lauantaina, lokakuuta 31, 2015

Kuplat forever

Jos ennätinkin ajattelemaan Kuplien olevan menneiden talvien lumia niin enpä olisi voinut enenpää olla hakoteillä. Kodin Kuvalehdestä ottivat minuun yhteyttä Kuplien tiimoilta kysyen haluaisivatko Kuplalapaset tulla visiteeraamaan lehteen? Ja olisiko Kuplille kaveria tarjolla? Minä sitä hetken tuumasin ja neulasin lapasten kaveriksi Kuplapipon. Sitten setti lähti Helsinkiin kuvattaviksi. 


Torstaina ilmestyneessä Kodin Kuvalehdessä ne sitten keekoilivat komeasti. Vähän hassua nähdä ne lehdessä. Jotenkin vaikea ajatella, että minä olen ne ihan oikeasti neulonut ja tuossa ne nyt ovat kaiken kansan nähtävillä. 

Lankana mallikappaleissa on TeeTeen Sagaa. Se on paksua villankaa, josta pipo ja lapaset tulevat hetkessä. Koko settiin tarvitsee pohjaväriä kaksi kerää ja kuvio värejä kolme, jos siis haluaa saman värityksen kuin mallikuvissa. Kuviovärejä jää aika paljon yli, mutta niistähän voi sommitella sitten vaikka toiset tai kolmannetkin Kuplat. 

Jos haluaa käyttää ohuempaa lankaa niin tuossa oikeassa sivupalkissa on kuvake, jota klikkaamalla voi ladata sen alkuperäisen Kupla-ohjeen pdf-tiedostona. Alkuperäinen malli on tehty Louhittaren Luolan Pohjan Akasta ja (muistaakseni) 4 mm puikoilla. 

Kuplista voi toki tehdä muutakin kuin lapasia tai pipoja. Itse olen neulonut myös lapsen Kupla-paidan sekä itselleni huivi-kauluri-hörsöttinen.

Kun tässä nyt ollaan sen verran hövelillä tuulella niin nämät lehdessä esiityneet lapaset ja pipon voipi nyt saada itselleen jättämällä merkinnän kommenttipoksiin. Uusi sijoituspaikka kerrotaan sunnuntaina illalla. 

keskiviikkona, lokakuuta 28, 2015

Yoda

Saunan lauteilla käytiin seuraavanlainen keskustelu:

"Äiti, mä haluaisin sellaisen pipon, joka olisi tästä keskeltä sellainen lömppä ja sitten siinä sivuilla olisi sellaiset korvat niin kuin maahisilla."

Verkkokalvoille tupsahti heti Outin aikoinaan neuloma Raxtur-pipo.

Eipä siinä sitten muuta kuin puikot kilkkaamaan.

Yoda
Malli: Stephen West, Raxtur
Lanka: Drops Nepal, pikkasen päälle 2 kerää
Puikot: 4 mm
Fiilis: voima kanssasi olkoon


Hauska pipo, vaikka aloitus piti ottaa kolme kertaa kun en vaan pysynyt laskuissa. 

Mainostan vielä häpeilemättömästi Titityyn järjestämää reissua 29.11. Jyväskylään Toivolan vanhalle pihalle. Siellä on silloin Joulupiha, jossa ainakin viime kerralla oli aivan ihana tunnelma. Titityyllä on reissulaisille luvassa erikoistarjouksia. Samalla on mahdollisuus käydä Jyväskylän muissakin kaupoissa vaikka jouluostoksilla. Vinkkinä vaikkapa Sokoksen yhteydessä oleva Marks&Spencer, jonka herkkuosastolta löytyy englantilaisia jouluherkkuja: konvehteja, keksejä, hilloja, teetä ja vaikka mitä.

Matkan voipi ostaa Titityyn verkkokaupasta.


maanantaina, lokakuuta 26, 2015

Lankamatkalle Jyväskylään

Nyt olisi taas se aika vuodesta kun linja-auton nokka suuntaa Oulusta kohti Jyväskylää ja Titityyn lankakauppaa. Lähtö on sunnuntaina marraskuun 29. päivä Oulun linja-autoasemalta ja matkakin varrelta pääsee kyytiin. 

