torstaina, heinäkuuta 30, 2015

Sit mie en saa neuloa

Lomalta palatessa ei se ensimmäinen työpäivä olekaan se pahin. Se on se toinen päivä, kun tajuaa että eihän se kerta raahautuminen riittänytkään. 

Samoin takaisin töihin palatessa menee ekalla viikolla aina niskat ja hartiat tai oikeastaan koko yläselkä päälakea myöten ihan jumiin. Määräsin itselleni täksi illaksi neulomiskiellon, sen verran pahasti juilii. 

On vaan niin vaikeaa olla neulomatta kun puikoilla on näin kivaa.

sunnuntaina, heinäkuuta 26, 2015

Tikuti tikuti

Seuraava AC-paitaproduktio on hyvässä vauhdissa. Aloittelin reilu viikko sitten painamalla kuviot kankaaseen. Värinä käytin peittävää mustaa, josta ohensin vedellä sumutinpulloon sopivaksi litkuksi. Tämän takia väri ei ole täysin mustaa. Mutta eipä tuo haittaa. Sitten vaan sabluuna kankaan päälle ja väriä suihkimaan. Halusin kukkakuvion terälehtien tulevan etukappaleen kaula-aukon ympärille, joten aloitin siitä. Aikas kiva olisi tämmöisenäänkin. Koska more is more and less is a bore, niin eihän se tähän jäänyt.

Sitten tsuhuttelin loputkin kappaleet. Seuraavaa kertaa varten pitää askarrella joku levy tai sellainen, jotta saan kappaleet nostettua kulmaan. Sumutinpullo kun olisi hyvä olla suht kohtisuoraan, jolloin väri ei pyri sabluunan alle. Jos sumuttaa suoraan alaspäin, menee sumupullon suutin helposti tukkoon. Alla olevassa kuvassa takakappale ja hihat. 

Jos haluaisi niin paitahan voisi olla näinkin ihan jees. Minä kuitenkin tartuin neulaan ja lankaa ja tikutin tikkipistoja painettujen kuvioiden ympärille. 

Sitten piti pikkasen epäröidä. Tikatut kuviot näyttivät sen verran kivoilta, että seuraavaa vaihetta piti hieman tuumata. 

Kirjomisen jälkeen kuviot leikataan n. 3 mm päästä kirjonnasta. Ekan kuvion leikattuani iski kauhea epäilys. Olisiko taustakankaan pitänyt sittenkin olla toisen värinen? Onko se leikattuna kiva vai ei? Apua, apua, mitä tästä tulee? Entä jos leikkaan vahingossa taustakankaaseen reiän?



Tällä mennään. Etukappale on nyt kirjottu kokonaan eikä takakappaleestakaan enää paljoa puutu. Uhkarohkeasti jatkan kuvioiden aukileikkaamista. Aina voin tehdä toisen paidan, jossa kuviot ovat sisältä erivärisiä. Tai sitten vaikka kolmannen, joka on vain kirjottu kuvioiden ympäriltä.

lauantaina, heinäkuuta 25, 2015

Rantaelämää

Vähän hilkulle se meni, mutta pääsin kuin pääsinkin viettämään lokoisaa rantaelämää ennen loman loppua. Tarkeni jopa ilman toppatakkia. 

Vuokrattiin sup-lauta ja isompi poika lähti sillä ensimmäisenä menemään. Oli ihan, horoskooppimerkkinsä mukaisesti, kuin kala vedessä. 

Sitten kävin minä kokeilemassa tuon pienemmän kanssa. Seisaaltakin koitin, mutta kun toinen vähän vaihtoi asentoaan, oltiin helisemässä. Polvet menevät kyllä aivan ruvelle jos pidemän aikaa menee tälleen kyykyllään. 


Sitten jätin pikku äijän rannalle ja menin itse. Pari kertaa piti käydä Ahdin maailmaa kurkkaamassa, varsinkin jos aallot pääsivät yllättämään sivulta. Mutta olipa se kivaa! Jalat kyllä tärräsivät aika pahasti, jos kävi pidemmän matkan. On se sen verran jännää puuhaa.

