sunnuntaina, marraskuuta 29, 2015

Asteri

Ensimmäinen adventti ja joulufiilis täysin tiessään. Jos vaikka saisi sen lumen takaisin, se kyllä auttaisi. Vesisade ja tuuli ei oikein luo oikeanlaista tunnelmaa.

Yritetään luoda joulutunnelmaa vaikka lahjoja antamalla. Syyskuussa pidetyssä Portissa pidin kirjontapajan. Pajaa varten kehittelin kämmekkäät ja niihin kirjotakuviot. Pyhästi lupasin, että laitan ohjeen myös sähköisesti jakoon. Onneksi en luvannut, että milloin…toisaalta en ole kyllä itsekään vielä(kään) kirjonut kämmekkäiden toista paria loppuun saakka. 

Asteri-kämmekkäät on neulottu 2,5 millin puikoilla Dropsin Alpakasta. Yksi kerä riittää hyvin yksivärisiin, ja jos haluat tehdä ranteeseen ruudut ja resorit eri värillä, tarvitset lisäksi pienen nöttösen toista väriä. Kirjailuhin riittää pienet määrät eri värejä. 

Kirjonnassa on käytetty peruspistoja: ristipistoja, linnunsilmäpistoja, laakapistoja, varsipistoja ja solmupistoja. Ohjessa ei varsinaisesti opasteta miten pistot tehdään, mutta ohjeita pistoihin löytyy varmasti eri lähteistä. Kirjoessa vaan muistat ettet kiristä lankaa liikaa ettei neulos mene kurttuun. 

Ohjeessa on mallipiirustukset kolmelle erilaiselle ranneosalle. Voit ihan vapaasti soveltaa niitä tai keksiä omiasi. Jos ruutuneule tuntuu vaikealle, niin neulo vaikka raitoja. Yksivärinenkin toimii. 

Ohje on ladattavissa pdf-tiedostona tästä linkistä.


Ps. Lisäyksenä, että ohje löytyy myös Ravelrystä Asteri nimellä.

sunnuntaina, marraskuuta 22, 2015

Töhertelijä

Olen tikutellut Steppe-sedän mysteerihuivia niin että ranteet paukkuu ja päätä kivistää. Nyt puuttuu enää neljännen etapin viimeinen kierros. Sitten odottelemaan ensi perjantain viimeistä vihjettä, jonka sisällön taidan arvata. 

Huivin koko on aiheuttanut pientä spekulaatiota, tuleeko siitä käytettävän kokoinen vai joku taskuliina. Jaoin silmukat kahdelle pitkälle pyörölle, eikä nekään ihan riittäneet. Kokoa siis kyllä piisaa. Käsien väli ei ihan riitä ja se on hyvä signaali huivin koosta. 

Nyt ois kait syytä vaihtaa jouluneulomuksiin. Vähän on huono tilanne niiden kanssa...

tiistaina, marraskuuta 17, 2015

Kettu

Sirkka Könösen neuleet ovat minusta aina olleet kauniita. Ihailen kovasti hänen värien käyttöään sekä luonnosta poimittuja kuvioita. Hänen neuleissaan kuviot ovat orgaanisia eikä millään muotoa "tavallista kirjoneuletta." Erityisesti ketut ovat olleet minusta kovin hienoja. Kun vuonna 1997 tai -98 Kettu-neule julkaistiin Suuressa käsityölehdessä niin pitihän se puikoille pistää.


Langaksi paitaan valikoitui tälläkin kertaa Novitan Florica. Se oli minun lempilankani viime vuosituhannella. Tällä kertaa pyöröpuikot oli jo keksitty. 

Muistan että tätä oli kiva neuloa vaikka välillä pitikin ryhtyä purkupuuhiin väärän värisen vihreän takia. Yläosassa olevista isoista ketuista ruskea on neulottu intarsiana ja mustat ovat kirjoneuletta. Pienimmät tiplut on tehty silmukoita jäjittelemällä.

Mallihan on todella väljä eivät hihatkaan sieltä kapoisemmasta päästä ole. Muistan että luin ohjetta väärin ja siksi hihat levenevät vähän turhan vauhdikkaasti. Ohjeessa kun lisäyksiä tehtiin vain yksi silmukka kerrallaan kierroksen vaihtumiskohtaan eikä kahtaa kuten tavallisesti. Olenkin pohtinut että miten tuon hihan voisi kaventaa. Helpoin olisi varmaan etsiä sopiva kohta josta päräyttäisi raakalaismaisesti saumurilla uuden sauman. Purkaisi nykyisen (venyneen) resorin pois ja neuloisi uuden tilalle. 