Viime vuonna samaisella reissulla mukana olleena voin todeta että oli kiva reissu ja autossa kerkisi neulasemaan joululahjoja salaa piilossa niiden saajilta. Perillä oli aikaa käydä koluamassa muitakin kauppoja joululahja-aikeissa ja kaikessa rauhassa, ei ollut ketään ylimääräistä hihassa roikkujaa kitisemässä. 

Itsellä meni tämä mainostaminen ja ilmoittautuminen vähän hilikulle, koska ajattelin että se marraskuu on sitten joskus. Eli jos mukaan haluaa niin tällä viikolla pitäisi ilmoittautua. Meille on luvattu iso bussi ja ainakin viime joulureissulla se oli tosi tasainen kyyti. 20 matkalaista tarvittaisiin, jotta auto starttaa. Lue lisää Titityyn sivulta.

Vuoden takakaisesta retkestä voit lukea vaikka tästä.

lauantaina, lokakuuta 24, 2015

Vanhojen kaivelua

Minulta toivottiin Rosa på Ball -postauksen kommenteissa katsausta Sandnes Garnin Alpakka langasta neulotun takin nykyisestä kunnosta.

Tuo kyseinen kirjoneulekaarroketakki (suomenkieli on sitten ihana kaikkine yhdyssanoineen!) valmistui tammikuussa 2009 eli ihan hyvän aikaa sitten. Sitä on käytetty ihan reippaasti ja pienellä tarkastelulla sanoisin että pesua kaipaisi: hieman on ruokalistaa rinnuksilla.

Muutoin takki kyllä näyttää ihan eilen neulotulta. Siinä ei ole nypyn nyppyä tai mitään mikä paljastaisi sen iän. Muutama lankalenksu näyttää olevan neuloksen takerrettua johonkin. Eli ihan turhaan en ole tätä lankaa ylistänyt. 

Kirjoitin myös että Silje Alpakka olisi tästä langasta sama versio eri vyötteellä. Tiedon olen saanut Lankavan nettisivuilta. En ehkä ihan allekirjoittaisi tuota nyt kun vertaan neuleita vierekkäin. Siljestä neulottu pinta on paljon pörröisempää kuin Alpakasta neulottu. Toki en tiedä millaista Alpakka on tänä päivänä, onko lanka muuttunut tai jotain, mutta identtiset ne eivät ole. Palataan siihen Rosa på Ball -neuleen kuntoon sitten..ööö..6 vuoden kuluttua?

Alkuperäisen postauksen voit lukea tästä. Hiukset olivat silloin näköjään toisen väriset kuin nyt :) 

torstaina, lokakuuta 22, 2015

Kyllästynyt kissa ja iloinen pipo


Berttaa jurppi. Ihmiset eivät päästäneet ulos vesisateeseen. Hmpf. Sisällä piti vaan olla öllöttää, tylsää. Ei mitään tekemistä. Ihminen sytytti takkaan tulet, otti kutomuksen ja laittoi pädille Varg Veumin pyörimään. Voihan siihen syliin sitten mennä vaikka nukkumaan, kun kerran mitään muutakaan ei ollut tarjolla.


Se ihminen neuloi pipon ja pyöräytti päähän tupsun. Sen poika ainakin oli iloinen uudesta pipostaan.


Seuraavana päivänä Berttakin pääsi ulos ja kuin tilauksesta se sai hetken jahdata tyhmää fasaania. Siinä mielessä tyhmää ettei se mokoma suostunut syötäväksi. 

lauantaina, lokakuuta 17, 2015

Syysyllätys

Tää on vähän kuin joka syksyinen vakio-otsikko lehdissä: talvi yllätti autoilijat. Tässä tapauksessa autoilijan voi korvata sanalla neuloja. Vaikka sen tietää, että joka vuosi se talvi sieltä tulee niin kuitenkin se aina yllättää ns. housut kintuissa. 

Eräänä aamuna sitä ettii lapasille paria, eikä löydä. Ja jos löytää niin se pari on ihan kaameassa kunnossa viiden edellisen talven jäliltä. Minun käytössä lapasen keski-ikä on huomattavasti pienempi kuin villasukan. Sitten on vielä nuo pojat. Heidän lapasten keski-ikä on vielä pienenpi ja niillä on myös käsittämätön taito immaterialisoitua tuosta vaan.