Pitää toivoa että elokuussa olisi niitä lämpöisiä päiviä, niin pääsisi uudemman kerran. Eilen radiossa pohtivat näitä lämpöasioita ja Huutosen Matti siellä sanoi että yleensä kesässä on noin 36 hellepäivää. Luulisin että tämän kesän hellepäivät Oulussa on tasaisen pyöreä nolla. 

torstaina, heinäkuuta 23, 2015

Pistoja

Nyt on niitä kreetalaisia pistoja harjoiteltu oikein urakalla. Vieläkin meinaavat kallistua oikealle, mutta harjoitus tekee mestarin tai jotain sellaista.

Alabama Chaninin kaavoista seuraavaksi kävin hihattoman topin ja boleron kimppuun. Koska bolero-sana kuulostaa niin kovin 80-lukulaiselta niin puhutaan vaikka hihattimesta?

Meinasi olla turkasen vaikeaa löytää tarpeeksi harmaan eri sävyjä, joten päädyin paloittelemaan yhden kaapista löytyneen paidan topin helmaksi. Helmassa olisi kyllä voinut olla vielä pikkasen lisää pituutta, mutta tällä nyt mennään. Sekä toppi että hihatin ovat kokonaan käsinommellut. On aikas kivaa istua pihalla auringossa, ommella, hörppiä teetä ja välillä jutella Bertalle, joka lymyää heinikossa. 

Bertasta pitääkin kertoa yksi juttu. Olin sen kanssa tuossa yksi aamu kävelyllä. Meinasin tallata juoksevan rusakonpoikasen päälle sekä sitä jahtaavan minkin! Siinä ne vetivät rallia ja Bertta kattoi touhua silmät soikeana. Sitten rusakko pääsi livistämään ja minkki jäi pyörimään ojan pohjalle ennen kuin sekin katosi jorpakkoon. Bertan piti nuuhkia tapahtuma-alueen kaikki paikat huo-lel-li-ses-ti. Vähän piittasi siitä, että sata itikkaa yritti tehdä minusta selvää. Enpä ole kyllä aiemmin minkkiä nähnyt, saati tienyt että ne rusakoita jahtaisivat. 

maanantaina, heinäkuuta 20, 2015

Ihan tyhmä

Olen tässä kolmatta viikkoa tikuttanut ohuella langalla. Paljon on silmukoita ollut ja välillä on purettu pitkät pätkät pois kun on todettu tulevan liian lyhyttä. 

Eilen illalla Maria Langin dekkarin Femmalta katottuani (suosittelen!) päätin vähän testata että missä mitoissa hihan suhteen mennään. Ilme oli vähintääkin Oscarin arvoinen kun peilikuvaani kattelin. Nyt ei oikein mennyt putkeen.

Malli on Helga Isagerin Punarinta. Se on malliltaan saman tyylinen kuin aiemmin neulomani Sitruuna. Minä vähän veikkaan että valitsin väärän langan tähän malliin. Sitruunassa oli ohut silkki, joka lasketuu sinne ja tänne ja tuonne. Ihan mihin vaan käsketään. Einband onkin sitten ärhäkkää villaa, joka ei tee mitään jos ei huvita. Ja tätä ei huvita laskeutua. 

Tekee tuommoiset villaiset jenkkakahvat kylkiin ja se ei erityisemmin minua viehätä. Piti ihan käydä Ravelryssä kattomassa mitä muut olivat mallista irti saaneet, ja kas, sitä jenkkakahvaa oli sielläkin. Toki monista paidoista näki että neule lasketui iisimmin, jolloin vekit eivät pönkötä minne sattuu. Ja joissakin ei ollut vekkejä ollenkaan. 

