torstaina, joulukuuta 31, 2015

VUODEN VIIMEINEN

Vuoden viimeinen päivä ja vuoden viimeisin valmistunut neule, johon olen vähintäänkin rakastunut.

Manzanilla
Malli: Joji Locatelli
Lanka: Madelinetosh Sport, sävyssä Candlewick, n. 470 g
Puikot: 4 ja 3,5 mm
Fiilis: missä olet ollut koko ikäni?

Sytyin tälle mallille vähän hitaasti. Sitten kun kipinä iski niin se oli sitten yhtä roihua se! Langaksi valikoitui jo hyvän tovin hyllyssä köllötellyt Madelinetoshin Sport. Kun sen Titityyn hyllyltä alkuvuodesta kaappasin, emmin hyvän tovin värisävyn kanssa. Jotenkin mukamas väri tuntui silloin pikkasen liian räikeältä. Mikä lie värivirhe silmässä ollut, koska värihän on mitä upein! Sporttia oli aivan ihana neuloa. Tiukan kierteen vuoksi sitä on lähes mahdoton saada silmuuntumaan. Toki jos niin käy, lanka suuttuu ikuisiksi ajoiksi. Langassa on myös se hassu juttu, että se muuttuu ihan toisenlaiseksi kastelun jälkeen. Tuntu on ihan erilainen.

Manzanilla-malli aloitetaan hihojen palmikkopaneeleista, joiden reunoista sitten poimitaan silmukat hihoja sekä miehustaa että takaosan yläosaa varten. Kainaloiden jälkeen hihojen silmukat silmukoidaan yhteen ja sitten posotellaan helmaan. Välillä pitää aina muistaa tehdä nurja raita. 

Vyyhdit olivat varmaan vähän täydemmän puoleisia, koska lankaa meni aikalailla tasan neljä vyyhteä. Tosin hihan resorit neuloin viidennestä vyyhdistä. Jos neljällä haluaa selvitä niin sitten helmaan yksi mallineuleen toisto vähemmän. 

Oikeastaan haluaisin toisen samanlaisen jossain toisessa värissä. Joku kesäinen silkkilanka voisi olla aika jees?

Hyvää vuoden vaihdetta sinulle siellä ruudun toisella puolella. Tuokoon uusi vuosi kaikkea hyvää tullessaan! Täällä samat kuviot jatkuvat ensi vuoden puolellakin, jolloin blogi muuten täyttää 10 vuotta!




sunnuntaina, joulukuuta 27, 2015

Paita, toinen otto

Piti sitten laittaa uusi paita pojalle puikoille, koska ensimmäisen kanssa kävi vähän niin ja näin. Langaksi otin Louhittaren Luolasta raahaamani Superwash Merinon. Sitten vaan puikot heilumaan. Tällä kertaa jopa selviydyin taulukoiden lukemisesta ja puikoilla oli suurinpiirtein oikea määrä silmukoita.



Paeta nro 2
Malli: Tuulia Salmelan Neulo saumattomasti ylhäältä alas -kirjasta peruspaita omin sävellyksin
Lanka: Louhittaren Luolan sw merino värissä Eiku, 300 g ja pikkasen Cascade Heritagea
Puikot: 3 mm
Fiilis: no nyt!

Myös tämä paita on neulottu istutetun hihoin ylhäältä alas. Kun mallia oli kertaalleen harjoiteltu niin tällä kertaa selvisin ilman kommelluksia loppuun saakka. Muistin lisätä ja vähentää oikeissa kohdin. Tai niin ainakin luulen. 

Paidan saaja päätti tosin muuttaa kesken neulomisen suunnitelmiaan ja paidasta tulikin yksivärinen. Jottei neulominen olisi vallan tylsää niin päätin laittaa etukappaleelle välillä nurjia silmukoita. Muutenhan sileän oikean kanssa saattaisi vallan nukahtaa. Silmukoita kun tulee jo yllättävän paljon. Takana ovat ne ajat kun lapsen paita tuli tosta vaan suit sait. 


Hihan ja vartalo-osan väliin muistin tehdä nostetut silmukat, ja nyt tuo vaihtumiskohta näyttää hienolta. Tälläkään kertaan en kyllä pystynyt noukkimaan niin montaa silmukkaa hihaan varten kuin ohjeessa oli, tarpeeksi lähelle kuitenkin, -6 silmukkaa, jos tarkkoja ollaan. 