Sitten sitä vaan jotenkin ajautuu tilanteeseen, jossa pitää tahkota miljoona, tai siltä se ainakin tuntuu, lapasta. Päätin olla Hyvä Äiti ja tein tuolle isommalle kynsikkäät. Pitäisi yrittää vähän vähemmän olla Hyvä Äiti eikä neuloa kynsikkäitä, koska a) niiden neulominen on kaameaa ja b) niiden neulominen on kaameaa. Hirveätä kikertämistä noiden puolikkaiden sormien kanssa ja sitten kaupan päälle kauhea kansa (20 yhtensä ja kyllä, laskin) langanpäitä pääteltäväksi. Ei hyvä, ei kiva. Onneksi poika tykkäsi näistä.


Kuten todettu, kun se omakaan lapastilanne ei mitään hurraa-huutoja aiheuta niin päätin korkata messuilta ostamani vironvillan ja tikutin lapasta kuin tehtaan hihnalta ikään. Näissä ehkä hupaisinta oli se että joka toisen lapasen neulottua oli kerällä edellisen lapasen peukaloon sopiva väri menossa. Lankaa jäi vielä sen verran että saisi sen kolmannenkin parin. Koska villa haisi aivan järkyttävän pahalle, pesin lapaset kuumassa saippuavedessä. Vesi oli sekunnissa tumman maitokahvin väristä, joka taasen sai ajattelemaan erinäisiä asioita: mitähän siinä langassa itse asiassa onkaan? Sitä itteään? Näihin lapasiin olisi tarkoitus kirjailla jottain kämmenselkään. Jottain syksyistä? Pihlajanmarjat olisivat kivoja mutta pari kertaa kun on koittanut ympyrän muotoista objektia kirjoa, on masennus yllättänyt kesken kaiken. Miten se voikin olla niin vaikeaa?

Samoin messuilta ostettu Alfa on muotoutunut yhdeksi lapaseksi, joka kyllä kovasti kaipaisi kaveria. Puikoilta tipahtaessaan tämä yksilö vaan oli niin kupruilla että piti vähän tuumata onko se elinkelpoinen ensinnäkään. Pesin sen ja vähän venyttelin suuntaan jos toiseen, ja nyt nyt se näyttää ihan lapaselta. Kuutiokuvio paksuilla puikoilla ei ole lapasiin ehkä se paras juttu. Eiköhän tämä joku päivä sen kaverin saa. Nyt on vaan, ainakin hetken verran, ihan pakko neuloa sukkaa. Vähän myös tunnen hennon kutsun päiväunille...

sunnuntaina, lokakuuta 11, 2015

Saaliinjaolla

Kävin eilen Ouluhallissa Kädentaitomessuilla kuten aika moni muukin. Siellähän oli yhtä jos toista nähtävää. Ilokseni tänä vuonna oli enemmän materiaali- ja tarvikemyyjiä tai ainakin se siltä tuntui. Viime syksynä kun niitä pellavamekkojen myyjiä oli joka nurkalla.


Ensimmäisenä suuntasin Titityyn osastolle, he kun olivat vihdoin ja viimein näille messuille saaneet paikan. Siinä tuli taas se tuttu "haluan kaikkea mutta en osaa päättää mitä" -tunne. Käsissä kävi yksi jos toinenkin kerä ja vyyhti siliteltävinä. Kun tunne yltyi sellaiseksi että teki mieli heittäytyä mahalleen maahan riskaamaan, päätin lähteä hakemaan sen mitä messuilta olinkin tullut hakemaan.

Suuntasin askeleet kohti Vanhalan lammastilan kojua. Sieltä lähti säkillinen valkoista karitsanvillaa (ihanan pehmoista!) ja sen kaveriksi harmaata ja luonnonmustaa. Niistä tulee joku päivä Vakker Strikk -kirjasta tuo kuvassa näkyvä neule. Tähänkin neuleeseen tulee paljetteja ja lisäksi pitäisi löytää vielä lurex-lankaa (!). Ajattelin että tämmöisestä juurevasta villalangasta olisi niille vastapainoa.

Sitten piti tietysti käydä moikkaamassa paikallisiakin. Ilon kojulla katse osui SandnesGarnin Alfa kasaan. En yksinkertaisesti voinut vastustaa tummaan viljanväristä lankaa. Hetken paritin sitä kaikkien muitten värien kanssa, kunnes päädyin valkoiseen. Niistä pitäisi tulla jottain tämmöistä lapasta.

