön hanskat tiskiin, enkä varsinaisesti laita ruokaa ainakaan kolmeen päivään. 

Yksi piparkakkutalokin on valmistunut.

maanantaina, joulukuuta 16, 2013

Voi valtava!

Sunnuntaina sain aivan valtavan päähännouseman, että piparkakkutalo se on saatava, muuten ihminen ei ole onnellinen. Pinterestistä kuvia tutkailemaan ja melkein iski masennus kun tajusin etten osaa tehdä hehtaarillekaan mitään niin hienoa kuin löytämäni kuvat.

Optimistisena kuitenkin änkesin kauppaan ostamaan piparkakkutaikinaa ja pörräämään karkkihyllyjen väliin koristeiden perässä. Takasin kotona, kun odottelin taikinan sulamista, tein Rocky Road karkkeja ja piirtelin talon kaavoja. Sitten vaan talon osia pellille paistumaan ja sokeria sulattelemaan. Palaset eivät nyt ihan vatupassisuoria olleet, paljon kun laittaa sulaa sokeria väliin niin kyllä se kasassa pysyy! Enkä muuten edes polttanut sormiani. Ainakaan kovin paljoa. 

Sitten se tomusokeritöhnä. Siitä tuntuu liikkuvan niin monenmoista ohjetta, että vähän ihmetyttää. Laitoin kuppiin kaksi kananmunan valkuaista, vähän vispasin haarukalla. Lisäsin sekaan pikku lorauksen etikkaa ja sitten aikalailla koko paketetillisen tomusokeria. Sen pyörittelin paksuksi tasaiseksi tahnaksi ja laitoin pussiin. 

Pussiin reikää leikatessa tapahtui pieni arviointivirhe ja totesin että mitään pikkutarkkaa äherrystä ei sitten muuten tehdä, runsaalla kädellä vaan! 

Ja ta-daa:

Eihän se niille Pinterestin taloilla vertoja vedä, mutta
a) se näyttää talolta
b) se pysyy kasassa

sunnuntaina, joulukuuta 15, 2013

Ohituskaistalla

Aikani tuijottelin sivusilmällä neonlankaa samalla kun neuloin myssyä. Uteliasuus nousi huippuunsa ja kävin etsimässä sukkapuikot ja loin silmukat. Aikas mellevää raitaa pukkaa tulemaan!

Keittön ruokapöydällä on pahvilaatikko. Sen sisältä kuuluu ystävällismielistä hurinaa. Jos lähemmäksi menee niin huomaa ettei varsinainen vastaanotto ole erityisen ystävällien.

lauantaina, joulukuuta 14, 2013

Lopusta alku

Jännä juttu että langan loppumisesta voi seurata useita erinäisiä juttuja ja alkuja. Lumen-huivin lanka loppui kesken kaiken. Outi riensi hätiin ja tarjosi omaa vyyhtiään. Minä sitten kurvasin lankaa hakemaan ja rapsuttelin samalla Onnia ja Lystiä moikkasin sohvan alle. Siinä on muuten niin suloinen kissanpentu ettei tosikaan! Vaikka kuuleman mukaan oikeasti onkin joulukuusiterroristininja.

Kotona purin päättelykierroksen ja tein ohjeen mukaiset kaksi nurjaa kierrosta ja uuden päättelyn. Lankaahan oli sitten melkein vyyhdillinen jäljellä, joten päätin tehdä vihdoin ja viimein Pressed Leaves -myssyn.

Mutta myssyynpä ei sitten ollutkaan sopivaista puikkoa, joten lankakauppaan mars. Ja siellähän sitten silmät eivät voineet olla kiinnittymättä kirkkaissa neonväreissä hohtavaan kerään. Siitä tuli heti mieleen Marin tekeillä olevat raitasukat, ja niinpä minunkin ostoskoriin pujahti langat raitasukkia varten. 

Eli langan loppuminen sai neulepläähin karkoitettua. Jesh!

Bertasta ja joulukuusesta pitää kertoa sen verran, että alkumyräkän jälkeen kuusi on saanut olla suhteellisen rauhassa. Kuusi on kaatunut vain kolme kertaa ja viimeisen kaadon jälkeen Bertta ei ole yrittänyt kiivetä siihen. Välillä toki oksia pitää haistella hyvin intensiivisesti ja vähän käpälällä koitella. Se hälle suotakoon.



lauantaina, joulukuuta 07, 2013

Jotain kuitenkin

Pienoinen neulomisuupumus vaivannut, keskittymiskyky kateissa tai jotain. Eilen illalla kuitenkin pinnistelin Lumen-huivini valmiiksi. Vaikka viimeinen pitsikuvio olikin kummallinen saati että lanka loppui kesken puolivälissä päättelyä. 

