lauantaina, toukokuuta 31, 2014

Jo joutui armas aika


Suvivirsi on laulaa luikautettu ja aika monta liikutuksen kyyneltä on silmänurkasta pyyhitty. Aurinkokin yrittää pilvien lomasta paistaa. 

Iltapäivällä aiotaan mennä torille YleX:n konserttiin, vaikka Robin aiheuttaakin tietynlaisia reaktioita taloutemme pojissa :)

Sain virkatun laukun valmiiksi tai ainakin melkein valmiiksi. Nyt pitäisi pohtia että mimmonen vuori, hankkia vetoketju sekä heebelit millä kiinnitän tuon kirppikseltä löytyneen vyön laukun hihnaksi. Kirpparilta löytyi muuten aika hyvä valikoima ohuita vöitä, ostin niitä jonniinmoisen leegion mukaani. 

sunnuntaina, toukokuuta 25, 2014

Menetetty tapaus

Mikäs se maailman suurin valhe olikaan: mää ihan vaan pikkasen kokeilen? Määkin ihan vaan pikkasen kokeilin optista virkkausta á la Molla Mills ja tässä sitä nyt ollaan.

Täysin koukussa. Päässä jo vilisee seuraavia väriyhdistelmiä ja kuvioita, joita haluaisin kokeilla. Kuinkas monta pikkulaukkua sitä ihminen saattaisi tarvita? Tai tyynyä ja vaikka edes nyt jotain, johon näitä kuvioita voisi upottaa?

Kuvassa näkyy myös hauskasti, miten käsiala on parantunut huimasti virkkuun aikana. Alareunassa on epätasaisuutta ja piilossa olevat värit punkevat esille, yläreunassa menee jo huomattavasti paremmin. 

Sade oni kaikonnut ja aurinko yrittää puskea esille, ei ole ollut tukalasta helteestä pelkoa täällä, ei. Pellolle olisi kova hinku (olivat laittaneet ne reviirimerkit paikoilleen) mutta tällä kertaa flussa yhdistettynä allergiaoireisiin vie voiton. Noh, on siellä jo herneet, pensaskrassit, palloporkkanat, salaatti ja mangoldi itämässä. Sekä kaksi ja puoli penkkiä odottamassa perunoita. Sitten pitäisi vielä tehdä paikat puna- ja keltasipulille, parsakaalille, retiisille, samettikukille, auringonkukille, taite- ja härkäpavuille, fenkolille (itäkää nyt prkl!), palstenakalle, lehtikaalille, persiljalle ja viinilehdelle. Olikohan siinä kaikki? Ei, kesäkurpitsa puuttui.


keskiviikkona, toukokuuta 21, 2014

Traktori kävi


Palstalla on todistettavasti käynyt traktori. Vielä kun ne reviirimerkit ilmestyisivät niin pääsisi puuhaamaan. Palstapäivähän on ensi lauantaina, mutta kuten kahtena viime keväänä on todettu, ei se suinkaan tarkoita tällä palstalla sitä että puuhaan pääsisi. Reviirinmerkkaajat ovat tullet sitten kun ovat jaksaneet. Siinä ei paljoa minun puhinat ole auttaneet. Jospa sitä kuitenkin yllättyisi tulevana lauantaina iloisesti?

Tosin koivuallergia on tällä hetkellä niin hyvässä kukoistuksessa, joten voipi olla ettei siitä maata jaksa lähteä kääntämään vaikka pääsisikin. Kerkisin jo ihmetellä kun mitään oireita ei näkynyt eikä kuulunut, mutta ihan omiksi tarpeiksi niitä on viime päivinä riittänyt. Että ei se vaiva ole mihinkään poistunut. Onneksi lääkitys on sen verran tanakkaa tavaraa ettei ihan tolkku poissa ole, mutta on tämä ihan tarpeeksi karseaa näinkin.


Traktorin käyminen sai myös aikaiseksi jonniinmoista taimiahdistusta. Taimikasvatus ei ole sujunut niin hyvin kuten vaikka viime vuonna, jolloin tähän samaan aikaan jo tuskailtiin monikymmensenttisten papujen kanssa. Tällä hetkellä härkäpavut ovat visusti hiljaa mullan alla. Samoin kaikkien muittenkin, auringonkukkaa lukuunottamatta, itäminen on ollut jotenkin vaisua. 