Kettupaidan tarvikepakettia voi edelleenkin tilata Taito Pirkanmaan kaupasta tekemispakettina. Tai sitten jos sattuu löytämään tuon Suuren käsityölehden numeron, jossa ohje julkaistiin. Mua harmittaa että olen hukannut sen lehden. Harrastin myös pikkasen googlettamista ja löysin Metsä kukkii -paidan ohjeen. Ottakaahan talteen ennenkuin katoaa!


sunnuntaina, marraskuuta 15, 2015

Kierossa

Kun aloittaa useamman työn kerrallaan, tuntuu ettei mistään tule valmista. Paitsi sitten yhtenä päivänä sitä tuntee olevansa ihan ässä kun on kauluri ja sukat valmiina.

Kierokauluri
Malli: Stephen West, Askews me sweaterin pohjalta
Lanka: Drops Alpaca kaksinkertaisena
Puikot: 4 mm
Fiilis: ei niin paska mutsi

Teki niin mahdottomasti mieli neuloa briochea eli kotimaisemmin patenttia, joten kun en muuta siihen hätään keksinyt otin Steppe-sedän Askew me sweater -ohjeen ja tikutin kaulurin sen mukaan. Sain kyllä upotettua sellaisen määrän virheitä tähän ettei tosikaan. Tiputin pariin otteeseen silmukoitakin ja niitäpä oli sitten mukava metsästää takaisin. Eikä ollut. 


Lankana on Dropsin Alpacaa kaksinkertaisena ja siitä tuli mukavan kuohkeaa. Patentin neulomisen jälkeen on muuten kamalan vaikeaa neuloa joustinneuletta. Ja joo, pojan paita on nurinpäin päällä.


Samaan syssyyn sain myös pojan sukat valmiiksi. Nämät olisivat valmistuneet jo aikaa siten jos en olisi neulonut ensin liian pieniä. Jotenkin en vaan suostunut uskomaan, että lapsen koipi voi olla samaa kokoa minun kanssa. Toisaalta on kätevää kun voi sovittaa omaan jalkaan. Lankana on Fabelia, harmaata ja oranssin riemunkirjavaa. Jos ketut olisivat raidallisia niin ne näyttäisivät varmaan tämmöisiltä.

Nyt jatkan Doodlerin parissa. Ensimmäisen varsion heitin huiskuikkaan, koska lanka ei vaan riittänyt. Nyt mennään uudella combolla. Katotaan miten nyt käy. 


maanantaina, marraskuuta 09, 2015

Love is on the Air

Kyllä on pimeää. Kun kotia töistä pyöräilin, tuntui että on myöhäisilta. Puolen tunnin kuluttua pitäisi mennä treeneihin ja tuntuu siltä kuin olisi keskiyö. Karseaa. 

Kotonakin piti laittaa joka lamppuun valkeaa mutta ei tällä kyllä kuvia saa otettua.  

Lauantaisella Ikean reissulla tuli sen verran pysähdyttyä matkalla että kävin Böökissä Alpakkakarkeloilla. Mukaan tarttui mm. Dropsin Air-lankaa, joka on kyllä aikas ihanaa. Tein pienen testineulepalan ja tästähän se sitten lähtee. Joku päivä ei nyt. Eilen illalla tulin laittaneeksi Steppe-sedän Doodlerin puikoille. Huomasin ensimmäistä kertaa tarvitsevani yksisarvisen ripulilankaa. Sillekin siis voi olla käyttöä.

sunnuntaina, marraskuuta 08, 2015

Metsä kukkii

Edellisen postauksen kommenteissa päädyttiin pohtimaan Sirkka Könösen neuleita. Itse on neulonut Könösen neuleista kaksi: Metsä kukkii ja Kettu. Kumpienkin ohjeet on julkaistu Suuri Käsityö -lehdessä joskus viime vuosituhannella. Joitakin vuosia sitten Metsä kukkii -neule oli SK:n nettisivuilla kuukauden retroneuleena. Minulla on vielä tallessa valokopiot lehden ohjeesta, tallensin varmuuden vuoksi myös nettiohjeenkin jos joku päivä. Lehden julkaisuvuotta en muista mutta veikkaan 90-luvun alkupuolta. Kannessa on nainen, jolla on päällään se punaisempi versio Metsä kukkii -paidasta. 

