maanantaina, maaliskuuta 31, 2014

Takaisin satulaan

Kun iso neuletyö menee pieleen ja purkuun niin seuraavaksi on hyvä valita joku helppo, yksinkertainen, nopsa ja pieni työ. Edetä täsmälleen ohjeen mukaan, katsoa että tiheys on täysin ok ja muutenkin pysyä ruodussa.

Plrööö. Höpsistä pussiin, kuten oululaiset sanovat.

Otetaan 13 eri väriä, tiheys jotain ihan muuta kuin ohjeessa, jonka vuoksi kaikki silmukat pitää laskea uudelleen, ja luoda työhön n. 100 silmukkaa vähemmän kuin ohjeessa. 

Ja erityisesti tarvitaan luja ja vankkumaton usko että tästä tulee loistava.

Rintarossi on tee-se-itse-paketti jostain vanhemmasta Mollie Makes lehdestä. Sitä ei aina etukäteen usko miten monta tuntia tämmösen pienen kanssa voikin ähertää.

lauantaina, maaliskuuta 29, 2014

Kevään merkki

Varma kevään merkki on kun sohvan viereen ilmestyy erikokoisia virkkukoukkuja ja lankanyssäköitä.

Kun sitten ottaa tarpeeksi ison koukun ja paksua lankaa niin eipä siinä kauhean kauaa tartte nokkaa tuhisuttaa: tämä tyyny virkattiin kahdessa päivässä.

Kuviona on kiva afrikkalainen kukka, joka on helppo ja nopsa virkata. Lankana on Myboshia, jota meni kerä kutakin kuvioväriä sekä kolme kerää pohjaväriä. Pohjaväriä on tässä luonnonvalkoista ja valkoista. Luonnonvalkoinen kun loppui kesken eikä läheisessä Prismassa sitten ollut sitä. Päätin että se on semmoinen design-elemetti, hih. Koukku oli 8 millinen. 

Tyynyn sisään tungin 60x80 cm tyynyn. Vähän se meinaa saumoistaan ratketa, mutta eiköhän se siitä littaannu. Taustapuolelle ompelin kankaan.

Ja kun tarpeeksi kauan zoomailee, niin eiköhän siihen aina yksi kissan pylly kuvaan saada.

Aurinkoista lauantaita!


keskiviikkona, maaliskuuta 26, 2014

No nyt ei kyllä...

Sprig-paitakin kuivui ja napitkin tuli ommeltua paikoilleen. Fiilis on kyllä vähän että no tuota…


Sprig
Malli: Alana Dakos, Botanical Knits 2 -kirjasta
Lanka: Wollmeise DK, sävy Olive Vergine, n. 400 g
Puikot: 3,5 mm ja helmassa 3 mm
Fiilis: no ehkä kait ei 

Kun ekat kuvat oli kuvattu ja koneella avattu, huutelin siipalle että mennäänpä ottamaan uudet. Se sitten ihmetteli että mikäs niissä oli vikana? Sanoin että kuvista voisi päätellä mun ottaneen silikonit. Siippa myhähti että siltä se kyllä näyttää. 

Epätoivoista paidan kiskomista sinne tänne ja todettavahan se oli ettei tää nyt sitten ehkä kuitenkaan ole mun paita. Harmi.

Kuviothan ovat kivat ja kaulus on muuten yksinkertaisen paidan koriste.

Wollmeise DK oli ihana neulottava ja väri on aivan jumalainen. Langa hohtaa pikkaisen ja semisolidina ei muodostunut mitään tyhmää kuviota, vaan tuollaista suht hillittyä erilevyistä raitaa.

Mutta ne ongelmakohdat. Kainaloihin tuohon tissien päälle tulee tyhmät vekit, näkyvät kuvassa erittäin hyvin. Veikkaan että kuin kastelun jälkeen siloittelin ne vekit kaarrokkeen alta pois, niin johonkinhan se vekki sitten levenee ja nyt se on sitten tuossa. 

Ja on kait se sitten ehkä vähän liian close fitting - jos näin kauniisti sanotaan. Ei se kiristä tai muuta, mutta jotenkin kun paidan päälleen pukee niin pitää nykiä joka suuntaan. Tuntuu ettei sitä voi vain heittää päälle ja olla. Nyt kyllä harmittaa itseasiassa vähän enemmänkin. No, ainahan voi purkaa.

maanantaina, maaliskuuta 24, 2014

Norjalaiset virkkaajamiehet vs. etelämaalaiset kukat

Arnen ja Carlosin hilpeä seura sai tarttumaan virkkuukoukkuun. Ensi hätään otin Dropsin Parisia ja Käspaikan ohjeella väänsin afrikkalaisen kukan. 