Tässä nyt sitten pohdin että mitä tekisin neuleelle. Tykkään kovasti tuosta etupaneelin kuviosta. Yksi vaihtoehto olisi varmaan muokata tuota hihan muotoa. Vähemmän lepakkoa ja enemmän kapeaa. Jotain sellaista kait. Pitää tuumata. Helga-tätihän kirjoittaa kirjansa alussa että mitä paremmaksi neulojaksi hän on tullut, sitä enemmän hän purkaa. Alan ilmeisesti olla huippuluokkaa?

lauantaina, heinäkuuta 18, 2015

No nyt!

Nyt on kelit kohillaan! Ihan ei loma kerinnyt loppumaan ennen kesän tuloa. Vielä ensi viikon olen kuin ellun kana, sitten pitää rydistäytyä ja koittaa jotenkin kammeta itsensä sängystä ylös kolme tuntia aiemmin kuin viime päivinä. Voi olla vähän vaikeaa.

Pioneiden kukintaa on myös odotettu hartaasti. Normikesänä ne ovat aloittaneet aika tarkkaan 7.7. Nyt meni vähän myöhempään. Ihania ne kuitenkin ovat ja niitä tulee paljon! 




Ja sitten, poks! 
Tämä on Sarahina ostettu mutta on joku muu. Kaunis kuitenkin. 

Bowl of Beauty odotti muutaman päivän kauemmin ennenkuin avasi ensimmäisen kukkansa.


Viimeisenä kukkansa avasi Rasberry Sundae, joka tänä vuonna muisti oman värinsä. Kukat olivat viime kesänä täysin valkoiset. Nyt ne ovat omat ihanat kelta-vaaleanpunaisensa.

Aikalailla kyllä tekisi mieli hankkia neljäskin pioni. Kaitpa sopu sijaa antaisi?
Ja onhan noita muitakin kauniita kukkijoita. Vaikkapa ritarinkannuksen kukat ovat aika hienot, kun niitä tarkastelee oikein läheltä.

torstaina, heinäkuuta 16, 2015

Portti!


Portti aukeaa taas! Tämän vuotinen Portti-neuleretriitti järjestetään Törmälän tilalla, Siikajoella 18. - 20. 9. 2015. Viikonlopun hinta on 138 euroa per nenä, sisältäen majoituksen ja ruokailut.
Portti on pohjoissuomalaisten harrastajien talkoovoimin järjestämä neule - ja kehruuretriitti. Tervetulleita tapahtumaan ovat kaikki kiinnostuneet, maantieteelliseen sijaintiin tai asuinpaikkaan katsomatta.
Tänä vuonna koristelemme neuleita niin helmin, napein ja nauhoin kuin kirjoenkin. Viikonlopun lopullinen ohjelma työpajoineen on vielä työn alla.
Retriitissä on perinteiseen tapaan lankakirppis ja lahjoituspöytä. Niihin saa tuoda kaappien puhuttelemattomat lanka- ym. aarteet. Lankamyyjiäkin pyritään saamaan paikalle.
Ilmoittautuminen on käynnissä Ravelryn Pohjoisen Retriitti -ryhmässä. Siellä on tarkemmat tiedot miten pääset mukaan. Vaikka aikaa vielä on niin ilmoittautumisia toivottaisiin  26.7. mennessä, jolloin olisi tiedossa paremmin osallistujamäärä ja varaukset voitaisiin tehdä. 
Jos sinulla ei ole Ravelry-tunnuksia niin voit ilmottautua myös sähköpostilla osoitteeseen: porttiposti(a)gmail.com
Portissa nähdään!

