lauantaina, marraskuuta 19, 2016

Tampereen messuhumussa

Eilen oli herätyskello soimassa kello 4.00. Tai oikeammin herätys oli jo kolmen jälistä, koska Bertalla oli paljon asiaa. Sitten vaan ylös, puuroa maha täyteen, eväät, kamojen pakkaus ja juna-asemalle. Juna vei meidät: minut, Tainan ja Outin Tamperelle Suomen Kädentaitomessuille. Ja kuulkaa olihan se jottain! Siinä sai junantuoma ihmetellä suu auki, että tämmöistäkim sitä voi olla. Kolme isoa hallia pullollaan toinen toistaan kiinnostavampaa kojua. Sitten vaan koluamaan!

Turvallisuushakuisesti suuntasimme ensimmäisenä tutuille mestoille eli Titityyn osastolle. Ihmeteltiin Brooklyn Tweedin lankoja, hipelöitiin Tukuwoolin uutta sukkalankaa ja taivasteltiin Hedgehogin värejä. Isagerin tweedit lauloivat kovaa seireenilauluja ja Madelihetoshit loimottivat taustaseinältä. Olo oli kuin lapsella lelukaupassa: kaikkea olisi pakko saada, mutta ei osaa päättää että mitä. 

Titityyltä suuntasimme Taito-lehden kojulle. Taito-lehti uudistuu ensi vuoden alussa ja viimeinen numero oli mukavaa luettavaa. Tunnustan olevani huono lukemaan artikkeleita, lähinnä katson vain kuvia, mutta nyt oli sen verran mielenkiintoisia juttuja tutuista ihmisistä ja asioista, että todellakin tuli luettua. Samalla tuli tilattua lehti ja tilaajalahjaksi sain pienen kudontakehyksen, joka toivottavasti pääsee käyttöön lähipäivinä. 


Jonnaa kävimme myöhemmin päivällä katsomassa miniryijy-työnäytöksessä ja tekemisen vimma ei ainakaan lientynyt. Ihana muuten tuo Taiton slogan: Onni elää käsityössä. Allekirjoitan sen täysin. 

Taito-yhdistykset olivat koottu hallin takaseinälle yhtenäiseksi kujaksi ja niissä oli jokaisessa eri juttuja näytillä. Keski-Pohjanmaan yhdistyksen kojulta ostin Haiku-paperivalotarvikesetin. Se on paperinarusta virkattu lampunvarjostin, jonka ajattelin olevan hieno meidän makkariin. Siellä majaileva pitsipallovarjostin kun on rämähtänyt kasaan jo aikoja sitten ja on suoraan sanottuna ihan kamalan ruma.

Lankakojuja oli tarjolla paljon ja niissä oli toinen toistaan kiinnostavampia lankoja. Rintalan luomulammastilalla oli hurmaavia Kainuun harmaita. Hipelsin pitkään sellaista pikkusormen paksuista hahtuvalankaa, joka olisi aivan älyttömän pehmeää. Eikä ne alpakkaisetkaan mitenkään inhottavia olleet. 



Snurren osasto oli täyttä värien tykitystä. Madelinetosh- ja Hedgehog -pöydälle olisi voinut jäädä vaikka tekemään lumienkeleitä. Takaseinällä oli lisää ihania paksuja ja pehmoisia lankoja. Mulla on selvästi joku fiksaatio niihin, vaikka en osaa neuloa niistä mitään. Lentävän lapasen kojulla oli myös vaikka mitä herkkua sekä aina niin iloiset kaupan tätit. Kerän kojulla hiplesimme Vänön pehmoisia, lampaatuoksuisa villoja. Alapuolen kuvista vasen on Kerän ja oikealla on Pirkka-lakojen värikäs rivistö.
 
Mainitsemisen arvoinen koju oli myös Koukuttamolla, josta minulla ei ole valitettavasti kuvaa. Heidän Pala taivasta -lanka jäi erityisesti mieleen. Se oli täysin nimensä mukaista ohutta ja pehmeää ja kaikkea hyvyyttä. Ihmisen pankkitili ei vaan kaikkea kestä kerralla. Onneksi on internetti, josta voi hankkia tuotteita myöhemminkin. 

