lauantaina, tammikuuta 31, 2015

Väriä elämään

Sitä tässä ilmeisesti on kaivattu, väriä meinaan. Sillä nyt koukulla riekkuu sellaisia värejä notta huh-huh!

Kaikkihan alkoi (taas kerran) siitä, että törmäsin kivan näköiseen virkkuuseen. Sitä sitten selvittämään. Pienen kanavapujottelun jälkeen päädyin blogiin, joka emännöi mysteerivirkkausta. Siellä virkataan sängynpeittoa, johon tulee joka sunnuntai lisää ohjeita. Kattelin mallivirkkauksia ja Ravelryn puolella muiden jo aloittamia juttuja. Tutkin ohjeessa mainittuja lankoja ja suunnittelin. Ohjeen pienimmän koon kuvien kohdalla värit alkoivatkin yhtäkkiä jutella, ja muistin että minullahan on juuri noita samoja värejä! Vähän tonkimaan ja koristahan löytyi kasat Dropsin Parisia. Se on suunnilleen saman vahvuista kuin ohjeessa käytetty paksuin lanka. Sitten alkoikin sutia niin paljon, että kaikki muu jäi sikseen. 

Nyt ollaan tässä. Huomenna julkaistaan neljäs kahdestakymmennestä ohje, joten minun pitää muutama kierros vielä kiriä, jotta saan kiinni. Jos pysyn julkaisutahdissa mukana niin valmista on jokus touko-kesäkuun vaihteessa. Jos oikein laskin. Tähtäimessä on siis parisängyn kokoinen peitto. Kaksi väreistä on vielä arvoitus, löytyykö niitä Parisin värikartasta. Ne oli merkitty ohjeeseen nimillä Violet ja Light Purple, mutta kuvaa en ko. väreistä ole nähnyt. Työssähän on jo kaksi violetiksi luokiteltavaa väriä. Pitää odottaa, että ohjeessa päästään sinne asti, niin sitten tiedän enemmän. 

Joku saattaa ehkä muistaa työn alla lekottelevan tapetin? Vai olenkohan edes sitä blogissa näyttänyt? No, se kuitenkin rantantui, oiskohan ollut syksyllä, Rustasta ja tänä aamuna se vihdoinkin pääsi keittiön seinään. Ja onpa se kiva! 

Ja kyllä, kukkaset ovat vaaleansinisellä pohjalla. Vaaleansinisellä! Ajatella...

sunnuntaina, tammikuuta 25, 2015

Hei hulinaa

Eilen juhlimme aamusta iltaan taloutemme 8-vuotiaan synttäreitä. Siinä ei menoa haitanneet edes alkuviikosta silmäkulmaan hankitut tikit. Pyödänkulma kun oli tullut äkkiarvaamatta vastaan.

Nyt meinaa vähän väsy painaa simmua niin päivänsankarilla kuin allekirjoittaneellakin. Sunnuntainahan voi onneksi löysäillä. Alkuvuodesta tätä synttäriä pukkaa ihan joka nurkan takana. Postipoika kiikutti Keski-Suomeen Rikke-pipon kaveriksi viime vuotiselle Aeolian-huiville. Palautteesta päätellen pipo oli mieluisa :)


Kettu on Mollie Makes-lehden kylkiäinen, oisko ollut viime kesältä? Lanka on Dropsin Nepalia ja puikot taisivat olla 4- ja 5-milliset. Rikke on kyllä kaikessa yksinkertaisuudessaan loistava pipomalli.

Nyt jatkan tuusausta briochen parissa. Sujuu jo huomattavasti paremmin.

tiistaina, tammikuuta 20, 2015

Kiipeä jokaiselle vuorelle

Palataanpa siihen design-elementti ja ei-niin-kuuma-puuma juttuun.

Climb Every Mountain

Malli: Climb Every Mountain, Heidi Kirrmaier
Lanka: Wollmeise merino dk, sävyssä Olio Vergine, 2 vyyhteä
Puikot: 4 mm
Fiilis: uusi lempipaita on syntynyt!



Muistan nähneeni tämän mallin joskus aiemmin Ravelryssä eikä se silloin herättänyt oikeastaan sen kummempia intohimoja. Sitten näin tämän toteutuksen ja sitten se jotenkin iski kuin miljoona volttia. Tiedä sitten mitä siinä oli erityistä muihin toteutuksiin (väri?) mutta minun oli saatava paita heti ja nyt valmiiksi.

Langaksi otin Sprigiksi kerran muotoutuneen ja sittemmin puretun Wollmeisen kauniissa Olio Vergine sävyssä. Lanka oli toki ikävästi pätkittynä edellisen neuleen jäljiltä, joten tähän uuteen paitaan tuli aika monta langanpäätä piilotettavaksi.

