tiistaina, maaliskuuta 29, 2016

Kevät - Primavera

Pitää sanoa, että nyt neule valmistui nimensä mukaisesti juuri oikeaan aikaan. Aurinko paistaa ja mittari näytti kaksinumeroisia lukuja. Plussa-asteisia. 

Primavera
Malli: Nancy Marchantin Leafy Brioche -kirjasta
Lanka: Madelinetosh merino light, sävyissä Nutmeg ja Ruby Slipper. Yhtensä n. 321 g
Puikot: 3 mm
Fiilis: se on kevät!

Alunperin suunnittelin neulovani tämän mallin Hedgehogin sukkalangasta. Värit olivat mitä mainioimmat, mutta tähän malliin kuitenkin liian kirjavat. Noh, tulipahan harjoiteltua kaaviota. Aluksi sen kanssa oli aikamoisia vaikeuksia kun en millään muistanut neuloa kolmen silmukan sijasta viittä yhteen silmukkaan. Sehän aiheutti erinäisiä vaikeuksia, eikä purkamiselta (saati muutamalta rumalta sanalta) säästytty.

Kaivelin lankakätköjäni, ja kun nämä kaksi vyyhteä käsiini osuivat tiesin heti. Ei kun kerimään ja tikuttamaan niin maan peijakkaasti.

Ohjeessa oli käytetty paksumpaa lankaa, joten tein alkuun muutaman mallikerran lisää. Ja sitten tikutettin ja tikutettiin vielä lisää.

Eikä se tikuttaminen tuntunut loppuvan ei sitten millään. Viimeset neljä (kymmentä) kierrosta väännettiin sinnillä. Sitten se oli valmis. 

Pingotin neuleen kevyesti ja nyt kun katson kuvia, niin taidanpa vielä muutamille lehdille näyttää höyryä. Lehdet tuppaavat kupruamaan, ja siitä mitä en tykkää. 

Värit kyllä soivat niin hyvin yhteen! 



maanantaina, maaliskuuta 28, 2016

Väreilee



Väreilee, kuohuu ja poksuu.

Liekö kevättä vai jotain muuta?

Värit tuntuvat heleämmiltä kuin koskaan ja takaraivossa kytee.

Harmaankin sävyt näyttävät hyviltä. Keltaista ne kyllä kaverikseen tarvitsevat.  

Keltainen on tullut rytinällä.

Mutta eipä tuo haittaa. Antaa tulla jos on tullakseen.

Sille kytemiselle en osaa antaa vielä nimeä. Savu ei vielä nouse mutta ehkä kohta?

Savun jälkeen tulee yleensä se roihuava metsäpalo. Sitä odotan. 

Se saa sitten mellastaa ihan oman mielensä mukaan. Minä vain myötäilen.




sunnuntaina, maaliskuuta 20, 2016

Pieniä kavereita

Nappasin kauppareissulta lehtihyllystä uusimman Mollie Makes -lehden mukaan. Keitin kupposen teetä ja lehteä lukemaan. Tutkasin mukana tulleen kylkiäisen ja ajattelin, että tuon voisi tehdä joskus. Hetken päästä kuitenkin revin paketin auki ja aloin kirjoa. Niitä Mollien kylkiäsjuttuja kun on aika montaa odottamassa hetkeä joskus. Välillä on parempi vaan tehdä nyt.

Kolmikko on Julie Staiten käsialaa ja niitä oli varsin mukava väkertää. Varsinkin kun väkertämistä ei ollut liikaa, vaan kolmikko oli parissa tunnissa valmis. 


Sitten kaivelemaan esille hyvässä horroksessa olevaa Singeriä. Se oli sitten niin kohmeessa ettei suostunut yhteistyöhön ollenkaan. Jumittaa niin ettei edes yhtä pistoa tullut. Pitänee viedä ompelukonemiehen ravisteltavaksi. 


En tästä sitten jaksanut hernettä saati mitään muutakaan nokkaan vetää. Etsin lankarullan ja neulan. Istuin sohvalle, Bertta syliin kehräämään. Aurinko paistoi olohuoneen ikkunasta suoraan sohvalle. Notta mikäpä se siinä oli istua ja ommella. Täytteeksi laitoin ehtaa suomenlampaan villaa. Sitten vain ihailin. 