Hieno löytö oli myös koju, jossa nuori nainen myi itsekehräämäänsä alpakkalankaa- Hänellä oli myös ihania pipoja, jotka yksikertaisuudestaan huolimatta olivat hurmaavia. Kyllä se vaan niin on, hyvinkin yksinkertainen neuletyö on hienosta langasta tehtynä upea. Outi taisi painaa nimen paremmin mieleensä?

Lankakojua oli toki vielä paljon enemmänkin ja niissä oli toinen toistaan ihanampia lankoja.  


Titityyn Tiina vinkkasi meille Ruukin kehräämöstä, joka sitten piti vielä käydä tsekkaamassa. Heillä oli alpakoista kehrättyä jumalaisen ihanaa lankaa sekä kudottuja huiveja ja peittoja, jotka olivat kaikkea parhautta, todellisia luksustuotteita. Kuvassa vasemmalla on heidän silkki- ja alpakkakuituja sekä silkkiperhosen koteloita. Oikealla on taasen, jos oikein muistan, gotlannin turkislampaan talja. Näitä myyvän yrityksen nimeä en enää muista, mutta taljat olivat huikeita. Niiden ohi ei yksinkertaisesti voinut mennä silittämättä. Villakiharat olivat n. 20 cm pitkiä ja taljan väri vaihteli harmaan sävyissä toffeeseen. Harmi, etteivät nämä minun kännykkäkamerakuvat anna oikeutta tuotteille. Messuhallissa oli sellainen valo, jota kamera ei oikein ymmärtänyt. 


Messuilla oli myös vaatepuolta. Niistä mainittakoon vaikka Kiss Kiss-taidesukkahousut. Ihanaa väri-iloittelua. Minun mukaan lähtivät likaisenkeltaiset violettikuosiset sukkikset. Otan niistä tässä joku kerta kuvaa.


Hämmästyttävä oli myös Carla Country Cottagen osasto. Hänen vaatteensa olivat kuin jostain 20-luvun elokuvasta. Ihania turkiskeppejä, pitsipaitojoa, kankaisia rannekkeita ja kaikkea. Outi osti itelleen, minun lievästi yllyttämänä, rannekkeen, jota sitten ihailin koko loppupäivän. Kuva ei kyllä millään tavalla kerro miten kauniilta tuo koru oikeasti näyttää.

Tulihelmen osatolla ihailin polymeerimassasta tehtyjä perhosensiipikorviksia. Budejetti oli siihen mennessä ylitetty jo roimasti, joten ajattelin, että antaa sitten mennä. 

Lähtiessä jo pois, jäimme vielä katsomaan Annariikka Qvistin tekemään teosta messuhallin aulassa. Yksityiskohdat ovat hienoja, kyllä siinä on saanut virkata silmukan jos toisenkin. Aivan käsittämättömän upea! Myynnissä oli myös suloisia kasattavia kortteja, joista valitsin tulevan joulun kunniaksi jouluhenkisen koristeen. Sain sen askarreltua tänä aamuna kynttilän valossa, kun silmät olivat vielä aika sirrillään. 

Mitäs muuta tuli hankittua?

Lankasaalis on tässä.

Uncommon threadin Twistiä, Tukuwoolin sukkaa, BrooklynTweedin Loftia, Ruukin kehräämön alpakkaa sekä Rintalantilan harmasta ja värjättyä lampaanvillaa. Paksu harmaa lanka on Tapiolta ja sitä oli tarkoitus käyttää kudontakehysjuttuihin.


Taito Pirkanmaan osastolta tuli hankittua kaksi villakirjonta juttua: lintu ja bambi. Olisin kyllä vielä halunnut sen pöllön, lohen ja kissankin, pari lapaspakettia ja ryijyjä...

Kaiken kaikkiaan messut olivat todella hienot ja siellä on varmasti ideaa, materiaalia ja valmista tuotetta kaikille käsitöistä kiinnostuneille. Vaikka porukkaa oli paljon, olivat käytävät leveitä ja kojulta toiselle pääsi etenemään hyvin. Meille kerrottiin moneen kertaan, että lauantaipäivä on aina kaikista ruuhkaisin, mutta eiköhän siitäkin lehmän hermoilla selviä. Kovasti toivoisin, että myös Oulussa järjestettävät kädentaitomessut olisivat jotain tämmöistä. Edes vaikka pikkasen tähän suuntaan. Jooko?