Lanka on siis superwash merinoa, jota oli kyllä aikas kiva neuloa. Väri oli peräisin oho hups eiku -padasta ja vähän vaihteli vyyhtien välillä. Pitäisi aina muistaa käsinvärjättyjen kanssa katsoa kaikki vyyhdit läpi ja miettiä missä järjestyksessä ne neuloo: vyyhdit kun voivat olla hyvinkin erilaisia keskenään. Nyt tulin ottaneeksi yläosaan sen kaikkein kirjavimman ja seuraavia, tasaisemman värisiä saikin sitten sovitella sekaan.

Lankaa meni aika tasan tarkkaan kolme vyyhtiä. Neljäskin oli hollilla. Vähän kyllä kattelin, että hihoihin voisi laittaa vielä pari senttiä lisää. Tosin paita on ollut suhteellisen tiukassa käytössä sen jälkeen kun sen valmiiksi julistin. Sain jopa halauksen valmistuneesta paidasta!


Hihansuihin, helmaan ja kaulukseen neuloin muutaman kierroksen likaisen keltaista Cascaden Heritagea. Se toi toivotun pisteen iin päälle.

Näyttää vähän siltä ettei tämä paitaa edes jää tämän vuoden viimeiseksi valmistuneeksi neuleeksi. Omasta paidasta puuttuu enää neljä kierrosta helmasta. Siihen perään resori ja vielä kaulus niin sekin olisi valmis. 



tiistaina, joulukuuta 22, 2015

Joulupukki

Sorkkaeläinlinjalla jatketaan, pässistä pukkiin. Joulupukkia odotellessa neuloin pienet pukit käsiä lämmittämään.

Pikku Pukit
Malli: Kate Davies, Goats of Inversnaid
Lanka: Louhittaren Luolan Pohjan Akka, väreissä joulunpunainen, hopea ja keltamulta
Puikot: 3,5 mm
Fiilis: joulu tulla jollottaa

Pikku pukit olivat jotenkin niin söpöinen malli, että pitihän sellaiset saada. Langan kanssa oli pientä säätöä, kun en millään löytänyt omasta mielestäni sopivaa lankaa. Kun sitten alkukuusta kävin Luolan värjäämömyymälän avajaisissa, tarrautui sieltä mukaani pikku kerät Pohjan Akkaa. Tiheyshän ei tietty ollut sillä seinälläkään, joten säädin silmukkamääriä mieluisemmaksi. Kate neuvoo ohjeessaan ettei lankoja tartte sitoa. Sen kun vaan hyppii enimmillään jopa 7-8 silmukan yli. Sitomiskohdat kun näkyisivät rumasti oikealle puolelle. Tähän sanoisin että pukin kakkaa. Kämmekkäät tai mitkään käsissä käytettävät jutut ovat äärimmäisen hankalia jos sisäpuolella on pitkiä lankajuoksuja. Tosin jos ei käytä sormuksia, ei omaa kynsiä ja sormetkin ovat irti niin sittenhän ne lenkit ei haittaaa.

Sitten vaan tikutettiin ja pian oli käpälät täynnään pikku pukkeja. Ohjeessa on myös samaan rahaan pipon malli. Sitä tässä olen tuumannut että neuloako vai ei. Puikoilla kun on ruuhkaa kahden villapaidan verran. Niitä täällä vuoronperään neulotaan. 

Jouluakin tässä valmistellaan. Olen leiponut joulukarkkeja, jotka kaikki ovat karahtaneet karille. Ensimmäisenä tein fudgea, jonka nimessä oli never fail. No, se never fail oli ehkä liikaa luvattu. Kovasta keittämisestä huolimatta fudge ei hyytynyt, joten sitä pitää syödä lusikalla. Maussa ei toki ole moittimista. 