Kettupaita kyllä löytyy kaapista, palataan sitten siihen joskus myöhemmin, mutta Metsä kukkii on jossain teillä tietämättömillä. Liekö annettu, kierrätetty tai jotain. Muistan kyllä kun lankoja valkkasin Jyväskylän Sokoksella. Taitaa iso osa olla 7-veljestä, Pirkkalankaa ei niillä leveyksillä oltu nähtykään. Tai sellainen muistikuva minulla on. 

Kuvaa siitä ei vain tahtonut löytyä. Ainoa on tämä usemman paidan kuva, jossa Metsä kukkii -paita on alimpana. Neulekuvausta on siis harrastettu jo kauan ennen internetin tuloa :) Kuvan kaikki paidat ovat minun neulomiani.


Muistan, että neulomisen kanssa oli tiettyä säätämistä. En silloin vielä tajunnut kuinka tärkeää kirjoneuleessa on sitoa lankoja. Tuossa hyppelehdin iloisesti lankajuoksujen kanssa koko kuusien leveydeltä, väliin jäi varmaan joku 12 silmukkaa. Ei se kirranut tai muuta mutta olihan sitä peijaakkaan hankala pukea päälle ilman etteivät lankajuoksut olisi tarttuneet mihinkään.


Samoin kun paita oli valmis ihmettelin kovasti sen pituutta. Mallikuvissa paita on liki polveen mutta minun paitani oli ihan tavallisen mittainen. Kun tarkemmin ohjetta tutki niin löytyihän se selityskin. Mallista on ruutupiirustus johon ei kuitenkaan ole merkitty ihan kaikki kierroksia vaan olisi pitänyt myös lukea sanallista ohjessa jos neuvottiin neulomaan sen ja sen verran kunkin kuvion jälkeen tietyllä värillä. Tämä minulta jäi kokonaan huomaamatta ja siksi paidasta tuli lyhyt. Ei kait se värityskään ihan mallineuleelle vartoja vetänyt. Tänä päivänä tummempi Metsä kukkii -neule kyllä kiehtoisi. Sitä saisi ostettua tekemispaketina Taito Pirkanmaalta, hinta vaan on aika suolainen.  Olisi se kyllä aika ihana…

Valokuva-albumista löytyi muutama muukin kuva, jotka ajattelein teille näyttää. Ensimmäisenä vaikka tämä Jackpotin kuvastosta kopiotu malli. 

Tykkäsin siihen aikaan kovasti Jackpotin neuleista ja vaatteista, niiden hinta vaan tavan opiskelijalle oli kova. Kävin niitä neuleita kaupassa silittelemässä ja kotona sitten tutkin heidän kuvastoja. Kuvasta sitten katsoin mallia ja piirsin ruutupiirustuksen kuvan mukaan. Tiedostan kyllä ettei ihan hyväksyttävää toimintaa mutta olin silloin nuori ja tarvitsin rahaa. 

Lankana oli jotain puuvillaa ja tykkäsin neuleesta kovasti. Mutta mitä paidalle sitten tapahtui, annoinko pois vai mitä. Ruutupiirustukset ovat kyllä tallessa samoin se Jackpotin kuvastokin saattasi löytyä, vai siivosinko ne pois tuossa joku vuosi sitten? Pitää tsekata. Niissä kuvastoissa oli vielä se yksi tosi komea mallipoikakin….

Sitten vielä yksi paita. En tiedä mitä sain idean tuohon intarsiaan, kauhea lankasotku se kyllä oli. Kuvioihin ei ollut mitään piirustusta, tein niitä fiiliksen mukaan. 

Kun ruudut oli neulottu päätin että pitäähän tässä jotain muutakin olla. Silmukoita jäljentäen siihen syntyi Muumitalon tapainen, kukkia ja kukkiva puu. Kevättä tässä eletään, äiti näyttää olevan harvointipuuhissa kuvan taustalla. 


torstaina, marraskuuta 05, 2015

Argeologisia kaivauksia

Jäi vähän se menneiden kavelu päälle, joten tehdäänpä aikahyppy viime vuosituhannelle. Ehkä vuoteen 1996 tai ´97. Silloin kesällä tuli varauduttua hyvissä ajoissa kylmempiin keleihin ja neulottua Korsnäspaidan versio. 

Välineinä oli suorat pitkät puikot ja Novitan Florica-lanka. Kappaleet neulottiin tasona ja sitten ommeltiin saumat kiinni. Oli sekin hommaa. En ole varma omistanko enää yhtään pitkää puikkoa, ne ovat kaikki vaihtuneet pyöröpuikkoihin. 