maanantaina, heinäkuuta 13, 2015

Hapannaama

Vähän tässä meinaa naama olla rytyssä kun ei sitä lämmintä näytä tulevan. Että ihan vaan terveisiä sille ihmiselle, joka viime vuonna valitti Forum24:ssakuumuutta. Että ihan kaksi viikkoa viidestäkymmestäkahdesta on kuumaa. Lopuista 50 viikosta onkin 25 viikkoa pakkasta... Hänen mielestään sellainen +15° olisi oikein sopiva. No, nyt on saanut sitä mitä tilasi, mahtaa olla tyytyväinen. Musta ois ihan kiva edes kerran kesässä päästä rannalle ja vaikka ihan uimaan ilman akuuttia hypotermian vaaraa. Eikä mua nyt niin kauheasti haittaisi jos ulkona auringossa tulisi ihan hiki. Nythän lähinnä saa pelätä että vilustuu, jos unohtaa laittaa takin päälle. Niin ja ois mukava jos palastallakin joku rehuista uskaltautuisi kasvamaan. 

En sitten tiedä että mitä tässä oikein tapahtui koska neuloin itelleni kesäpaidan, oikein hellepaidan. 

Malli: Sitruuna, Neulojan neljä vuodenaikaa -kirjasta
Lanka: käsinvärjättyä silkkiä, 137 g
Puikot: 3 mm
Fiilis: missä olet kesä?

Lanka tuli ostettua jo viime vuonna Tukholmasta. Se on käsinvärjättyä silkkiä ja aikas ihanaa sellaista. Neuloin varmuden vuoksi S-koon ohjeella, että lanka varmasti riittää. Lisäsaatavuudesta kun ei ollut mitään takuita. Olinkin aika polleana kun lankaa jäi jäljelle golf-palloa pienempi kerä. Tosin eilen illalla, kun lankakoria kaivelin, löysin vielä yhden kokonaisen kerän tätä. Oiskohan sitä vielä toinenkin? Muistan ostaneeni tätä 300 g. Malli on kyllä mukava ja mielenkiintoinen neuloa kun venkoillaan sinne tänne. Vaakaraidatkin onnistuivat ihan jees, vaikka aikas hidasta niitä oli vääntää. 

Seuraavaksi taidan kuitenkin laittaa villaa puikoille, eihän täällä muuten tarkene.

torstaina, heinäkuuta 09, 2015

Pitkän kaavan mukaan


T-paita. Kaikkea ei tarvitse tehdä heti äkkiä nyt - joten  mennäänpä pidemmän kaavan mukaan. 

Ensin tein sabluunan. Tulostin kuvion ja teippasin se kasaan.  Sitten leikkelin puukolla kuviot auki. Tähän meni muutama päivä, koska kovin pitkiä tovia ei puukko kädessä pysty olemaan ilman että niskat ovat aivan jumissa. Kun kuvio on leikattu niin siirsin kuvion varsinaiselle sabluunamateriaalille. Sinooperista kyllä löysin tarkoitukseen sopivaa muovia, jolloin kuvion olisi voinut leikata suoraan muoviin. Kuvio vaan oli sen verran suuri ettei se olisi muoville mahtunut. Joten käytetään sarkaa. Paperistakin olisi toki voinut käyttää, mutta se olisi ollut kertakäyttöinen. 

Vimma oli kova, eikä taloudesta löytynyt sopivasta väriä kuvion siirtämiseen. Varaston perältä löyty ämpäri ylijäämäkalustemaalia, joten käytin sitä. Samahan se mitä maalia, kunhan saadaan väriä kankaaseen. Sitten taas leikattiin. Tässä osa kuviosta aukileikattuna erivärisen kankaan päällä.

Sittenpä olikin aika leikata kankaat, painaa kuvio sabluunan avulla paikoilleen ja aloittaa koristelu. Painamisessa kävi vähän häpödiskäpödis kun väri olikin aikamoista jankkia. Reunoista tuli vähän suttuiset, joten vaihettiin koristelusuunnitelmaa.

Leikkasin trikoosta n. 15 mm levyisiä soiroja, jotka venäytin pyöreäksi nauhaksi. En tiedä tekniikan suomalaista nimeä, siinä kuitenkin ommellaan tuo nauha kuvion reunalle. Ompeluun käytin helmilankaa. Nauha ommellaan kaksinkertaiselle kankaalle. Kaitpa sen voisi ommella yksinkertaisellekin, mutta koska kuviosta tulee näin aika painava, niin kaksinkertainen kangas antaa paremmin tukea.

