sunnuntaina, marraskuuta 20, 2016

Tuumasta toimeen

Eilen aamulla silittelin messuhankintojani, olin niistä niin iloinen. Tuhat ja yksi ideaa kupli aika väsyneissä aivoissani, joten päätin tarttua siihen, joka oli minun puolestani suunnilteltu.

Berttaa paperinaru kiinnosti vähän luvattoman plajon. Se kun rapisee ihanasti ja kiemurtelee jaloissa, niin pakkohan sitä on vähän käpälällä käpliä. Ihan parasta kissalle oli löytää paperinen haltialanka, se raahattiin ihan kiipeämispuun koppaan saakka.



Paperinarun virkkaaminen ei ole sitä maailman ihaninta puuhaa. Jos ei ole jo valmiiksi olkapää sijoiltaan ja jännetupen tulehdus kädessä, niin kohta on. Samoin paperi on aika karkeaa. Silti varjostimen virkkaaminen oli aikas kivaa puuhaa. Vähän siitä tuli mieleen joku Gandalfin hattu.
 
Etsi kuvasta kissa.

Lampunkannan yläosaan leikkasin pahvisen ympyrän, jolloin lampun kanta pysyy varjostimen sisällä eikä törötä ulkopuolella. Pikkasen tuntuu tuo lamppu, 11W tehosta huolimatta, kuumenenvan, mutta aika kaukana se kuitenkin varjostimesta on, joten tulipalovaaraa (ehkä) ei ole. Pitää jollain kauppareissulla katsella ledilamppua. 


Varjostin on kyllä hauska. Voisin hyvin kuvitella niitä vaikka kolme riviin ruokapöydän päälle. Mallin nimi on Haiku ja se on ostettu tekemispakettina Taito Keski-Pohjanmaan kojulta. Tein sitä suurinpiirtein ohjeen mukaan, viimeiset joku 4-5 kierrosta tein ilman lisäyksiä. Paperinarua oli kolme kieppiä ja sitä jäi jäljelle n. 20 cm. Paksumpaa narua oli yksi kieppi ja sitä jäi joku metri jäljelle.  

lauantaina, marraskuuta 19, 2016

Tampereen messuhumussa

Eilen oli herätyskello soimassa kello 4.00. Tai oikeammin herätys oli jo kolmen jälistä, koska Bertalla oli paljon asiaa. Sitten vaan ylös, puuroa maha täyteen, eväät, kamojen pakkaus ja juna-asemalle. Juna vei meidät: minut, Tainan ja Outin Tamperelle Suomen Kädentaitomessuille. Ja kuulkaa olihan se jottain! Siinä sai junantuoma ihmetellä suu auki, että tämmöistäkim sitä voi olla. Kolme isoa hallia pullollaan toinen toistaan kiinnostavampaa kojua. Sitten vaan koluamaan!

Turvallisuushakuisesti suuntasimme ensimmäisenä tutuille mestoille eli Titityyn osastolle. Ihmeteltiin Brooklyn Tweedin lankoja, hipelöitiin Tukuwoolin uutta sukkalankaa ja taivasteltiin Hedgehogin värejä. Isagerin tweedit lauloivat kovaa seireenilauluja ja Madelihetoshit loimottivat taustaseinältä. Olo oli kuin lapsella lelukaupassa: kaikkea olisi pakko saada, mutta ei osaa päättää että mitä. 

Titityyltä suuntasimme Taito-lehden kojulle. Taito-lehti uudistuu ensi vuoden alussa ja viimeinen numero oli mukavaa luettavaa. Tunnustan olevani huono lukemaan artikkeleita, lähinnä katson vain kuvia, mutta nyt oli sen verran mielenkiintoisia juttuja tutuista ihmisistä ja asioista, että todellakin tuli luettua. Samalla tuli tilattua lehti ja tilaajalahjaksi sain pienen kudontakehyksen, joka toivottavasti pääsee käyttöön lähipäivinä. 


Jonnaa kävimme myöhemmin päivällä katsomassa miniryijy-työnäytöksessä ja tekemisen vimma ei ainakaan lientynyt. Ihana muuten tuo Taiton slogan: Onni elää käsityössä. Allekirjoitan sen täysin. 