Kiitos messujen järjestäjille kun huolitte mm. minut bloggarivieraaksi. Sain ilmaisen sisäänpääsyn blogikirjoitusta vastaan, vaikka olisihan tämä postaus kuitenkin tullut tehtyä. Päätimme myös, että ensi vuonna lähdemme ehdottomasti uudemman kerran. Messujen tarjoama kun on huima. Pitää alkaa ajoissa säästämään, että on siten budjetti, jonka voi ylittää.

Reissun jäljiltä väsyttää aikas kovasti, pääsin omaan sänkyyn vasta yöllä yhden aikaan. Ajattelin kuitenkin tämän päivän aika tarttua siihen paperinaruvarjostimeen. Ensin ehkä pitää ottaa pienet päiväunet.  


 

 

 

 

8 kommenttia:

  1. Olipas kattava katsaus, kiitos! Vaikka olin siellä minäkin eilen :) - en vaan ehtinyt kovinkaan paljoa katsella, kun aikaa oli vain reilut 4 tuntia ja osan ajasta praatasin vanhan ystävän kanssa, jota en ollut tavannut 24 vuoteen! Nuo Kiss Kiss-sukkikset jäivät näkemättä, mutta JOS kaveri jaksaa, teemme huomenna toisen keikan sinne, sillä meillä on 3 päivän rannekkeet ja matkaa vajaa 40 km. Haluaisin kuulla tuon nukketaiteilija Annariikka Qvistin esityksen! Ihastuin niihin hänen töihinsä niin totaalisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla messuilla saisi varmasti kolme päivää kulutettua ihan helposti. Oli siellä sen verran paljon nähtvää ja varmasti joku osa jäi näkemättäkin. Meiltä päin tuota matkaa vaan kertyy aikas paljon...

      Poista
  2. Anonyymi23.01

    Apua! olen viimeisen 5 vuoden aikana käynyt joka vuosi Tampereen messuilla (Porista kun pääsee kätevästi) ja joka vuosi koitan tehdä valmiin ostoslistan. Aina päädyn lukemaan muiden blogi-kirjoitukset (että varmasti kaikki tärkeä ja tärppi tulee nähtyä) ja aina se ihmisten määrä ja tunnelma saa kaiken lähtemään lapasesta. Mutta itse asiaan tiesitkö, että Tampereen messut on Euroopan suurimmat käsityömessut? Jotenkin tulee kauhean ylpeä olo, että täältä pienestä pohjolasta voi löytyä Euroopan suurimmat messut. Terv. Rosanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Messuilla on tosi vaikea pysyä bujetissa kun toinen toistaan mukavampia huokutuksia tulee nokan alle. Olisi myös mukava kannattaa pienyrittäjiä ja siksi nostinkin minua viehättäneet osastot tekstiini linkeiksi.
      Me puhuttiinkin, tuosta messujen koosta. Ihan Euroopan suurimmiksi ei tohdittu arvella, Skandianaviaa veikattiin :)

      Poista
  3. Kiva lukea. Tänä vuonna en päässyt messuille, kun rahat menivät jo Lontoon käsityömessuilla lokakuussa :) Ensi vuonna sitten!

    VastaaPoista
  4. Kiitos ihanasta messuraportista! Itsellä jäi suunniteltu messureissu väliin kuumeen takia, kyllä harmitti ihan vietävästi!! No, sain tuliaisena ystävältä pari ihanaa vyyhtiä, just mun värisiä huivilankoja, heti tuli parempi mieli :-)

    VastaaPoista
  5. Kiitos Soile vierailusta kiss kiss-kojulla :-). Kiitos sun ihanasta blogista, jonka vakkariseuraaja olen, vaikkakaan en paljon kommentoi. Mukavia hetkiä messusaaliin kanssa :-D!

    VastaaPoista
  6. Kiva oli palata messutunnelmiin takaisin näin jälkikäteen! Kuinka paljon multa jäikin näkemättä, huoh. Kaikki hallit muka kiersin, mutta tästä postauksesta löytyi ihan uusia juttuja :D

    VastaaPoista