Ompelin reunuksen leikkuualustan päällä. Siten nauhaa oli helppo ohjailla ja samalla työ pysyi litteänä eikä alkanut venkuilla sinne tänne. Kun kuvio oli valmis niin ompelin paidan saumat käsin. Ompeluun käytin nappilankaa. Tähän työhön kaksikertaisena, mutta se ei oikein toiminut. Lanka jäi monesti jumiin siten että toinen säie takertui kiinni ja syntyi lenkkejä. Niitä sitten piti välillä kiskoa, jolloin sauma ei enää pysynyt täysin sileänä. Sauma ommeltiin etupistoilla ensin nurjalta ja sitten tikattiin vielä etupistoilla päälipuolelta. 

Pääntie reunustettiin trikoosta leikatulla kaitaleella, joka ommeltiin paikoilleen käyttäen joustavaa Creetan stitch -pistoa. En tiedä tämänkään suomenkielistä nimeä… Tähän paitaan olisi ehkä pitänyt ottaa numeroa isompi koko. Koska etukappale on kaksinkertainen ja siinä on runsaasti pääliompeleita, se ei jousta erityisen hyvin. 

Kaikki tämä sai alkunsa siitä kun näin Pinterstissä Alabama Chaninin vaatteita. Olivat aivan käsittämättömän upeita ja hinnat ihan se mukaisia. T-paidat maksavat siinä 500 dollarin molemmin puolin. Alabana Chanin vaatteet tehdään mittatilaustyönä ja kokonaan käsin. Se selittää hinnan. 

Sitten vähän myöhemmin Adlibris laittoi sähköpostisuoraa että osta käsityökirjoja. Pläräsin sitä listaa silleen no-jaah-fiiliksellä kunnes yhtäkkiä meinasin tippua tuolilta: Alabama Chanin ompelukirjoja! Perskules! Tilasin heti siltä istumalta kaksi kirjaa ja sen jälkeen on ollut menoa se. Seuraava vaatekappale on jo tulossa. Käsinompeleminen voi kuulostaa tosi työläältä. Eihän se mitään nopeaa hommaa ole, mutta tartteekokaan? Käsinompelu on rauhalista ja rentouttavaa. Ompelen nyt sellaista hihatonta toppia, jonka alareunaan tulee frilla. Itse topin saumat ompelee muutamassa tunnissa, eli ei ihan älyttömiä aikoja. T-paidan ompeluun koristelujen kera meni ehkä joku 4-5 päivää, aina muutama tunti kerrallaan. Kannattaa kokeilla!

maanantaina, heinäkuuta 06, 2015

Hyräilen Vivaldia, mutta mikä niistä oli Talvi?

Sattuipa niin että matkalla Tukholmaan pysähdyin Helsingin Akateemiseen kirjakauppaan. Siellä selasin erästä neulekirjaa, joka jäi sitten sen verran kaivelemaan että kotimatkalla poikkesin samaiseen kauppaan ja ostin kirjan mukaani. Sitä oli sitten hyvä junassa plärätä ihan tosissaan. Se harmittaa etten ostanut laivalta uusinta Muumi-juhlamukia. Muki ei ainakaan vielä ole kauppoihin tullut, liekö edes tulossakaan. Siippa kävi viime viikolla purjehtimassa Gotlannin ympäri ja vannotin häntä tuomaan sen mukin. Oli sitten loppuunmyyty. Höh. 

Kirjaan palatakseni: Neulojan neljä vuodenaikaa. Aikas mielenkiintoinen opus. Ensin ei oikein tiedä että onko nämät kivoja, ja sitten ne vaan iskevät tajuntaan niin että kaikki muu jää. 

Milläs vuodenajalla sitten aloitin? Sillä neulojan vuodenajalla, talvella. 