Tein paidan S-koon mukaan ja helmasta uupuu muutama kierros,koska lanka meni & otti ja loppui kesken. Itseasiassa viimeinen kierros on koostettu luontikierrokselta roikkuneesta langanpäästä ja toisen hihan päättelykierroksen langanpäästä. Riittipä kuitenkin. Taitteen sisäpuolelle neuloin punaista Wollmeisea. Hyvin pelittää. Se on se piilossa oleva design-elementti. Ohjeen mukaan helmassa on icord-reunus.

Paitaa on testattu muutama päivä töissä ja nyt jo tiedän että tästä tulee hyvä neulekaveri pitkäksi aikaa. Lämmittää sopivasti olematta kuuma. Vaikka hihojen kainalot ovatkin suht matalalla niin kapeampihihaisen takin pukeminen ei tuota ylimääräistä tuskaa. Eikä tämä pienestä epäilystä huolimatta näytä Muumi-mamman paitulilta. Ei tämä toki mikään kurveja halaava kuuma puuma olekaan.

Niin, etsi kuvista kissa...


lauantaina, tammikuuta 17, 2015

Pitkiä pellavia

Vaikkei se taida ihan vielä laskiaisen aika ollakaan. Laskiaspullaa tosin on jo syöty.

Flax
Malli: Tin Can Knits, Flax
Lanka: Wollmeise merino DK, kaksi vyyhtiä sävyssä Dunkle Kirsch
Puikot: 4 mm
Fiilis: jeppase jee

Kaikista eniten olen iloinen siitä, että tästä langasta vihdoin ja viimein tuli jotain. Olen tätä useampaakin otteeseen yrittänyt kaupustella eteenpäin, kaksi vyyhtiä kun on vähän vähäsen aikuisen neuleeseen. Sitten tajusin, että onhan tässä taloudessa kaksi lapseksi luokiteltavaa henkilöä. Niiden paitaanhan tämä määrä riittää just. Eikä paljoa tähteeksi jäänytkään.

Mallista sen verran että Flax on simppeli ylhäältä alas neulottava paita. Kokoja on vauvasta vaariin, joten joku tomerampi tuotantotehdas kikertäisi koko perheelle samanlaiset. Minä taisin ottaa lähtökohdaksi koon XS, jota sitten vähän tuunasin isommaksi ylimääräisillä raglanlevennyksillä. Ainoa mitä olisi kaivannut niin niskan muotoiluja. Oishan ne voinut tehdä vaikkei niitä ohjeessa ollutkaan. Olin vain laiska. 

Wollmeise merino on tosi kivaa neulottavaa ja ainakin nämä vyyhdit olivat tosi tasavärisiä. Vain helmassa menee muutama tummempi raita. Väri on kuvissa ihan mitä sattuu. Sävy on tumma punainen. Lankahan on hyvin puuvillamainen, joten sitä voi pitää vaikka ihoa vasten eikä taatusti kutita.

Tälle pojalle ei tosin enää kovin kauaa lasten kokoja neulota. Nyt jo tuntui siltä että tehdään ihan aikuisen koko. Eikä paita enää valmistukaan parissa illassa tosta noin vaan. 

keskiviikkona, tammikuuta 14, 2015

Vaarallista elämää

Elin vaarallisesti. Lanka loppui kesken, kuten aavistinkin. Viimeiselle kierrokselle piti pätkiä päättelystä roikkuvia langanpätkiä, että sain kierroksen loppuun. Kun helma sitten kuitenkin oli vähän kesken niin piti ottaa käyttöön design-elementti.

Tämä elementti tosin näyttää joltain hymyilevältä tyypiltä. 

Berttakin heräsi alkuiltauniltaan kun menin viimeistelemään neuletta. Hieroo tuossa pientä kissanpyllyään kasteltua neuletta vasten. Sen jälkeen neule ei olekaan 100 % merinoa, vaan 95 % merinoa ja 5 % kissaa.

tiistaina, tammikuuta 06, 2015

Jos et ole kiltisti, neulon sinulle slipoverin

Kamalimpia uhkauksia mitä ihmiselle voi esittää!

Kas, sitten eräänä päivänä neulot itsellesi, ei ihan slipoveria, mutta liivin kylläkin. Kaikkea sitä.

Graeg

Malli: Graeg, Veera Välimäki
Lanka: Uncommon Everyday Sport, sävyssä Smudge, 300 g
Puikot: 4 mm
Fiilis: jes jes


Tämä malli nyt vaan iski jotekin kuin tuhat volttia ja sitä oli pakko päästä neulomaan ihan hetijustnyt. Silmukat loin jo neulebussissa kotimatkalla, todetakseni että kaikki piti purkaa. Olin toiseen etukappaleeseen neulonut lankaa toiselta vyyhdiltä, siltä nelikon ainolta, joka olikin vaaleampaa kuin muut. Höh.  