Toki tässä on nyt vielä aikaa maagiseen kesäkuun 10. päivään, joten otetaan ihan iisisti. Peltoon kuitenkin kylvetään ensin herneet, köynnöskrassit, salaatit, mangoldit ja perunat. Sitten vasta on taimien aika.


Kuvat ovat tältä illalta. Herukassa näyttää olevan jo kukat tulossa!

sunnuntaina, toukokuuta 18, 2014

Ämpäri kaupalla lämpöä

Jes, ulkona tarkenee ihan oikeasti, vaikka varjossakin. Onhan tätä jo odotettukin. Olen tainut olla koko viikonlopun ulkona. Eilen taloyhtiön talkoissa ja tänään köllinyt virkkuun kanssa takapihalla. 

Molla Millsin Virkkurikin on korkattu. Kävin hakemassa rullan ontelokudetta ja metsästin metallivanteita. Sitten vaan virkkaamaan. Täytyy sanoa että näin tuhdin tavaran kanssa meinaa olkapää lähteä sijoiltaan. Kovin pitkiä sessioita ei kerrallaan kyllä kestä. 

Kiva siitä kuitenkin tuli. Metallivanteet antavat muotoa, vaikka eiväthän ne muuta lösähtämistä estä. Toki pinta on sen verran vankka että eiköhän se pystyssä pysy. Ontelokude oli Esteri-nimistä ja koukkuna oli 8. Mallissa oli käytetty jotain paksumpaa vaihtoehtoa, mutta siitähän selviää muutamalla ylimääräisellä silmukalla sekä kierroksella.

Sankana on siipan vanha vyö. Eka aattelin jotain ohuempaa, mutta tämänkokoiseen ämpäriin voi kyllä laittaa tämmösen leveämmäkin. Kaverina voisi kyllä olla toinen ämpäri, vaikka semmoinen harmaa. Mitä eroa muuten on sangolla ja ämpärillä?

Ämpäristä ulos kurkistelee lammaspaita, joka kiltisti odottelee toista hihaa. Saa kyllä hetken odotella, koska ämpärin jälkeen on ihan pakko kokeilla sellaista optista kuviota. 

perjantaina, toukokuuta 16, 2014

Petipuhetta

Ennen jotenkin kuvittelin ettei lakanoiden vaihtaminen olisi niitä vaarallisempia kotitöitä. Mitä siinä muka voisi käydä?

Nyttemmin olen oppinut. Jokainen vaihtokerta johtaa silmittömään verenvuodatukseen.

tiistaina, toukokuuta 13, 2014

Ei mun pitänyt...

Itella sössi kuljetuksiaan, joten Marilla olikin yhtäkkiä kaksi Virkkuri-kirjaa. Minä sitten "uhrauduin" ostamaan toisen. Ei minun siitä mitään erityistä pitänyt, enhän edes ollut erityisen kiinnostunut koko opuksesta. 

Huomasin kuitenkin yhä useammin plärääväni kirjan sivuja ja eräänä iltana, kun lammaspaidan neulominen tympäsi erityisen paljon, kaapasin korista kaksi puuvillalankakerää ja pistin menemään.

Oi voi ja nääs nääs. Pitääkö tässä nyt sitten jollekin virkkausproduktiolle alkaa? Se edellinenkin on kesken. Tai siis edelliset, pitäydytäänpä totuudessa. Ja tunnustetaanpa että kävin ostamassa lankojakin produktiohin. Kyllä, monikossa. Voi voi...


sunnuntaina, toukokuuta 11, 2014

Äitienpäivänä

Kävin puutarhalla tarkoituksena ostaa orvokkeja. Tulin kotia pelagonioitten ja narsissien kanssa. Kivojahan nekin ovat.

Taidan syön jätskiä ja sitten pihalle puuhastelemaan. Tarkoituksena putsata karviaspensaan alusta. Berttakin pitänee ottaa mukaan, se ei kauaa ikkunaprinsessana jaksa.


Samalla voi testata onko Gudrunin sadetakista oikeaksi sadetakiksi. Kaunis se kyllä on. 