Taito-yhdistykset olivat koottu hallin takaseinälle yhtenäiseksi kujaksi ja niissä oli jokaisessa eri juttuja näytillä. Keski-Pohjanmaan yhdistyksen kojulta ostin Haiku-paperivalotarvikesetin. Se on paperinarusta virkattu lampunvarjostin, jonka ajattelin olevan hieno meidän makkariin. Siellä majaileva pitsipallovarjostin kun on rämähtänyt kasaan jo aikoja sitten ja on suoraan sanottuna ihan kamalan ruma.

Lankakojuja oli tarjolla paljon ja niissä oli toinen toistaan kiinnostavampia lankoja. Rintalan luomulammastilalla oli hurmaavia Kainuun harmaita. Hipelsin pitkään sellaista pikkusormen paksuista hahtuvalankaa, joka olisi aivan älyttömän pehmeää. Eikä ne alpakkaisetkaan mitenkään inhottavia olleet. 



Snurren osasto oli täyttä värien tykitystä. Madelinetosh- ja Hedgehog -pöydälle olisi voinut jäädä vaikka tekemään lumienkeleitä. Takaseinällä oli lisää ihania paksuja ja pehmoisia lankoja. Mulla on selvästi joku fiksaatio niihin, vaikka en osaa neuloa niistä mitään. Lentävän lapasen kojulla oli myös vaikka mitä herkkua sekä aina niin iloiset kaupan tätit. Kerän kojulla hiplesimme Vänön pehmoisia, lampaatuoksuisa villoja. Alapuolen kuvista vasen on Kerän ja oikealla on Pirkka-lakojen värikäs rivistö.
 
Mainitsemisen arvoinen koju oli myös Koukuttamolla, josta minulla ei ole valitettavasti kuvaa. Heidän Pala taivasta -lanka jäi erityisesti mieleen. Se oli täysin nimensä mukaista ohutta ja pehmeää ja kaikkea hyvyyttä. Ihmisen pankkitili ei vaan kaikkea kestä kerralla. Onneksi on internetti, josta voi hankkia tuotteita myöhemminkin. 

Hieno löytö oli myös koju, jossa nuori nainen myi itsekehräämäänsä alpakkalankaa- Hänellä oli myös ihania pipoja, jotka yksikertaisuudestaan huolimatta olivat hurmaavia. Kyllä se vaan niin on, hyvinkin yksinkertainen neuletyö on hienosta langasta tehtynä upea. Outi taisi painaa nimen paremmin mieleensä?

Lankakojua oli toki vielä paljon enemmänkin ja niissä oli toinen toistaan ihanampia lankoja.  


Titityyn Tiina vinkkasi meille Ruukin kehräämöstä, joka sitten piti vielä käydä tsekkaamassa. Heillä oli alpakoista kehrättyä jumalaisen ihanaa lankaa sekä kudottuja huiveja ja peittoja, jotka olivat kaikkea parhautta, todellisia luksustuotteita. Kuvassa vasemmalla on heidän silkki- ja alpakkakuituja sekä silkkiperhosen koteloita. Oikealla on taasen, jos oikein muistan, gotlannin turkislampaan talja. Näitä myyvän yrityksen nimeä en enää muista, mutta taljat olivat huikeita. Niiden ohi ei yksinkertaisesti voinut mennä silittämättä. Villakiharat olivat n. 20 cm pitkiä ja taljan väri vaihteli harmaan sävyissä toffeeseen. Harmi, etteivät nämä minun kännykkäkamerakuvat anna oikeutta tuotteille. Messuhallissa oli sellainen valo, jota kamera ei oikein ymmärtänyt. 


Messuilla oli myös vaatepuolta. Niistä mainittakoon vaikka Kiss Kiss-taidesukkahousut. Ihanaa väri-iloittelua. Minun mukaan lähtivät likaisenkeltaiset violettikuosiset sukkikset. Otan niistä tässä joku kerta kuvaa.


Hämmästyttävä oli myös Carla Country Cottagen osasto. Hänen vaatteensa olivat kuin jostain 20-luvun elokuvasta. Ihania turkiskeppejä, pitsipaitojoa, kankaisia rannekkeita ja kaikkea. Outi osti itelleen, minun lievästi yllyttämänä, rannekkeen, jota sitten ihailin koko loppupäivän. Kuva ei kyllä millään tavalla kerro miten kauniilta tuo koru oikeasti näyttää.

