maanantaina, joulukuuta 29, 2014

Jotain tuli tehtyä

Vaikka se on vähän niin että tikulla silmään sitä joka menneitä/ vanhoja muistelee tai jotain sellaista, niin näin vuoden lopulla se on kait tapana vähän miettiä, että mitä tuli tehtyä ja miksi. No, neulottua tuli, koska teki mieli neuloa. Neulotutti jos niin sanotaan.

Siinä mitään uutta kuitenkaan ole, mutta että ommeltuakin niin se oli jotain uutta pitkästä aikaa. Jos muutamalla sanalla kuvailisin niin sanoisin että Melanien Bergin huivit, Veera Välimäen mallit, niin huivit kuin paidatkin, Tina Givensin kaavat sekä villakirjonta. Siinä kait ne eniten vipinää aiheuttaneet jutut. Ja kyllähän Molla Millsin kirjovirkkauskin erinäisiä ranteenkipeytymiä aiheutti. 

Kuvakollaasiin olen poiminut joitain tänä vuonna valmiiksi tulleita. Aika paljohan sitä on tullut tehtyä, mutta laiska se töitään laskee, vai miten se meni, äiti? Lisää valmistuneita ja juttuja niistä voi lukea täppäämällä Valmista 2014 tagia. 

Lankaakin tuli hankittua erinäiset määrät. Ja aika monta metriä kangastakin. Nyt kun saisi sen ompeluinnostuksen elvytettyä syväjäästä uudemman kerran. Olisi kivoja kankaita ja malleja odottamassa. Vink vink.

Ensi vuodellekin on jo muutama suunnitelma. Ensimmäisenä vaikka se isomman pojan paita. Sitä jo eilen aloitin ja purin tänään kaiken, koska ohje oli ihan hanurista. Ärsyttää (maksulliset) ohjeet joista ei ota tolkkua. Ymmärtäisin jos muutamalla silmukalla heittää, mutta että yli 60 silmukkaa puuttuu jos tekee ohjeen mukaan. Sorsalinnulla sellaista!

sunnuntaina, joulukuuta 28, 2014

Joulun jälkeen


Kait tässä jotenkin pitää totutella ajatukseen, että huomenna alkaa arki. Kello soi 6.20 ja sitten ajetaan kohmeisella pyörällä töihin. Paljon mukavammalta tuntuisi ajatus, että jos köllisi pyjamissaan, sytyttelisi takkaan tulet ja neuloisi. Sitten keittäisi kupin kuumaa, ottaisi kissan syliin nukkumaan ja neuloisi lisää. 

Joulu meni taas kerran niin nopsaan, mihin sillä oli niin kiire?

Minä taistelen vielä hetken arkea vastaan ja menen sohvalle ottamaan päiväunet. Kissan otan kainalooni ja tuhisemme yhdessä. Se on hyvä ajatus. 

maanantaina, joulukuuta 22, 2014

Joulurauha

Tämä kanava hiljee nyt joulun viettoon. 

Oikein hyvää ja rentoa joulua jokaikiselle! 

Olkoon kinkku riittoisa ja konvehtirasia itsestään täyttyvä. Olkoon pukki antelias ja maailmassa rauha.

Loppukevennyksenä Bertta näyttää iltapäivälehdille otsikon mallia: Kuuma kissa saunassa, katso kuva!

sunnuntaina, joulukuuta 21, 2014

Kirjalliset

Vähän iski innostus ja mopo karkasi käsistä. Nyt saattuu peukaloon mutta erinäistä kivaa on syntynyt.

Kirjaveistoksiksi näitä kait voisi sanoa. Ensimmäisenä tein tuon sirkusteltan mallisen. 

Sittenpä piti kokeilla timantin tai hyrrän mallista. Tämän kanssa viimeisten sivujen taittaminen oli yhtä tuskaa eikä liitoskohdasta tullut erityisen nätti.

Nyt oli jo sen verran kova vauhti päällänsä että pystytin kuusenmallisen. Tämä oli näistä kaikista kaikkein hankalin. Taitoksia sivulla on kolme ja viimeisten sivujen viikkaaminen on tosi hankalaa. Tikun nokkaan pitää vielä kehitellä tähti tai joku viiri sirkusteltan malliin. 

Viimeisimpänä on Ruusun nimi saanut taipua puoliympyräksi. Tähän voi sitten laitella vaikka postikortteja ja muuta kivaa näytille. Tai arkisemmin laskuja, että muistaa maksaa ja hammaslääkäriaikoja että muistaa mennä.

Tää ei valitettavasti jää tähän. Näitten lisäksi on syntynyt toinenkin sirkusteltta ja seuraavaksi ehkä väkerrän sellaisen sylinterinmallisen, johon ei onneksi tarvitse sivua taittaa, ne vain taivutellaan. Viikkaamisesta väsynyt peukalosyrjä kiittää. 