Primaveraan on myös silmukoita tahkottu. Kierroksella vaan alkaa olla niin paljon silmukoita, joten tuntuu ettei tämä etene yhtään. Pitänee keittää lisää teetä. 


lauantaina, maaliskuuta 19, 2016

sunnuntaina, maaliskuuta 13, 2016

Jotain köynnöksen tapaista

Viimeinen ilta lomaa. Vähän sylettää ajatus huomisesta 6.10 herätyksestä. Siihen aikaan kun on aikalailla oltu untenmailla. Tänään taisin venytellä puoli ysiin ennen kuin nousin ylös. Onneksi aamuisin ei enää ole pimeää niin vähän helpottaa heräämistä.

Lomalla tuli lähinnä vaan lekoteltua ja aika paljon neulottua. Oikein mukavaa, loma on ihmisen parasta aikaa. Tai jotain sellaista. 

Damask Cowl
Malli: Nancy Marchant, Damask Cowl
Lanka: Manos Lace ja Louhittaren Luolan Vellamo, yhteensä n. 80 g
Puikot: 3 mm
Fiilis: jeah

Ohjeessa tämä kauluri oli neulottu aikas paksusta langasta, joka minnuu ei houkutellut yhtään. Kaivelin vähän varastojani ja löysin ensimmäisestä Portista ostamani Manos Lace -vyyhdit. Sitten löytyi vielä Walk on the Moon -huivista ylijäämä Vellamoa. Koska net näyttivät aikas kivoilta yhdessä, pistelin menemään. Silmukoita tosin piti luoda aika monta enemmän ja kierroksiakin sai varmaan tehdä kolme kertaa enemmän. Mutta mitäpä tuosta. Lace-vahvuudesta neulottuna malli on kevyt, hyvin laskeutuva ja mahtuu takin alle lämmittämään. 2,5 milliset olisivat voineet olla ehkä paremmat, mutta en valita. 

Kaavion kanssa oli aluksi taas kerran pää niin pyörällä ettei tosikaan. Aikalailla loppuun saakka piti kaaviota kattoa, että pysyi kärryillä siitä missä on menossa. Virheitä kyllä löytyy mutta olen aika hyvin jo oppinut, miten ne saa piilotettua. Ja siks toisekseen, tässä mallissa menee kuviota sinne tänne ja tuonne, joten jos joku kohta on pikkasen eri tavalla niin ei sitä huomaa. 

Eniten sykettä nostatti se kun huomasin, että nurjalla puolella on joku lenkki. Sitä sitten tutkimaan ja kas kas, sehän oli silmukka joka oli jossain vaiheessa tipahtanut ja iloisesti rallatellut n. viisi kierrosta alaspäin. Onneksi se oli taustavärin silmukka eikä matkalla ollut yhtään kavennusta ja lisäystä, joten sen sai virkkuukoukulla aikas hyvin koukittua uudelleen mukaan matkaan. Lisäysten purkaantuminen on aina ihan äässistä, koska niitä on tosi vaikea jälkikäteen kikkailla. 

Olen muutamaan kertaan sanonut etten tykkää briochessa, jos toinen väreistä on tosi tumma. Tummassa värissä kuvio jotenkin häipyy, tai on hankalasti hahmotettava. Alapuolella on kuva kaulurin nurjasta puolesta. Ei nyt se kaikkein pahin ole muttei puhuttele minua.  


keskiviikkona, maaliskuuta 09, 2016

Briochen viemää (kyllä, tätä samaa edelleen)

Jokunen päivä sitten postipoika kantoi kotia hartaasti odotetun kirjan: Leafy  Brioche. Siinä ei ihminen tiennyt miten päin olla. Myös kahvakuulassa kramppiin mennyt selkä teki osaltaan elämisestä aika hankalaa. Tosi ärsyttävä vaiva! Nyt se onneksi jo helpottaa, tosin eilen kannettu kauppakassi sai sen taas äkisemään. Saas nähdä milloin sitä seuraavan kerran uskaltaa mennä kuulaa heiluttelemaan.