Tulihelmen osatolla ihailin polymeerimassasta tehtyjä perhosensiipikorviksia. Budejetti oli siihen mennessä ylitetty jo roimasti, joten ajattelin, että antaa sitten mennä. 

Lähtiessä jo pois, jäimme vielä katsomaan Annariikka Qvistin tekemään teosta messuhallin aulassa. Yksityiskohdat ovat hienoja, kyllä siinä on saanut virkata silmukan jos toisenkin. Aivan käsittämättömän upea! Myynnissä oli myös suloisia kasattavia kortteja, joista valitsin tulevan joulun kunniaksi jouluhenkisen koristeen. Sain sen askarreltua tänä aamuna kynttilän valossa, kun silmät olivat vielä aika sirrillään. 

Mitäs muuta tuli hankittua?

Lankasaalis on tässä.

Uncommon threadin Twistiä, Tukuwoolin sukkaa, BrooklynTweedin Loftia, Ruukin kehräämön alpakkaa sekä Rintalantilan harmasta ja värjättyä lampaanvillaa. Paksu harmaa lanka on Tapiolta ja sitä oli tarkoitus käyttää kudontakehysjuttuihin.


Taito Pirkanmaan osastolta tuli hankittua kaksi villakirjonta juttua: lintu ja bambi. Olisin kyllä vielä halunnut sen pöllön, lohen ja kissankin, pari lapaspakettia ja ryijyjä...

Kaiken kaikkiaan messut olivat todella hienot ja siellä on varmasti ideaa, materiaalia ja valmista tuotetta kaikille käsitöistä kiinnostuneille. Vaikka porukkaa oli paljon, olivat käytävät leveitä ja kojulta toiselle pääsi etenemään hyvin. Meille kerrottiin moneen kertaan, että lauantaipäivä on aina kaikista ruuhkaisin, mutta eiköhän siitäkin lehmän hermoilla selviä. Kovasti toivoisin, että myös Oulussa järjestettävät kädentaitomessut olisivat jotain tämmöistä. Edes vaikka pikkasen tähän suuntaan. Jooko?

Kiitos messujen järjestäjille kun huolitte mm. minut bloggarivieraaksi. Sain ilmaisen sisäänpääsyn blogikirjoitusta vastaan, vaikka olisihan tämä postaus kuitenkin tullut tehtyä. Päätimme myös, että ensi vuonna lähdemme ehdottomasti uudemman kerran. Messujen tarjoama kun on huima. Pitää alkaa ajoissa säästämään, että on siten budjetti, jonka voi ylittää.

Reissun jäljiltä väsyttää aikas kovasti, pääsin omaan sänkyyn vasta yöllä yhden aikaan. Ajattelin kuitenkin tämän päivän aika tarttua siihen paperinaruvarjostimeen. Ensin ehkä pitää ottaa pienet päiväunet.  


 

 

 

 

sunnuntaina, marraskuuta 13, 2016

Tarjous josta ei voi kieltäytyä

Eräänä päivänä minulle tehtiin hyvin selväksi, että minun pitäisi neuloa villapaita. Värit ja kuviot annettiin myös hyvin selkeästi: mustaa. Koska kitinää ei kukaan erityisen kauaa jaksa kuunnella, niin syyslomalla ulkomaanreissulle mennessä piti pysähtyä Simossa ja täytää kassi langoilla. 

Warframe
Malli: minä itte, Tuulian kirjan avustuksella
Lanka: Drops Lima, n. 500 g
Puikot: 4 mm ja resorissa 3,5 mm
Fiilis: ilmeisesti hyvä, koska paitaa on pidetty


Kaivelin kirjahyllystä Tuulian Saumatta-kirjan, siitä ne poikien paidat on ennenkin silmukkansa saaneet. Malli on se kirjan ensimmäinen malli ja siitä koko 90 paksun langan silmukoilla. 