No, tämä purkaminen oli vasta alkua. Koska en totellut ohjeessa annettua tiheyttä, anarkisti, niin eihän se sitten ihan kertaheitolla onnistunut. Ensin tuli napapaita. Sitten pistetiin enemmän pituutta. Tässä välissä tein hihat ja kauluksen,ja kun lankaa oli vielä hyvin jäljellä, niin tempasin helman kolmannen kerran auki ja neuloin langan mahdollisimman loppuun. 

Takakappaleelta jätin pois sen vekin ja en sitten laittanut edes helmaan niitä lantiolevennyksiä kuten mallissa oli. Toki toivon että olisin tehnyt leveyden L-koon mukaan. Ei tämä nytkään mitenkään kirraa, mutta koska tiheys oli mitä oli, niin tämä on nyt ehkä lähempämä S-kokoa. 


Lanka on jumalaisen ihanaa. Onneksi se yksi vaaleampi vyyhti jäi täysin koskemattomaksi, koska nyt voin tehdä sitä esim. pipon tai jotain muuta. 

Ainoa mikä harmittaa on tuo kiinnityssysteemi. Niitä pikkuhakasia kun kiinnittelee niin silmät ovat kierossa vielä viiden minuutin jälkeekin. Vetoketju ois kait yksi vaihtoehto, mutta jotenkin en tykkää neuleista vetskarilla. Olen rajoittunut. 

maanantaina, tammikuuta 05, 2015

Kukkaniitty

Kesäiset kukkaniityt taitavat kyllä on lumen peitossa. Äitille joululahjaksi tikutetuissa sukissa kukkaniityt kukoistavat talvellakin.

Malli on Roosa nauha -malliston vihkosesta, siitä joka meni hukkaan. Lankana on Roosa nauha -lankaa ja puikot olivat joko 2 tai 2,25 milliset, en nyt muista kummat. 

Oikeastaan haluaisin tehdä samanlaiset itsellenikin, muistan vaan etteivät kädet ihan hirmisesti tykänneet tikuttaa näitä. Malli kyllä toimisi säärystiminäkin. Silloin voisi antaa mennä vaikka kolmimillisillä ja kuviossa vaikka jotain väriä vaihtavaa. Vois olla aikas kiva. 

torstaina, tammikuuta 01, 2015

Suunnitelmia

Ja oikein hyvää alkanutta vuotta 2015! Olkoon se parempi kuin mennyt vuosi.

Erinäistä suunnitelmaa olen saanut aikaiseksi, lähinnä mitä neuloa kantilta ajateltuna. Työpöydällä odottaa yksi harmaa, että saisin inspiraation ommella toistakymmenta pikku hakasta paikalleen. 

Varsinaisten keskeneräisen top yksi listalla on punainen paita isommalle pojalle. Se oli jo eilen illalla helmapituudessa mutta totesimme sitten että on aika slim fit, joten purin kaiken kainaloihin saakka ja nyt jatkan vielä hetken raglanlevennyksiä. Paita olisi kyllä ollut sopivan väljä tuolle pienemmälle. Mallina on Tincanknitsin Flax, josta erittäin isona plussana laaja valikoima kokoja. Lankana Wollmeisen DK merino, sävynä Dunkle Kirsch.

Seuraavana listalla on Heidin Kirrmaierin suunnittelema Climb Every Mountain. Langaksi ajattelin Sprig-paidasta purkamani sinapinkeltaisen Wollmeisen. Sain jopa jo aikaiseksi kylvettää kikkaraiset vyyhdit uusiokäyttöä varten. Ihan täyttä varmuutta langan riittämisestä ei ole, mutta katsotaan. Eletään vaarallisesti. 

Myös Veera Välimäen Vintage Highway takki voisi olla aika näpäkkä. Langaksi voisin laittaa vaikkaa hyllyssä hyvin hillottua Madelinetoshia, Glazed Pecan taisi olla sävyn nimi. Siinäkin voi toki riittävyyden kanssa tulla juttuja. Eikä taida tiheyskään ihan napata. Edelleen, eletään vaarallisesti. 

Erinäisiä synttäreitä on tiedossa, joten niitä varten sitten pitää kehitellä hyshysneuleet, samoin lapset ovat vihdoinkin tajunneet miten hyviä lapaset ovat! Ja tämä oivallus johtaa tietty siihen että lapasia pitäisi suoltaa ihan solkenaan. 

Yksi itselle mieluisa lapasmalli olisi Natalia Morevan Da Vinci Cat. Natalialla on muutenkin aivan mahtavia kirjoneulemalleja.

Pipopuolella taas Strikkekistan Konglelua-malli olisi jotain ihan uutta. 

Jotta monenmoistahan sitä oisi. Tekemistä vaille valmiita.