Sirkustelttoihin olen käyttänyt reilun 300 sivuisen kirjan, kuuseen n. 200 sivua, hyrrään liki 400 sivua ja korttipidikkeeseen liki 600 sivua. Mitä enemmän taitoksia sivulla sitä vähemmän sivuja tarvitaan. Ja kirppariltahan kirjoja löytyy hyllymetreittän.




torstaina, joulukuuta 18, 2014

Kuuran kukkia

Titityyn reissulla bussikäytävän toisella puolella istui nainen, joka kirjoi lintua. Silleen vaan pisteli puolihuolimattoman näköisenä menemään. Välillä katsoi ko. linnun, rastaalta se näytti, kuvaa kännykän ruudulta. Minä sitä kirjontaa moneen otteeseen päivittelmään, ei vain voi mennä jakeluun miten joku voi olla niin kertakaikkisen taitava.

Että olen siis itekin vähän villalla kirjonut lapasen selkämykseen.

Näyttää vaan niin kömpelöltä siihen lintuun verrattuna. Toki olimme yhtä mieltä siitä, ettei paksuun neulokseen voi niin yksityiskohtaista juttua tehdä. Eipä se paljoa lohduttanut. 

Sen kuitenkin olen huomannut, että sileään nurjaan on helpompi kirjoa kuin sileään oikeaan. Nurjalla pinta on jotenkin "tiiviimpi". Oikealla neula tuppaa aina menemään niistä silmukoiden rei'istä.

Ja anteeksi, jos otsikon mukainen piisi alkoi kaihertaa korvakäytävissä.

tiistaina, joulukuuta 16, 2014

Mitä sulla on noissa pusseissa?

Niin, muutama lankanyssäkkähän sieltä reissusta tarttui. Kirkkaimpana tähtäimessä minulla oli Tukuwoolin villat.
Niitä ryntäsin heti kättelyssä hyllystä rohmuamaan. Pienen harkinnan jälkeen, kävin siis hetkellisesti selväjärkisyyden puolella, päädyin ottamaan sitä neljä vyyhteä. Kokeillaanpa ensin miltä tuntuu, minulla kun on jo visio ja langat yhteen kirjoneuletakkiin. Näistä varmaan tulisi kivat ranteenlämmittimet tms. Ja saahan tätä aina lisää jos tarve niin vaatii. 

Sitten piti ihan hankkia rappuset alle ja kiivetä kaupan kattoon tutkimaan Istexin ohuen ohutta Einbandia. Sitä lähti mukaan kilometrin verran, noin alkajaisiksi. Joku oikein kiva pitsihuivi voi olla mellevä tapaus.

Minulla on ollut jonniinmoisen korkea päähännousema Veera Välimäen suunnittelemasta Graeg-neuleesta. Siihen etittiin pitkään ja hartaasti sopivaa lankaa. Halusin miellellään käsivärjättyä harmaata ja tietyn paksuistakin olisi hyvä olla. Päädyttiin sitten Uncommonin Everyday Sportiin sävyssä Smudge. Oikein hyvä harmaa, reulistu tummempi kuin kuvassa. Vahinko että yksi keristä on huomattavasti vaaleampi kuin muut. Enkä tätä sävyeroa sitten tietenkään bussin valossa huomannut. Vähän liian myöhään äkkäsin että etukappaleet ovatkin ihan eriväriset, kun niitä eri keriltä neuloin. Joten purkuhommiksihan se sitten meni. Langasta on mitä mahtavin neuloa ja esim. nurjat silmukat oikean seassa ovat niin nätisti että!

TaitoShopista hain muuten uudet ranteenlämmittimet niiden huopuneitten tilalle. Nyt pitää pitää huoli etteivät missään nimessä päädy pyykkikoriin kuten edeltäjänsä.  


maanantaina, joulukuuta 15, 2014

Lankaaaah!

Eilen oli se päivä ettei kello 5.20 herättänyt kello haitannut ollenkaan. Unenrippeet pois silmäkulmista, linja-autoasemalle ja auton nokka kohti Jyväskylää. Mukana reilu 30 muuta samalla innokkokuudella varustettua naisihmistä.

Pienen harhamutkan jälkeen auto pysähtyi Jyväskylän autokoulujen suosimaan mäkilähtöpaikkaan ja kyydissä ollut naisväki rynni tungeksimaan Titityyn lankakauppaan. Ja onhan se kuulkaas kiva kauppa!

Lankaa.

Lisää lankaa.

Ja vielä enemmän lankaa!

Lankaa, lankaa ja lankaa.
Ja vielä vähän lisää lankaa.
Niin paljon lankaa. Ja veikkaan että sitä lähti kaupasta aikamoiset kasat meidän mukaan. Allekirjoittaneellekin ihan pikkuisen…noh, aika paljonkin. 

Kiitos Tiina ja Titityyn porukka! Kiitos kaikille kanssamatkaajille, oli kiva reissu. Lähden kyllä toisenkin kerran.

lauantaina, joulukuuta 13, 2014

Kettusen kuvaamo

Herra Kettusella oli pieni valokuvaamo. Hän oli kuvannut oman kylänsä asukkaiden, ja kauempaakin tulleiden, muotokuvia jo ties kuinka kauan. Iltaisin, kuvaamon mentyä kiinni, hänellä oli tapana keittää iso pannullinen teetä ja istua studiossaan, jonka seinälle hän oli ripustanut jokaisen ottamansa muotokuvan. Kettusesta oli mukava muistella kuvien henkilöitä, vaikkapa rouva Hiirtä ja hänen 15 vilkasta lastaan, joista kuvaan oli päätynyt kaksitoista kokonaista ja kolme puolikasta. 