Vesitihusta huolimatta: ihanaa äitienpäivää!

perjantaina, toukokuuta 09, 2014

Väri se on paskanruskeakin

Huomasin, että olen jotenkin ajatunut neulomaan paitaa, jota minun ei pitänyt neuloa. Ja kaiken lisäksi ajattelen sitä kesäpaitana. Kesäpaita jonka pääväri on paskanruskea. Tai se hienompi nimi on Cider, mutta enempi se on ensiksimainitun väristä. Minusta ainakin. 

On siinä muitakin värejä. Ovat ehkä enemmän kesäisiä tai semmoisia. Mitä kukanenkin sitten kesäisenä pitää. Kässälehtien mukaan kesäneulepaita on valkoinen ja pitsiä. 

Neulepintakin on aikas kiva, rikottu helmineule. Näyttää kivan verkkomaiselta. Johtuuko sitten pintaneuleesta vai mistä mutta tuntuu että tätä saa tikuttaa ihan kaasu pohjassa eikä työ siltikään etene.

Kotia päin vievän tien vieressä tehdään kaivuutöitä. Tänään siihen oli ilmestynyt kyltti, että puuhaavat vesijohdon pakkosujutusta. Pakkosujutus! En edes tiennyt sellaisen sanan olemassaoloa. Mulle siitä tulee veltoksi makaroksi heittäytynyt, tärkykalvoja järisyttävästi kirkuva uhmaikäinen, jolle pakkopuetaan kurahaalareita. "Pakkosujutin aamulla kurahaalarin meidän muksulle." Meinasin ajaa ojaan kun nauratti.

tiistaina, toukokuuta 06, 2014

Aurinko paistaa ja lunta sataa...

…taitaa tulla kesä? Kotimatkalla aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Aattelin, että ruoan jälkeen lähdetään meren rantaan kuvaamaan mekkoa. Kun ruoka oli saatu pöytään niin taivas pimeni ja pyrytti täysillä lunta. Nyt tunti myöhemmin paistaa taas aurinko. Että tiijä sitten tuota. Kuvat tuli otettua mutta meren rantaan ei kyllä lähdetty.

Sage
Malli: Marie Wallin, Sage, Windswept-kirjasta
Lanka: Rowan Felted Tweed sävyissä: Clay, Phantom, Hedgerow, Avocado, Watery, Maritime, Gilt, Camel, Cinnamon, Ginger, Bilberry, Peony ja Tawny. Yhteensä n. 460 g
Puikot: 3 ja 3,5 mm 
Fiilis: ou jee!

Törmäsin Sage-kirjoneulemekkoon ensimmäistä kertaa Pinterestissä ja se iski kuin se kuuluisa sata salamaa. Kuvan linkkejä seuraamaan ja päädyin Marie Wallinin blogiin. Siellä tiedettiin kertoa että kohtapuoliin ilmestyy Windswept-kirja, josta ko. malli ja muutama muukin löytyy. Silmä kovana kyttäämään julkaisupäivää. Tilasin kirjan suoraan Marielta ja olin niin tohkeissani että unohdin pyytää kirjaan omistuskirjoituksen, sekin kun olisi ollut mahdollista. 

Kirjan saavuttua oli pientä langanmetsästystä. Osa löytyi omasta hyllystä loput piti tilata kahdesta eri paikasta. Vähän kyllä tuli ikävä sitä edesmennyttä Menitan Felted Tweed hyllyä täällä Oulussa. 

Ohjeessa tiheydeksi ilmoitettiin 29 s/ 10 cm. Peltiä sanon minä. Tykkään neuloa tätä lankaa 3,5 millisillä ja siinä tiheydeksi tulee 23 s / 10 cm. Tämähän sitten tarkoitti että kaikki silmukat pitää laskea uusiksi. Loppupeleissä taisin luoda helmaan joku 100 silmukkaa vähemmän kuin ohjeessa. Välillä toki hikeä pukkasi että mahtaako siitä tulla minkä kokoista, ero kun tuntui aivan valtavalta. Taskujen paikkaa ja kokoa piti myös vähän pähkiä. Silmukkamäärä määrätyi sen mukaan, että minkä leveyiseen taskuun käsi mahtuisi. Eikös se ole ihan hyvä määre?