Neuleessa ei ole hihapyöriötä ja siksipä tuo hihasauma onkin melkein kauhean matalalla. Eipä tulisi mieleenään neuloa enää paitaa ilman istutettua hihaa. Toki tämmöisissä perinnepaidoiksi luokiteltavissa paidoissa harvemmin, jos koskaan, on istutettua hihaa. Samoin paita on kyllä melkoisen väljä päällä, no se mitoitus oli silloin sellainen.

Lanka on pysynyt todella hyvänä. Se on edelleen kuohkeaa eikä ole edes nyppyyntynyt. Helma ja hihansuut ovat ottaneet kontaktia tarranauhojen kanssa ja ovat siksi vähän nuhjaantuneet, se anteeksi annettakoon. 

Paitaa ei ole kyllä viime vuosina pahemmin tullut pidettyä, lähinnä talvella kun tarvitaan ulkoillessa jotain lämmintä takin alle. Kaunis se kyllä on. Alkuperäiseen Korsnäspaitaan on erona se että paita on kokonaan neulottu ja onhan nuot kuviotkin vähän erilaiset mutta kokonaisvaikutelma on ehdottomasti Korsnäs.

Paidan oli suunnitellut Helsingin Villakehräämön vientipäällikkö Güliz Afifulla. Settiin kuului myös säärystimet ja pipo. Olenkin aiheesta kerran aikaisemmin blogannut, silloin käsiteltiin 90-luvun Novita-lehtiä. Postauksen voit lukea tästä.


tiistaina, marraskuuta 03, 2015

Täti Monika

Palasin Sukkamaisterin Puikkokirjan pariin ja neuloin kannessakin komeilevat Signora Lina sukat pienin muutoksin, joten niistä tuli:

Täti Monika
Malli: Tiina Kaarela, Signora Lina 
Lanka: Regia 4-fädig erinäisissä pirteissä väreissä
Puikot: 2,5 mm
Fiilis: kas näin heiluu…

Näistähän piti tulla ylipolven sukat mutta ähkutti katti matti eipäs tullutkaan. Koska ei tullut niin kuviota piti sitten vähän säätää. Eka sukkaan tein kavennuksia hieman vallattomasti sinne tänne ja toiseen, ensimmäisestä oppineena, vähän sivistyneemmin. Tästä syystä toinen sukka istuukin nilkasta paremmin. Nilkassa oleva kuvio on Meite Muhu -kirjasta sivulta 69. 

Värit ovat samoja kuin Loistavat niityt sukissa käyttämäni. Tuo neonkeltavihreä on aikas mellevä tiukan pinkin kanssa. Malli oli kiva neulottava vaikka kukkakuosissa saikin aika tiukasti tuijottaa ruutupiirustusta ja laskea silmukoita että tiesi missä ollaan menossa. 

Nyt vaivaa kauhea starttikriisi. Se Inspira odottaa lopullista Tuomiotaan, pojan sukkaa on valmiina noin 1,4 sukkaa ja yksi kaulurikin tuli epähuomiossa aloitettua. Sitten myös älysin että jos jouluksi aikoo jotain neuloa niin nekin olisi syytä aloittaa. Stephen Kingiä lainataksen: Pitää kiirettä kuin yksijalkaisella miehellä perseellepotkimiskilpailussa. 

Niin ja Anna ei ole ilmoittautunut. Laitappa viestiä keskiviikkoiltaan mennessä muutoin Kuplat menevät jollekin arvontaan osallistuneelle, jonka pystyn jäljittämään joko blogin tai sähköpostiosoitteen kautta. 

sunnuntaina, marraskuuta 01, 2015

Kuplat Annalle

Kupla-setin voittaja on Anna, onneksi olkoon. Koskapa Annoja oli ainakin kaksi niin Anna laittoi tämän kommentin:

Laitako minulle sähköpostilla neulova.narttu ät gmail.com yhteystietosi niin lapaset ja pipo lähtevät matkaan.

Kiitos kaikille osallistujille, kommentteja oli mukava lukea ja niistä tuli valtavan hyvä mieli! Kiitos!

Valtavan hyvää mieltä tarvittaisiin myös tämän jutun kanssa. 

Periaatteessa olisi ihan vaan muutama kierros, että se olisi valmis. Iski vain pieni epäilys että pitäisikö olla sitä tai tätä enemmän tai vähemmän tai jottain. Näyttää kuvassa ihan tyhmältä, koska en muistanut kuvata silloin kun oli päivänvaloa. Epäilyksen ollessa suurimmillaan päätin neulasta pojalle sukat. Eilen illalla mittailin pojan jalkaa ja tulimme siihen tulokseen että sillä on samankokoinen sorkka kuin minulla. Eli eipä niitä sukkia sitten enää yhdessä illalla neulastakaan….