Väriyhdistelmästä tuli mieleen joku aika sitten ostetut Myboshi-langat. Käteen kaksi kertaa isompi koukku ja menoksi. Kohta oli jättikukka valmis.


Ja siitähän se sitten vähän niinkuin karkasi, mopo keuli ja lähti lapasesta. Harmi vaan että luonnonvalkoinen loppui kesken.

Pitää käydä sitä huomenna metsästämässä. 1-0 Afrikalle.


sunnuntaina, maaliskuuta 23, 2014

"Tule virkkaamaan kanssamme. Otatko pullaa?"

Sprigin viimeinen silmukka on neulottu, langat on piilotettu ja paita on nyt kuivumassa. 15 metriä jäi lankaa jäljelle. Hetken aikaa kipuilin että neulonko nekin vielä hihoihin, sentti kaksi niistä ehkä olisi tullut. Sitten päätin että paskan marjat, se on hyvä näin. Vielä en tosin tiedä että tuliko siitä nyt maailman ihkuin ja kaikkea. Katsotaan sitten kun se on kuiva.

Eilen ostin Arnen ja Carlosin kirjan. Olen sitä aiemminkin kaupassa plärännyt. Aattelin etten osta kun en siitä kuitenkaan mitään tee. Kirja jäi kuitenkin kaihertamaan, koska Arne ja Carlos nyt vaan ovat jotenkin niin lutusia. 

Ja kyllähän sitä täytyy myöntää että jos nurkissa olisi nyt laarillinen yhteensopivia, samanpaksuisia lankoja, niin olisi tässä jo pari isoäidinneliötä väännetty. 

Sikstoisekseen jopa kirjan plärääminen saa hymyn huulille, niin onhan se silloin hyvä hankinta!

Aatteleppa kun ovesta menisi takapihalle ja nämä miehet istuisivat siellä hymyillen. "Tule virkkaamaan kanssamme. Otatko pullaa, Arne leipoi niitä tänä aamuna. Tässä on on myös raparperimehua, otatko lasillisen?" Kyllä, ottaisin mielelläni!

Toki kirjan ohjeiden selvyydestä voisi sanoa pari sanaa. Esimerkiksi lyhenteitä ei ole selitetty missään. Virkkaustermi kp ei oikein sano mulle mitään. Ohjetta lukemalla ja kuvaa katsomalla päädyin siihen, että se voisi olla kaksoispylväs, eli pitkäpylväs, mutta en ole ihan varma. Samoin että 8 palaa leveä ja 10 pitkä on sopivan kokoinen peitto. Noh, tuota, minkä kokoinen se pala on? Samoin yhdessä kuvatekstissä neulotaan isoäidinneliötä… pikkujuttujahan nämät ovat, minä taidan vaan olla tiukkapipoinen keski-ikäinen täti-ihminen. 

Muutoihan tässä odotellaan postipoikaa, jotta se toisi sen viimeisenkin värin. Sitten pääsisi liikkeelle.

Kissakin odottaa jotain. 

tiistaina, maaliskuuta 18, 2014

Suunnitelman muutos vol. 2

Töitten jälkeen äkkiä kotia, ruokaa ajokoiran lailla naamariin ja edelleen hierojalle. Siellä olikin ovi lukossa. Hetken aikaa koputtelin ikkunaan ja palasin sitten kotia. Kaivelin kassin pohjalta hyytyneen kännykän. Kun sain sen virvoitettua, se tiesi kertoa että hieroja on sairas. Höh. Pitää sitten varmaan kertoa Camomile-myssystä.

Camomile
Malli: Marie Wallin, Windswept-kirjasta
Lanka: Rowan Felted Tweed, sävyissä Camel, Pine, Avocado, Cinnamon, Ginger, Bilberry ja Peony
Puikot: 3 ja 3,5 mm
Fiilis: no onhan se kiva!