Sitten kohti seuraavia haasteita. Eilen tein nougat-kola-suklaa -hässäkkää. Nougat onnistui ihan kivasti, vaikka pelille kaatamisen jälkeen ihmettelin, että mitäs tässä toisessa kipossa on. Siinähän oli se toinen munan valkuainen, joka olisi pitänyt tahnaan laittaa. Kolaa keitellessäni muistelin, että sitähän piti keittää jonniin aikaa. Ohjeessa taas oltiin sitä mieltä, että kun lämpötila on 134 astetta niin eikun menoksi. Minä sitten tottelin ohjetta ja kippasin kiehuvan kolan hyytyneen nougatin päälle. Arvaahan sen kuinka siinä sitten kävi. Huonosti. Eikä se suklaan lisääminen asiaa mitenkään parantanut. Kola ei hyytynyt ja sitä myöten meni taas lusikkahommiksi. Maistuu kyllä hyvälle. Tänään olisi sitten kait laatikoiden vuoro. Saas nähdä mitä niistä tulee. Niissä kyllä se lusikoitavuus olisi hyvä juttu.

sunnuntaina, joulukuuta 20, 2015

Pässi, pässimpi

Joskus sitä osaa olla typerän itsepäinen. Sellainen itepäinen pässi. Kaikki alkoi siitä, että isomman pojan viime vuonna neulottu villapaita oli käynyt pieneksi, hihat olivat 3/4 ja helmakin jossain navan tienoolla. Hän sitten itse tinkasi uuden paidan perään ja osasi jopa kertoa millaisen haluaa. Minä sitten sitä neulomaan. Avukseni otin Tuulia Salmelan uuden kirjan Neulo saumattomasti ylhäältä alas. 

Mittoja otettiin ja neuloa paukutettiin. Harmi vaan, että ohjeiden lukutaito oli mitä ilmeisemmin talviunilla, sen verran monta virhettä sain aikaiseksi. Lisäksi en vaan pystynyt millään käsittämään ettei mamman pikku napero ole enää niin pieni. Itsepäisesti neuloin katkeraan loppuun saakka aivan liian pienen paidan. Jos jäpikkä on vain 10 cm minua lyhyempi niin ei sille enää mikään kauhean pieni paita päälle mene. Mutta onneksi meillä on tuo pikkuveli!

Paeta
Malli: pojan päästä sävytettynä Tuulian ohjeella
Lanka: Drops Alpaca, yhteensä n. 250 g
Puikot: 3 mm
Fiilis: vaikeuksien kautta voittoon!



Paita on neulottu istutetuin hihoin ylhäältä alas. Siinähän ensin neulotaan takakappaleen olat, joista sitten aloitetaan etukappaleet. Hihoja lisäillään väliin ja sitten vaan neuloa paukutetaan alas helmaan. Helppoa kuin mikä. Paitsi jos ei osaa lukea, hyppii mielivaltaisesti eri kaavioiden välillä ja muutenkin tuhertaa mitä sattuu. Eikä usko, että tulee väärän kokoista vaikka sen omilla silmillään näkee. 

Poika tätä hellyyttävän uskollisesti päälleen nyhti kunnes minä sanoin, että ei se kuule ole sinulle hyvä. Kokeiltiin sitä sitten kaliiberia pienemmälle velipojalle ja sitten natsasi. Noh, hihat ovat pikkuisen pitkät, mutta tällä mennään.

Laitoin isomman paidan heti kohta perään puikoille ja tällä kertaa ohjeen noudattaminen on jopa onnistunut. Jospa siitä nyt tulisi hyvä. 

Latasin uuden käyttiksen koneelle. Nyt sitten ei enää toimikaan Nikonin kuvien tuonti vaan ne pitää kieputtaa näkyviin taikatemppujen avulla. Onhan se toki kiva, että tehdään ihmisen kuvien järjesteleminen helpoksi ja silleen mutta jos niitä kuvia haluaa muokata, rajata tai jottain niin hankalaksi on mennyt. Samoin Bloggerin editorista on kadonnut kursori, koita tässä sitten kirjoittaa...

lauantaina, joulukuuta 05, 2015

Väriä pimeyteen

Olipa pitkä viikko odottaa, että olisi kotona valoisaan aikaan ja pääsisi ottamaan kuvia Doodlerista. Lisäbonuksena tuli lunta, ja sehän mulle passaa.

Doodler
Malli: Stephen West
Lanka: Väinämöinen sävyissä antiikki ja ärjy sekä Seehawer sieber Turin 
Puikot: 4 mm
Fiilis: paranee kokoajan

Steppe-sedän mysteerihuiviklubi starttasi 5 viikko(ako?) sitten. Vähän tuumin, että lähtisikö mukaan vai mitä tekisi. Kaivoin kaapista BC Garnin Sarah Tweediä ja päätin että tää se on. Aika pian kävin selväksi ettei se sitten ollutkaan se, lanka ei riittänyt mihinkään. Pienen hetken kiukuteltuani kaahasin Haukiputaalle Iloon. Käänsin Eijan hyllyt ympäri ja palasin kotia kahden Väiski-vyyhdin ja yhden Turin-vyyhdin kanssa ja pistin puikot palamaan. Noin kuvainnollisesti. 