Koska kramppaavat selät ovat kaikista tylsiä, niin pysytellään briochen parissa. Art Decon jälkeen laitoin puikolle Nancyn Damask Cowl -kaulurin.  Tietysti valitsin paljon ohuemman langan (Manos Lace ja Vellamoakohan tuo toinen oli?), jotta sain ihmetellä sopivaa silmukkamäärää. Samalla saan myös neuloa paljon enemmän kierroksia sekä olla vähän väliä helisemässä kavennusten ja lisäysten kanssa. Tässä tehdään vain kolmen silmukan kavennuksia joko vasemmalle tai oikealle. Välillä lisätään kolme silmukkaa. Mutta miten ihmeessä se voi olla niin vaikeaa? Yleensä joko unohdan tehdä jonkun noista tai sitten teen sen ihan väärään kohtaan. Onhan sitä osattu tehdä hyvinkin monimutkaisia true lace - pitsihuiveja, joissa tehdään vielä enemmän kavennuksia sun muita. Ei niiden kanssa ole kirvattu näin pahasti. 

Toki hommaan pisti vielä pari kierrosta lisää maanantainen visiittini Titityyssä. Kaupan rouvat olivat juuri palanneet messuilta ja kauppa oli aikalailla ns. paketissa. Kun oikein pengottiin ja kaiveltiin, saatiin tarvittavat langat kassiin mukaan. Kiitoksia vaan sinne! Aiemmin tilaamani Hedgehogin sukkalanka kyllä aluksi yskitti. Oli aika reippaat värit Villainissa! Sitä kuitenkin rohkeasti kokeilemaan, tarkoituksena saada aikaiseksi Primavera. Tässä sitten ongelmaksi meinasi muodostua lisäykset. Damask Cowlissa tehdään kolmen lisäyksiä, tässä viiden. Arvaahan sen kuinka monta kertaa on purettu ja ees takas nitkutettu, jotta siinä lisäyksessä ON viisi silmukkaa kolmen sijasta?

Värejä kyllä arvon vieläkin, koska ovathan ne aika...öö...villit? Tosin tänään aamulla laitoin tämän kaulaani ja ihme: jotenkin ne värit olivat metrin päästä katsottuna paljon tyynemmät. Pitää tätä tässä nyt vähän tuumata. 

Voin vaikka miettiä, että näitten jälkeen laitan puikoille mohairia ja teen brioche pitsiä! Sitten voikin varmaan visiteerata uudemman kerran lääkärillä ja sanoa, että nyt kramppasi aivot. 

torstaina, maaliskuuta 03, 2016

Levy jumissa

Sitä samaa brioche-viisua lauletaan yhä vaan ja edelleen.


Art Deco
Malli: Nancy Marchant, Art Deco
Lanka: Tuulen Tytär, sävyissä vilja ja hopea
Puikot: 3 mm
Fiilis: haa!

Ja kyllä, se yksi mallikerta leveyssuunnassa olisi ollut se juttu, jolla tästä olisi tullut täydellinen. Mutku ei niin ei ja tällä mennään eikä mäkätetä. Sillä onhan tää kiva!


Tuulia-rouvan värjäämä Tuulen Tytär -lanka on vallan ihanaista ja kaikkea hyvyyttä. Väritkin on just eikä melkein. Minusta briocheen ei kannata valita värejä vaalea-tumma akselilta. Mieluummin saman vertaisia mutta selkeästi eri värisiä. Monesti se kääntöpuolelle valittu tumma väri näyttää tosi tunkkaiselta eikä kuviot erotu siinä kunnolla.


Malli oli aluksi aikamoista hepreaa. Ensimmäistä 12 riviä, tai oikeastaan 24 riviä, briochen rivit kun lasketaan hieman eri tavalla, piti tahkota ihan hiki hatussa ja koko ajan ongelmissa rypien. Sitten kun ne oli selättänyt ja alkoi hahmottaa syntyvän kuvion niin homma alkoi sujua paremmin. Tai niin minä aikakin välillä luulin. Sitten kirottiin reippaasti ja kuuluvasti ja tehtiin erinäisiä, omasta mielestä ovelia, korjausliikkeitä. Purkaminen kun on ihan nou-nou, siitä seuraa vaan lisää ongelmia. Varsinkin merinolangassa silmukat ovat aina valmiina juoksemaan karkuun. Ja se jos pääsee tapahtumaan niin kyllä pukkaa kylmää hikeä ja punahehkuista raivoa. Onpahan tunneskaalaa, ei jätä kylmäksi.