Eräänä iltana hän huomasi, että kahdella henkilöllä oli kuvissa rusetit. Kettunen nousi ylös nojatuolistaan ja järjesteli kuviaan niin, että nämä kaksi kuvaa olivat vierekkäin. Neiti Kani, Kettunen muisteli, hän taisi mennä yliopistoon lukemaan matematiikkaa. Mitähän neidille nykyisin kuuluu? 

Toisessa kuvassa oli herra Karhunen. Hän asui edelleen kylässä ja tarhasi mehiläisiä. Se hunaja oli taivaallisen hyvää paahtoleivän päällä!

Kettunen istuutui alas nojatuoliinsa ja siemaisi teetään. Hän ajatteli, että jos herra Karhunen ja neiti Kani menisivät naimisiin niin minkälaisia heidän lapsensa olisivat? Hymyillen Kettu nukahti nojatuoliinsa ja näki unta pitkäkorvaisista nalleista puputtamassa porkkanaa, mehiläisten unettavan tasainen surina taustalla.

perjantaina, joulukuuta 12, 2014

Tumput suorina

Leivottiin tuossa yksi ilta poikan kanssa pipareita. Muistin sopukoista ponnisti pinnalle eräs aiemmin näkemäni kuva, joka johti syötävien lapasten leipomiseen.

Koristetöhnä oli kaupan valmista ja täytyypä sanoa että olipa ärsyttävää tursotettavaa. Mutta lapasia pitää kyllä leipoa toisenkin kerran, toki ehkä vähän pienempinä. Luonnollisen kokoiset lapaset kun vaativat aika ison määrän taikinaa. 

Olen tässä suunnitellut sunnuntain Titityyn reissua ja vähän etukäteen hahmotellut ostoslistaa. Aikamoisen listan olen kyllä saanut aikaiseksi, vähän hirvittää :)

tiistaina, joulukuuta 09, 2014

Nytpä tahdon olla mä...

…oman kodin laittaja. Ja helpoitenhan kodin rakentamiseen pääsee käsiksi kun hankkii kilon verran piparkakkutaikinaa. Joku HC-tyyppi varmaan tekisi vielä taikinankin itse. Täällä kuitenkaan ihan niin sekaisin olla. 

Taikinan kaveriksi iso kasa pikeeriä, tai kodikkaammin: tomusokeritöhnälaastia. Tämän tahnan tein silviisiin, että pistin kulhoon kaksi kananmunan valkuista ja kaksi desiä tomusokeria. Vispasin ne kiiltäväksi tahnaksi ja sitten lisäsin teelusikallisen etikkaa ja pikkuhiljaa desin erissä tomusokeria. Etikka auttaa töhnää kovettumaan nopsemmin. Sitruunamehukin käy. Kun töhnä alkoi olla jo suhta paksua, lusikoin siitä erän pieneen minigrip pussiin koristelua varten. Ei kannata muuten tunkea liian täyteen, koska sitten töhnä pursuaa myös pussinsuusta ja sitten ollaan ongelmissa. Jatkoin tomusokerin lisäämistä kunnes tahna oli jo aikamoista jankkia, tätä paksumpaa käytetään sitten kasaamiseen.

Koristelin osat lappeellaan ennen kasaamista. Kasaamisessa piti apuun hälyyttää toiset kädet, jotka pitelivät päätyä pystyssä sillä aikaa, kun truuttasin laastia kylkipalaseen. Sitten rakennustyömaa pysyikin jo itsekseen pystyssä. Lopuksi vielä tomusokeria yltympäriinsä lumeksi. Ja kas, talo oli valmis!

sunnuntaina, joulukuuta 07, 2014

No onkos tullut kesä?

Jokin aikaa tämän blogin parissa roikkuneet tietävät sen virkkausvimman, joka iskee aina keväisin. Liekö ilmanalalla joku vaikutus, vai joko ne joululahjaneulueet tökkivät (kyllä), niin täällä on kuulkaas virkattu. Ihan niin tosissaan että Linnan juhlien vahtaaminenkin jäi toissijaiseksi toiminnoksi. En siis tiedä mitään mitä kelläkin oli päällänsä. 

Virkkaushomma ei toki vielä ole valmis vaan pari osaa vielä puuttuu. Kunhan tässä ensin pääsen itseni kanssa ymmärrykseen siitä että voiko villaan yhdistää puuvillaa. 

tiistaina, joulukuuta 02, 2014

Eikö vieläkään ole valmista?


Laitoin ruokaa, paiskoin lautasia pöytään. Bertta istua jöpötti tuolilla. Olisi varmaan ottanut haarukan ja veitsen käpäliinsä, kolisuttanut niitä pöytää vasten, jos olisi osannut, ja kiljunut samalla että ruokaa, ruokaa!
No, kiljuminen kyllä onnistui.