Jossain vaiheessa ajauduin messukahviosta bongatun Outin kanssa kojulle, joka oli pullollaan vironvillaa. Tarjolla oli varsinkin sitä paksumpaa versiota. Ja ne värit vaan puhuttelivat. Langan miinuspuoli on se että se haisee kamalalle. Kuin olisi uitettu jossain autokorjaamon öljykuopassa. Lapasta se olisi tarkoitus tästäkin puuhata. Neulomisen jälken sitten sellainen kovakourainen käsinpesu, jotta haju häipyy ja samalla se voisi pikkasen vahingossa huopaantua. Siten pintaan voisi vaikka kirjoa jottain…suunnitelmia, suunnitelmia!

Lopuksi palasin takaisin Titityyn kojulle. Kun huomasin kymmenennen kerran piteleväni Isagerin Alpaca 1 kerää käsissäni, päätin että se se on. Nyt tietty pohdin että oiskohan pitänyt ottaa samassa värissä myös Spinniä? Ehkä. 

Poispäin mennessä piti sitten kuitenkin vielä kaartaa yhden kojun kautta. Viime vuonna siellä samaisella kojulla narisin että miksi ei ole mustia himmeleitä? Että vaan hopeisia ja kultaisia. Nyt oli mustia. Oli ihan pakko ottaa paketillinen.

Kaiken kaikkiaan kivat messut. Terveisiä vaan kaikille tutuille ja niille parille vähän tuntemattomallekin, jotka tulitte moikkaamaan! 


keskiviikkona, lokakuuta 07, 2015

126 paljettia myöhemmin

Nyt se olisi valmis!


Rosa på ball
Malli: Sidsel Høivikin Vakker strikk till alle årstider -kirjasta
Lanka: Silje Alpakka, tumman harmaa, haalean vaaleanpunainen, vaaleanpunainen, tumma pinkki sekä kirkas vihreä
Puikot: 3,5 ja 4 mm
Lisäksi: paljetteja ja helmiä
Fiilis: oj då!

Mistähän aloittaisin? Varmaan siitä että kun postipoika toi Vakker strikk -kirja niin siitä iski kaksi mallia kuin salama. Rosa på ball oli niistä se toinen. Tovin sain metsästää lankaa. Mallissa oli käytetty Du Store Alpakan Mirasol -lankaa ja erinäisten hakusessioden jälkeen totesin ettei lankaa saa Suomesta, Norjasta ja Ruotsista kylläkin. Missään ei kuitenkaan ollut kauppaa, josta olisin saanut kerralla kaikki tarvittavat värit. Sitten jotenkin vahingossa ajauduin Lankavan sivuille ja siellä tärppäsi. Lankavan mukaan Silje Alpakka on sama kuin SandnesGarnin Alpakka. Jos näin todellakin on niin kokemuksen mukaan lanka on mitä mainioin. Joten tilausta postiin.

Kuten aiemmissa postauksissa kirjoitin niin tiheyden kanssa oli vähän ongelmaa. Eikä se tainut puikkojen vaihtamisenkaan jälkeen ihan täysin oikein olla. Siellä suunnalla suurinpiirtein kuitenkin.

Itse neule oli aika helppoa kirjoneuletta vaikkakin Portissa tuli neulottua takakappaleeseen vähän sitä sun tätä, ei mitään sellaista jota ei muutamalla silmukanjäljentämispistolla olisi voinut korjata.

Kun neule oli neulottu, aloitin kirjonnat. Etuliepeen kukkasten ympärille tehtiin ketjupistoja ja kukkasen keskelle linnunsilmäpistoja. En kyllä olisi koskaan uskonut ompelevani paljetteja neuleeseen, ne kuitenkin antavat sen viimeisen silauksen. Harmi ettei kuviin saatu vangittua paljettien välkettä. Paljetit ovat läpinäkyvät ja sopivassa valossa ne kimaltelevat. 

Tykkään kyllä kovasti lopputuloksesta. Ja jostain kumman syystä noita kirjailuita ja muuta näperrystä oli tosi kiva tehdä. Nyt vaan pitää heittäytyä vähän arkisempien neuleiden pariin, pojat tarvitsevat lapasia. Niihin tuskin laitetaan paljetteja tai helmiä.