Malli: Inkivääri, Helga Isagerin Neulojan neljä vuodenaikaa -kirjasta
Lanka: Regian joku semisolidi sukkalankaa, pikkasta vajaa kaksi kerää
Puikot: 2,5 mm
Fiilis: jepjep

Talvella on sinänsä hyvä aloittaa, koska talvi on tulossa.

Kassin ostin Gamla Stanin Scifi Bokhandeln -kaupasta, joka on parasta maailmassa jos meidän pojilta kysytään. Kauppa on täynnä kirjoja, sarjakuvia, robotteja, Star Wars kamaa, Harry Potterin taikasauvoja, Warhammeria, Minecraftia, videoita, t-paitoja, Doctor Whota, mangaa… mitä vaan. Kaupassa on kolme kerrosta ja aikaa siellä kuluu tovi jos toinenkin. Kuvassa istutaan vastapäisessä kahvilassa odottamassa jääkylmiä Frapinoja. 

Jos taas minulta kysytään että mikä kauppa oli vakuuttavin niin vastaus kuuluu Lushin myymälä. Pieni odotti isänsä kanssa kaupan ulkopuolella ja totesi että äitillä taitaa mennä kaikki rahat. Ei se kovin väärässä ollut. Ostin palashampoon, hoitoainetta sekä tuoksun. Palashampoota kyllä ensin mietin että miten se toimii pitkien hiusten kanssa. No, siten että kastellaan hiukset, pyöritetään palaa pari kertaa päässä ja sen jälkeen onkin aivan valtava vaahto ja hiukset on todella helppo pestä. Suosittelen lämpöisesti! Lisäksi hoitoaineesta jää niin ihana tuoksu hiuksiin että hiuksia vaan tekee mieli haistella. 


perjantaina, heinäkuuta 03, 2015

Viimeinen voitelu


Kun virkkuutyön valmistumisesta on kulunut jo sopivasti aikaa, ja on päässyt värkkäämään kaikkea muuta niin nyt taitaa olla olo jo sen verran lauhtunut, että voidaan palata peiton yksityiskohtiin. 

Aloitin Sophien villaversion virkkaamisen huhtikuun alussa. Toissa sunnuntaina sinnillä väänsin viimeisenkin kierroksen loppuun saakka. Sitten peitto saikin maata mytyssä viikon verran ennen kuin kykenin päättelemään loput langanpäät sekä virkkaamaan parit koristekukat. En tiedä miten se loppu ottikin niin koville. Enää ei napannut ei niin yhtään. Varsinkin kun mielen vieressä pyöri jo yhtä jos toistakin muuta tekemistä.


Lankoina peitossa on sekalainen seurakunta villalankoja. Paljon Hailuodosta kesäreissuilla ostettuja kasvivärjättyjä villoja, Pirkkalankaa niin ohuena kuin paksunakin, Dropsin Alpakkaa ja Nepalia, Cascadea, Sirkka-ryijylankaa, Lett Lopia sekä erinäisiä värjäämättömiä villoja Pirtin kehräämöltä. Vähän sitä mitä sattui löytymään. 


Peiton päihin en tällä kertaa virkannut niitä ruutuja vaan tein raitaa vähän vajaa 20 cm kumpaankin. Näin peitosta tuli suorakaiteen muotoinen. Pingotin peiton neljälle Finnfoam levylle. Kun sattui vielä aurinkoinen ja tuulinen päivä, niin peitto kuivui ulkona 5-7 tunnissa. Kokokin kasvoi sen verran kivasti että mitoiltaan peitto on mitä sopivin sänkyyn. 

Nyt ei kyllä kykene virkkaamaan pieneen hetkeen. Tuolla olisi yksi neulekin ollut valmiina jo toista kuukautta. Siihen pitäisi vaan virkata nyöri ja pari koristekukkaa nyörin päähän. Mutta ei pysty eikä kykene. Pitää tehdä jotain pientä ja nopsaa nyt.




(Niin vissiin juu.)