Neuloin neuleen pyörönä kainaloihin saakka ja siitä ylöspäin edestakas neuleena. Langanpäitä tuli ihan tarpeeksi pääteltäviksi näinkin. Ohjeen mukaisesti tasona etu- ja takakappaleet erikseen neulottuina niitä olisi ollut tuplamäärä. 

Kaula-aukon halusin olevan suht laaja. Mekko kun on aikas lämpöinen niin jostain on tuuletuksen toimittava. Hihat ovat 3/4 mittaiset.  

Malli ei ole mitenkään erityisen vaikea. Sanoisin että kuviot olivat helppoja. Vain kahta väriä per kierros eikä pitkiä langanjuoksuja. Sinänsä siis suhteellisen nopsa neulottava. 

Olen kyllä aikas tyytyväinen mekkoon. Se tuntuu mukavalta päällä eikä paina paljoa mitään, vain vaivaiset 460 grammaa! Värimenekistä vielä sen verran että Claytä meni pikkasen vajaa kaksi kerää, muita värejä alle kerä. 

Lopuksi vielä pakollinen kissakuva. Mamman mössökkä!


sunnuntaina, toukokuuta 04, 2014

Höyhenen kevyttä

Eräälle pienelle tytölle toivottiin keväistä neuletakkia. Mallin suhteen vapaat kädet mutta jotain vaaleaa kiitos. Pientä haparointia alkuun, mutta kun lyyti alkoi kirjottaa, niin eihän siinä kauaa nokka tuhissut.

Kissankäpälä
Malli: omasta päästä, pitsikuvio Haapsalu Sall -kirjasta
Lanka: Drops Alpaca-Silk, painoa nappien kera 65 g
Puikot: 3,5 mm
Koko: n. 92 cm
Napit: helmiäiskukat

Drops alpakkasilkki on kyllä aikas ihana lanka, unelman kevyttä, pörröistä ja pehmoista kuin kissan kainalokarvat. Purkaminen ei kyllä onnistu ja välillä huomaa että on neulonut niitä langan karvoja eikä itse lankaa. 

Ensin takkiin oli tulossa raitoja, mutta ne sitten näyttivät jotenkin ankeilta, ja ankeiden neuleiden neulominen tuntuu, no, ankealta. Sitten muistin tuon Haapsalun pitsikirjan, pientä pläräystä ja sieltähän löytyi tämä käpakiri, eli käpäläkuvio. Takin saaja pelkää meidän Berttaa, joten aloitetaan se tutustumien kissoihin pienten tassukuvioiden kautta. 

Kirjoneulemekosta sen verran väliaikatietoa että se on valmis, ta-daa! Kaulus pitää vielä höyryttää ja pari langanpäätä taisi odottaa vielä virkkuukoukkua. Sitä ennen kuitenkin piirtelen lampaita ja pähkin värejä. Eka yritys joutaa purkuun.

perjantaina, toukokuuta 02, 2014

Maumahtavaa

Kyllä Bertta sen tietää ja teillekin mallia näyttää: villaa pepun alle lämmikkeeksi ja oma paikka auringosta. Silloin on elämä mallillaan.


Rennon letkeää viikonloppua!


torstaina, toukokuuta 01, 2014

Loppukirin paikka

Olo on vähän kuin maratoonarilla 40 kilometrin kohilla. Miettii että onko tässä mitään järkeä ja kenkäkin hiertää pahemman kerran. Jos vain se maali häämöttäisi taivaanrannassa niin saisi lisäpuhtia.

Kirjoneulemekkonen (kuten vähän sen neulojakin) on finaalin kynnyksellä. Toisesta hihasta olisi semmoinen kymmenisen senttiä sekä hihakaarroke jäljellä. Sitten olisi neulomiset taskunsuita lukuunottamatta neulottu. Toki muutama langanpätkä sitten pitäisi piilottaa, mutta kuten tiistainen neulemiitti sen todisti, niin hihan langanpäät on piilotettavissa n. kahdessa tunnissa. Nyt vain pitäisi saada ryhtiä ruotuun.

Samalla koitan tsempata itseäni lähtemään juoksulenkille. Lähteminen kun on monesti se vaikein tikki. Pitäisi varmaan huokutella tuo pienin lähtemään pyörällä mukaan. Edellisellä lenkillä se kovasti tsemppasi: "Jaksaa, jaksaa" ja "Äiti, sun naama on ihan punainen!"