sunnuntaina, helmikuuta 28, 2016

Monia ajatuksia

On hyvä, että on vaihtoehtoja. Joskus niitä vaihtoehtoja vain on niin monta. Perjantaina suhasin töitten jälkeen tukka putkella Martinniemeen, koska lankaa oli saatava. Jotkuthan hakevat perjantaipullon, minä näköjään perjataivyyhdin. Enkä muuten ollut ainoa samoissa aikeissa liikkeellä oleva... Sitten tyytyväisenä kotia jatkamaan neulomuksen parissa, koska tiesin mille seuraavaksi alkaisin ja minkä kanssa. 

Paitsi että sitten kun sen aika koitti, tulikin ihan toisia ajatuksia päähän. Malliksi oli valikoitunut Miri ja langoiksi Väinämöistä. Mallissa käytetyt väritkin viehättivät epäsovinnaisuudellaan, joten otin omaani aikalailla samanmoiset värit. 

Parin kierroksen jälkeen kuitenkin iski sellainen plääh. Kuulostelin, että mistä tämä plääh nyt sitten kumpuaa ja ehkä pieneksi yllätyksekseni sain vastauksen: liian helppoa. Taisi se rouva Nancy nyt pistää pahan. Kun on brioche-viidakossa raivannut tiensä läpi niin tämmöinen "tavallinen" neulominen tuntuu ihan löperöpeliltä. 

Tässä nyt sitten tuumataan. Rouvan Nancyn malleista viehättäisivät myös Damask Cowl ja Ring of Fire, jota tosin ei voi sähköisenä ostaa. Toki rouvan kirjan saapumista myös odottelen vähintäänkin kiihkeästi. Sen jälkeen on taatusti lisää erinäisiä ajatuksia päässä. Olen myös katsellut sillä silmällä hyllyssä olevia Madelinetosheja: Ruby Slippers ja Nutmeg voisivat olla aika kiva pari?

tiistaina, helmikuuta 23, 2016

Briochet pystyyn, taikina nousee

Kyllösen Mattia mukaellakseni: Jos Keke olisi nyt tässä niin puhuisimme patentista. Mutta kun ei ole niin puhutaan briochesta. 

Brioche stitch eli suomalaisittain patenttineule. Se on täällä viime päivinä riivannut. Kaikkihan lähti Outin varsin viattomasta viestistä: lähdetkö Tampereelle Steppe-setää kattomaan? Minä siihen, että juu juu! Tarkemmin kurssin sisältöä tutkatessani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että nyt on liian hapokasta. Vaikka Steppe on itsessään show ja kaikkea, niin joku raja. Samaiselle päivälle oli kuitenkin Nancy Marchantin kurssi. Hänestä koskaan aiemmin ollut kuullutkaan ja viisi minuuttia myöhemmin olin rouvan kurssin ostanut ja maksanut. Siitähän se sitten ns. lähti.

Kaksiväristä patenttia on toki tehty aiemminkin, mutta Nancyn kuviot olivatkin sitten jotain ihan muuta. Koska tässä taloudessa ei tunneta käsitteitä kokeilutilkku, helppo tai aloittelijalle niin ostaa päräytin ensimmäisenä sellaisen mallin, että kerrankin piti ihan tosissaan keskittyä siihen mitä teki. Tietysti se hirmuisin aloittamisen vimma iski lauantaina illalla kun kaikki mahdolliset langan anniskelupisteet olivat suljettuna. Raivopäisenä tongin lankojani ja kokeilin eka yhdellä. Sunnuntaina aamuna vaihdoin sen toiseen ja lopuksi kävin raapimassa naapurinkin ovea. Siellä onneksi oli lankaa, jolla pääsin alkuun. Tämäkin aloitus tosin purettiin pariinkin otteeseen kun aivot eivät tajunneet mitä kädet tekivät eikä kädet aina sitä mitä aivot luulivat käskeneensä. 

Tiistaina sitten taas purettiin kaikki mitä oli saatu aikaiseksi ja aloitettiin uudella langalla, Tuulen tyttärellä. Sillä se sitten alkoi sujua. Mallin 12 ensimmäistä kierrosta olivat ne kaikkein hankalimmat, sen jälkeen on alkanut sujua. Välillä sujunut niinkin hyvin, että olen ulkomuistista lasketellut menemään ja sitten yrittänyt korjata viisi riviä aiemmin tapahtunutta virhettä. Patentin purkaminen on ihan persieestä. Itse olen purkanut silmukka silmukalta ja yleensä saanut jonkun langanjuoksun aikaiseksi ja samalla taatusti naapuriin kuuluvan hepulin. Patentissa jos tiputat silmukan ja jos se purkautuu pari kierrosta alaspäin niin helvetti on irti. 

Vielä ajattelin tehdä yhden toiston mallikertaa ja sitten taidan julistaa tämän kaulurin valmiiksi. Olisin kyllä voinut tehdä leveyteenkin yhden mallikerran lisää, mutta sitä lienee tässä vaiheessa  turha ajatella. Tilasin muuten rouvan uusimman kirjankin. Villit on ajatukset. 

perjantaina, helmikuuta 19, 2016

Aurinkokunta

Jos ajattelee, että tuolla avaruudessa jossain ihan järettömän kaukana on samanlaisia tähtiä kuin meidän aurinkomme ja sen ympärillä pörrää samanlaisia planeettoja kuin meidän linnunradalla, niin päähän siinä sekaisin menee. On kaikenlaisia Hevosenpääsumuja ja sellaisia, mitä kaikkea ja mahdotonta. Ja missä sen kaiken reuna on? Mihin se loppuu ja mistä se alkaa?

Ehkä on parempi, että neuloo sen linnunradan huivin reunaan, jolloin se on helpommin käsiteltävissä. 

Solaris
Malli: Melanie Bergin Solaris
Lanka: Madelinetosh light, Great Grey Owl 2 vyyhteä, Madelinetosh Unicorn Trails:  Lepidoptra, Cathedral, Firewood, Glazed Pecan ja Magnolia Leaf
Puikot: 3,5 mm
Fiilis: noh, kiva 

Ei pidä hämääntyä tuo noh, kiva -fiiliksen takia. Huivin valmistumisen jälkeen alkoi se Suuri Neulelamaannus, joten sen myötä kaikenlainen fiilis laski pohjamutiin. 

Huivista piti blogata useaankin otteeseen, mutta aina se vaan jäi tekemättä. Yksi lauantai huomasin, että takapihalle yrittää aurinko paistaa. Kotona oli lisäkseni vain 9-vuotias assistenttini, joka pienen maanittelun jälkeen suostui kuvaajaksi. Kamerassakin kuva odotteli ihan hyvän tovin...

Huivihan on kiva, lanka on kivaa ja kaikkea hyvyyttä. Mutta jotenkin se Suuri Neulelamaannus vaan vei kaiken fiiliksen mennessään. 

Nyt lamaannus toki onneksi on tiessään, nyt ei kädet eikä tunnit meinaa riittää sille kaikelle mitä haluaisin tehdä ja kokeilla.