maanantaina, toukokuuta 23, 2016

Inspiraatio



Inspiraatio, innostus, vimma, draivi...mitä termiä nyt haluaakin käyttää. Itselleni inspiraatio on se voima mistä kaikki kässäämiseen lähtevä voima tulee. Ilman sitä en saisi neulottua, ommeltua tai virkattua yhen mittään. En pysty olemaan järkineuloja: kas, lapaset ovat puhki, neulonpa uudet. Jahas, talvi on tulossa ja poikien villapaidat ovat jääneet pieniksi. Ei lähde, pese eikä varsinkaan linkoa. 



Jos taas näen jonkin mallin kuvan, kivan langan tai mieleen vaan posahtaa jokin visio, niin sitten ei pidättele ei mikään. Sitten se voi olla se lapanen tai villapaita tai mikä vaan kunhan ensin on tullut inspiraatio. Tämän vuoksi myös tilauksesta tehdyt neuleet tms. ovat aikalailla mahdottomia ja yleensä hampaat irvessä neulottuja.


Joskus inspiraatiota hellitään mielen vieressä useampikin päivä. Vähän kuulostellaan ja ollaan kun ei oltaiskaan. Sitten sitä ei pysty pidättelemään ja se on menoa sitten. Se on se vimma ja voima joka siivittää vaikka minkälaisiin urotekoihin. Silloin ei mietitä tunteja eikä päiviä eikä välttämättä myöskään sitä, onko tulossa ylipäätään mitään käytettävää. Ei, ei. Heittäydyn vaan tunteen valtaa ja annan mennä. Jälkeenpäin sitten voi pohtia, että tarvitsinko yhden huivin/paidan/peiton/you name it lisää. En välttämättä, mutta halusin ehdottomasti tehdä. Ja sehän on hyvä syy tehdä. 

Kuvissa on tämän hetkinen hullutus, vimma ja virta. Törmäsin ensimmäisiin Mandala Madness kal -kuviin Instassa ja ihmettelemään, että mikäs tää nyt on. Ravelryyn äimistelemään ja jo silloin päätin etten tarvitse virkattua päiväpeitettä enkä varsinkaan tule virkkaamaan sellaista taas tänä vuonna. Enkä missään nimessä ainakaan kahtaa. En, en ja en. 

Jotenkin sitten kuitenkin kävi niin, että löysin itseni tutkaamassa Mandala Mandess ohjeita. Sekä pohtimassa värejä ja mahdollista lankaa. Sitten suljin selaimen ja viheltelin "että eipä tässä mittään". Ihan silleen viattomasti. Seuraavana päivänä kävin salaa itseltäni ostamassa muutaman kerän lankaa, että testaan pikkasen. No niin varmaan. Onneksi siippa tai kukaan muukaan ei ole kysynyt mitä tuosta on tulossa. En taida uskaltaa sanoa sitä edes ääneen. Kuiskataan hiljaa: päiväpeitto


 

maanantaina, toukokuuta 16, 2016

Aikahyppy

Täällä on jotenkin päädytty käsitöitten osalta takaisin viime vuoteen. Viime kesänähän innostuin huithiiteen Alabama Chaninin vaatteista ja sain valmiiksi asti mm. t-paidan. Tunika-bolero-yhdistelmäkin näki päivänvalon ja pitkähihainen paitakin pääsi aluilleen. Viimeksi mainittu on edelleen vaiheessa, koska kirjontalanka loppui kesken, eikä sitä sitten hartaista toiveista ja pyynnöistä huolimatta tunnu saavan. Lisäksi leikkasin ja tein kuvion kietaisuhametta varten. Sekin sitten jäi tekemättä loppuun jonkun toisen innostuksen nostaessa päätään. Liekö se toinen innostus sitten ollut Tirppa-takki

Nyt on kuitenkin käynyt niin, että yksi päivä kun ei ollut mitään neulottavaa, otin Tirpan syliini ja tein vartalo-osan valmiiksi. Nyt tahkotaan jo ensimmäistä hihaa hyvän matkaa kyynärpään yläpuolella. Kohta saakin miettiä hihapyöriön kavennuksia. 

Samoihin aikoihin tuli plärättyä Pinterestiä ja törmättyä Alamaba Chaniniin. Aikani huokailin, että miten kauniita ne ovatkaan. Muistin sen kietsuhameen ja kaivelin kappaleet esille. Sitten vaan armotonta tikuttamista, kunnes lanka loppui kesken. Sen tilaaminen onnistui ja tänään sain toista etukappaletta varten kirjontalangan. Nyt sitten pistellään ihan olan takaa. 

Kyllä ne vielä joku päivä valmiiksi tulevat!