Lumen
Malli: Lumen, Sivia Harding, Wool People vol. 4- mallistosta
Lanka: Shilasdair Luxury DK, 200g, sävyssä Madder root, (karitsan villaa, angoraa, kashmiria ja kamelia) 
Puikot: olikohan ne 4,5 mm?
Koko: sopivat
Fiilis: no joo

Silloin kun tuo Wool People 4 ilmestyi, tiesin että Lumen-huivi pitäisi neuloa ja viime vuonna messuilta ostettu Shilasdair olisi se lanka. Aika kauan kesti kypsytellä. Lanka on aikas mellevää, hartaasti toivon että nämät angorat ovat sillä mukavammalla tavalla karvansa luovuttaneet. Väri ei kuvissa toistu oikein, se on semmonen orassi ruosteen ruskea. 


Se miksi tuo fiilis on no joo, on sitten nämät huivin kuviot. Pitsi ei ole mielestäni erityisen nättiä ja erityisesti reunapitsi oli vaan yksinkertaisesti kummallinen. Minusta siinä ei ole mitään kuviota, ja se teki neulomisesta vaikeaa eikä pingottamisessakaan oikein tiennyt mihin sitä nuppineulaa piti tökkiä. Toki se että lankakin meni loppumaan suht kriittisellä hetkellä sai aikaan erinäisiä negatiivisia tuntemuksia. Posottelin loppuun jotain sinnepäin langalla ja päätin että jos joskus kävelee vastaan jotain paremman värisempää niin teen päättelyn uudestaan sillä. Ja langan loppuminen kesken johtui siitä että tein yhden mallikerran pitsiä lisää. Että vähän niinkuin oma vika, mutta ilman sitä huivi olisi ollut juuri sen pikkasen liian pieni. 
Millehän sitä sitten?

sunnuntaina, joulukuuta 01, 2013

Tulkoon joulu!

Tänä aamuna aikaisin hipsin alakertaan, laitoin takkaan tulet ja keitin kupin teetä. Sytytin kynttilät, etsin joululevyn ja laitoin sen soimaan. Kaivoin porraskomerosta joulukoristelaatikon ja annoin joulun tulla.

Laatikosta kaivelin esille vanhat tutut ja niille kaveriksi uudet hankinnat.

Aina valpas Kaikkien Alojen Asiantuntija oli heti alusta alkaen täysillä mukana.

Lasikoristeet nostin samointein kattokruunuun roikkumaan.

Näitä kun ei kannata kissankäpälien ulottuville laittaa.

Alakerran kruunussa on kaikki kitchsiset ja yläkerrassa mellastaa metsän väki.

Laatikon tyhjentyessä Bertta päätti vähän aikaa lepuuttaa itseään. Rankkaa puuhaa kun oli vielä luvassa.

Vähän vielä mietin mitä puuttuu, kunnes muistin soittorasia-lumisadepallot. Näitä ei olekaan muutamaan vuoteen kaupoissa näkynyt, joten niiden keräily on jäänyt.

Sitten vielä joulutähti ikkunaan ja seimi pöydälle.

Katsoin hetken Berttaa ja tuumasin että kokeillaanpa nyt sitten, ja vedin kuusen säilytyspussista. Siitäkös kissa riemastui ja ennenkuin oli edes alaoksat oiottu, niin kissa rötkötti jo puussa ja yritti kynsiä minua oksien välämistä.

Muutaman vesiruiskutuksen ja kovan huudon jälkeen Bertta vähitellen alkoi uskoa ettei kuusi ole häntä varten laitettu. Kuuseen laitettiin vain pehmeitä ja paperisia koristeita. Lasipallot olisivat saaneet kovaa kyytiä, johan se kuusi on kaksi kertaa kissan käsittelyssä kaatunut… noh, pitäähän joulussa aina jotain draamaa olla. Nyt se kissa sitten murjottaa. Saapas nähdä onko kuusi huomenaamulla pystyssä. 
Kun tässä on näikin hyvään vauhtiin päästy niin seuraavaksi taidan askarrella joulukortit (vaatii eka kyllä aikamoista työpöydän siivoamista) ja sitten leivotaan pipareita!

Ihanaa 1. adventtia kaikille, kissoille myös!