Ja tikuttamistahan tässä huivissa nimenomaan piisasi. Reunuksen viimeiset kierrokset olivat aika murhaa, valmistuivat kuitenkin kun oikein tahkosi. Lankakin riitti juuri ja juuri. Antiikkia ei jäänyt yhtään tähteeksi. Ärjyä löysin lisäksi pikku nöttösen vanhoista jämistä ja se riittikin siksi oikein hyvin. Turinia jäi golfpallon verran. Ohjeesta poiketen tein reunukseen raitoja. Tumma violetti tuntui niin tummalta ja massiiviselta että siihen piti saada jotain eloa. Siks toisekseen Turin ei olisi varmaan riittänyt ilman Ärjy-raitoja. Lisäksi picot-nyppylöiden sijasta tein virolaishuiveita tuttuja nyppyjä. 

Huivin rakenne on kyllä aika jännä. Se aloitetaan pienellä i-cordin pätkällä, josta poimitaan silmukat. Sitten neulotaan lyhennettyjä joilla saadaan aikaan kaareva muoto sekä toiseen reunaan tuo lovetus. Sitten väännettiin palmikko ja lopuksi poimittiin tsiljoona silmukkaa, joihin lisättiin vieä toinen tsiljoona lisää. Piukoilla huivi näytti kokoajan mitättömän kokoiselta. Sitten kun sen kasteli ja levitteli kuivumaan niin huomasi ettei se mikään nenäliina ollutkaan. Leveyttä on reilu sylin mitta ja korkeuttakin ihan tarpeeksi. Muutoin muoto ei ehkä se minusta se kaikkein paras, vähän tätä pitää asetella. Ei ole sellainen huitaise kaulaan ja unohda koko rele -tyyppinen ratkaisu.

Värien miettiminen tämmöisen arvuutteluneuleen kanssa oli kyllä ihan oma lukunsa. Lankoja hankkiessa kun ei voi tietää, että miten värit tulevat huiviin, mitä on suurimpana osuutena ja miten värejä yhdistetään. Stephen itse yllytti valitsemaan hyvikin riehakkaita värejä ja reunaan jotain dramaattista. Varmaan jos nyt valitsisin värejä, saattaisivat ne olla hyvinkin toisenlaiset. Mutta ehkäpä tämän kaiken nielevän pimeyden keskellä on hyvä olla jotain värejä? Ja Bertalle ei tehty mitään pahaa. 


keskiviikkona, joulukuuta 02, 2015

Voi tokkiinsa

Kiva kun tuli edes pikkasen lunta. Olen niin totaalisen kyllästynyt pimeään ja vesisateeseen. Noh, sitäkin taitaa olla lähipäivinä luvassa, jos säätiedotteeseen on luottamista. 

Siksipä niitä ilon aiheita pitää vähän kaivella. Eilen mietin, että jos alkaisi eräälle huivimallille. Että löytyisköhän niitä lankoja. Ja löytyihän niitä. Tänään postipoika jo tyrkytti pakettia syliin. Madelinetoshin Yksisarvisia ja normivyyhtejä. Kovin ovat kivoja mutta ei näillä leveyspiireillä kuvata enää illalla. Pitää varmaan kohta kaivaa se 400 wattinen remppalamppu esille. Huivin kanssa kävi lisäksi niin onnellisesti, että huivin suunnittelija tarjoaa juuri tänään Solaris-mallistaan -20 %. Tuli sitten samoilla tulilla ostettua ohjekin. 

Samaan lähetykseen nappasin vielä SandnesGarnin vihkosen, joka on täynnään mitä ihanampia norjalaisia villapaitoja. Sormet syyhyäisivät vaikka minkä kanssa. Kyllä se toinen käsipari olisi tosiaankin hyvä saada kasvamaan. Sitä toista käsiparia voisi sitten tarvittaessa pyyhkiä näihin keittöliinoihin, joita Finlayson tänään ilmaiseksi jakoi.