Camomile, Ravelryssä mallin nimi on muuten Chamomille, on kiva pikku myssykkä, jonka neuloo nopsaan. Kuviot ovat yksinkertaisia eikä rivillä käytetä kuin kahtaa lankaa kerrallaan. Myöskään langanjuoksut eivät ole pitkiä. Tosin itse olen sen verran nipo, etten hyppää kuin kolmen silmukan yli, sitten jo pitää sitoa lankaa.

Felted Tweed on kyllä niin ihku lanka kirjoneuleisiin. Värit ovat kauniit, niitä on paljon ja neulottu pinta näyttää hyvältä. Lisäksi lanka on pehmeä kuin mikä vaikka näyttääkin rouhealta. 

Muutaman värin korvasin ohjeesta, Tawny muuttui Peonyksi ja Hedgerow Pineksi. Oikeastaan tekisi mieli kokeilla toisillakin väreillä tätä samaa mallia. 

Sprigin helmasta puuttusi vielä muutama sentti. Sitten olisi enää hihat ja kauluksen uudelleen neulominen. Se kun kurttaa kasaan ikävästi. Aattelin että jos poimisi kauluksen reunasta pari kokoa suuremman mukaan silmukat ja tekisi niillä? Silmukoita kun tulisi vain 4-8 enemmän ja se on aika vähän se. Pitää miettiä.

sunnuntaina, maaliskuuta 16, 2014

Suunnitelman muutos

Postipoika Englanninmaalta saapui loppuviikolla mukanaan Marie Wallinin Windswept -kirja. Ja voi että se on ihana, kirja siis. Se mikä mulla ekana tuulettimeen läsähti oli Sage-mekko. Hyllystä löytyivät melkein kaikki värit, lopuista piti laittaa tilausta toiselle postipojalle. 


Toki kirjassa on monia muitakin kauniita malleja, kuten vaikka tämä Camomille-myssy. 

Ja sitten vaan kävi niin että Sprig jäikin makoilemaan ja huomasin neulovani myssyä. Sellaista sattuu.

Tällä hetkellä tosin pitäisi olla leipomassa. Iltapäivällä tänne ryntää heinäsirkkalauma naamioituneina pojiksi. Porkkakakku on jo uunissa, mutta muut leipomukset joutuvat odottamaan lähärin aukeamista, koska sokeri loppui heti kättelyssä. Onneksi kauppa aukeaa jo kello 11. Onhan siinä sitten vielä kaksi tuntia aikaa vääntää syntymäpäiväkakku ja whoopiet ja mitä niitä nyt vielä olikaan...


perjantaina, maaliskuuta 14, 2014

Nenäliinasta huiviksi

Jumaskekkulis tuota tuulta! Siinä saa Toppilan suoralla laittaa pyörän vaihdetta pienemmälle että eteenpäin pääsee. Ja pienimmälle punnukset jalkoihin ettei lennä Ihmemaa Oziin.

Huiviakin on pitänyt kuvata jo aiemmin, mutta kun tuo tuuli on semmoinen että pääkin meinaa irrota.

Hanging Leaves
Malli: Alana Dakos, Botanical Knits 2 -kirjasta
Lanka: Vellamo, sävyissä Hämy & Oliivi
Puikot: 3mm
Fiilis: kiva, mutta pieni

Oli sitä pienimuotoista neuleummetusta. Ennenkuin se pääsi ihan pihkatapksi muotoutumaan, niin päätin että nyt jotain ja äkkiä puikoille. Onneksi Alanan kirja ilmestyi pelastamaan. Hyllystä Walking on the Moon huivin tähteitä ja täysi höyry päälle.

Pieni oli harmitus maanisen neulomisen jälkeen kun puikoilta tipahti nenäliina. Raivokasta pingottamista ja nenäliina muuttui pieneksi huiviksi. Jos toisen kerran tekisin käyttäisin paksumpaa lankaa, fingering tms. paksuutta. 

Reunan lehdet muotoituivat aikas hauskasti, yksi kerrallaan ilmestyivät reunaan roikkumaan. Vellamossa on kyllä kivat värit, kelta-harmaa on suosikkiyhdistelmäni juuri tällä hetkellä.

Seuraavakin neule on Alanan suunnittelema, puikoille tulla tupsahti Sprig ja lankana Wollmeisea. Ai kun sitä on kiva neuloa!


sunnuntaina, maaliskuuta 09, 2014

Lehdet kallellaan

Suorastaan riipivää neuloa ensin melkein kokonainen huivi tylsää sileää oikeaa ja vasta sitten alkaa tapahtua. 

Näitä pieniä lehtiä sitten pitäisi tehdä yhteensä 88 kappaletta. Ensimmäiset neljä valmiina, jip jip!

lauantaina, maaliskuuta 08, 2014

Ihana aurinko!

Se on siis olemassa ja paistaa taivaan täydeltä!

Auringon kunniaksi hankin narsisseja ja kukapa muukaan kuin Miss Kaikkien Alojen Erityisasiantuntija tuli minua niiden kanssa auttamaan. 

Sillä välin kun se tähysteli taivaanrantaan, minä tutkin kukkapenkistä paljastuneita kohtia.

Särkynyt sydän on päättänyt, että nyt olisi sopiva aika nousta. Minä häntä vielä toppuuttelisin, tuskin ihan vielä ensi viikolla kuitenkaan rantakelejä on luvassa. Vaikkakin merellä näytää olevan usean kymmenen metrin leveyinen sula kaitale rannassa. Tai sitten se on vaan jään päälle tullutta vettä. Harvemmin kuitenkaan on merivettä nähnyt maaliskuussa vapaana vellovan. 

Lisäksi penkistä löytyi useampikin sipulikukan alku, etupihan puolella krookukset tunkevat pintaan. Hartaasti toivon ettei enää tulisi mitään jättipottipakkasia. 

Tässä vaiheessa Kaikkien Alojen Erityisasiantuntija päätti että tuulen aiheuttamat kolinat olivat vähän turhan arveluttavia, ja päätimme yhteistuumin mennä takasin sisälle. Toki K.A.E oli noin kahden minuutin sukimisen jälkeen valmis menemään uudelleen ulos…minä taidan neuloa, nyt on sopivat askelmerkit löydetty.

torstaina, maaliskuuta 06, 2014

Kumma loma

Kumma juttu. Ihminen on lomalla ja kaikki maailman aika olisi käytettävänä. Luulisi sitä että silloin lankaorientoitunut ihminen ottaisi kaiken riemun irti ja neuloisi ranteet irti. Mutta pah. Ei huvita. Ei huvita ei niin yhtään. Istuin jopa 300 kilsaa autossa tekemättä mitään. Laukussa olisi ollut puikot ja lankaa, mutta kun ei napannut. 

Tänään toimeennuin sen verran että neulahuovutin kissan. Kyllä se etäisesti kissaa muistuttaa, eikö? 

Ehkä tämä tästä vielä riemuksi muttuu kunhan posteljooni tuo Marie Wallinin Windswept kirjan. Veikkaan että Sage lähtee heti puikoille. Jos vaan värit löytyy hyllystä. Ja oishan se Botanical Knits 2 -kirjakin ilmestynyt. Josko se Mr. Mojo näiden myötä palaisi takaisin? 

lauantaina, maaliskuuta 01, 2014

Virvon varvon

Tuhat ja yksi langanpäätä on saatu piiloon. Nyt hankin enää luudan ja lennän kukkahuivini ynnä kissani kanssa ilonpitoon Kyöpelinvuorelle!

Pääsiäisnoita
Malli: japanilaisesta virkkauskirjasta
Lanka: Rowan Felted Tweed (keltaista, vaaleanviolettia, punaista, tumman ruskeaa sekä avocadon vihreää)
Koukku: 3,5 mm
Fiilis: kyöpelinvuorella tavataan!

Taisin aloittaa huivin joskus viime keväänä valtaisan virkkausinnon aallokossa. Vauhdin hyydyttyä huivi on makoillut missä milloinkin odottamassa kiltisti vuoroaan. Nyt kun on vähän kuiva kausi, niin kaivoin se esiin ja saattelin valmiiksi.
Kyllä tässä vähän noita-akkaolo tulee vai maatuskako se sitten lie. Ja vielä kuusenvalot huivinreunassa…



Olipa miten oli, eiköhän tämä kuitenkin käyttöön mene. Ohje löytyy tämännäköisestä kirjasta, ihan täyttä varmuutta kirjan nimestä ei ole.
Pieni oli tarhauksessa ommellut aivan valtavan hienon Pölsky-pöllön. Selkäpuolelta en ottanut kuvaa, siellä on todella huolellisesti tehtyä siksakraitaa.