Kuvio on Warframe-pelin tunnus ja sitä neuloessa piti vähän säveltää. Kuviohan on periaatteessa intarsiaa ja sitä ei neulota pöyrönä. Kun olin saanut hiha-aukot valmiiksi ja neulonut vartalo-osaa pari kierrosta, jatkoin työtä tasona, eli käännyin nurjalle puolelle toisen kainalon alta. Näin sain kuvion näppärästi neulottua. Kun se oli valmis jatkoin taasen pyörönä ja ompelin syntyneen aukon kiinni. Se ei siellä kainalossa ihmeemmin näy. Kiitos myös mustan langan, josta ei mitään näy. Ja jota oli siksikin ärsyttävä neuloa: aina sai kytätä kavennuksia tai lisäyksiä kun ei nähnyt oliko niitä tehty vai ei. Toinen vaihtoehto on toki tehdä kuvio silmukoita jäljitellen valmiiseen neulepintaan. Näin paksulla langalla siitä ei kylläkään tule erityisen siisti.

Resorit tein reilusti pitkiksi, siitäkin syystä että ainaisen sileän oikean neulomien kyllästytti. Poika vähän valitti, että hihoista tuli liian pitkät. Minä taasen ajattelin käytännöllisemmin: jospa hihojen pituus riittäisi vaikka ensi vuoden puolelle. Tämä hemmo kun menee kohta minusta ohi.

Toki tämän paidan neulominen sitten aiheutti lumipalloefektin: pienempi tuli heti tiukkaamaan missä hänen paitansa viipyy. Se kun oli tilattu tätä paitaa aikaisemmin. Kauheita orjapiiskureita täällä. Minnuu kiinnostaisi jo enemmän kaikki jouluhömpötykset. Akuutimpaan julpyssel -tuskaan tein tämän höpsön Mollie Makes -lehden kannessa koreilevan tupsukranssin.


Se on minusta niin hauska, että voisin tehdä toisenkin. Sen paikka voisi olla sisällä, jotta sitä voisi ihailla oikein sydämensä kyllyydestä.

Ensi viikolla onkin sitten suunta kohti Tamperetta ja kässämessuja
Mulla on jo pitkä lista kojuista, joilla haluan ehdottomasti käydä. Oulun messut olivat niin suuri pettymys, että jos tuolla ei lähde niin ei sitten missään. Messuilla nähdään!

 
 

sunnuntaina, marraskuuta 06, 2016

Graniittia

Ulkona paistoi aurinko niin nätisti, että oli pakko hönkäistä 10 asteen pakkasesta huolimatta ottamaan pari kuvaa jokunen päivä sitten valmistuneesta Granitosta. Montaa kuvaa ei sitten kerittykään ottaa kun kamera sanoi, että akku loppu ja rupesi unille.

Granito
Malli: Joji Locatelli
Lanka: Hjertegran Wool silk (75% luomuvillaa ja 25 % silkkiä) 220 g
Puikot: 3 mm
Fiilis: arkinen mutta siksi hyvä


Granito-paidan olin aiemmin bongannut Jojin ja muutaman muunkin Instafeedistä. Ajattelin, ettei ole minua varten. Niin tavallinen ja sellaista. Vähän enemmän tingeltangelia minulle kiitos.

Kävipä sitten eräänä päivänä kun polkupyöräkolarin (Pokemonia pelannut poika ajoi mun päälle) jälkeen nilkutin mieli apeana lankakauppaan lapaslankoja hakemaan, niin katse nauliutui pöydälle oleviin aikas kivan näköisiin lankanöttösiin. Koostumus näytti villaa ja silkkiä ja väri oli juuri sellainen kuin Granito-paidassa voisikin olla. Lisäksi langat tweedimäisyys miellytti. Myös se sitruunakeltainenkin hieman jutteli... Päätin sitten ostaa langat ja nilkutin kaupasta ulos vähän iloisempana. 


Ostamani lanka ei tietenkän sopinut yksiin ohjeen tiheyden kanssa, mutta eipä niin ole tainut ennenkään olla. Tein jopa pienen mallilappusenkin, josta vähän kokoa uumoilin. Aluksi loin silmukat L-koon mukaan, mutta sitten tulin loputulemaan, että tulee ihan järkyttävän kokinen ja aloitin M-koolla. Hiha-aukot taisin tehdä vähän korkeampina, koska on ihan kiva jos käsissäkin kiertää veri. Näin jälkeenpäin voisi sanoa, ettei se L-koko olisi liian iso ollut.

Vaikka paita onkin pääosin sileää oikea, niin nostetut silmukat vähän toivat eloa tekemiseen. Huomasin myös, että on ihan sikavaikeaa nostaa silmukoita joka toinen kierros. Ihan ylitsepääsemättömän hankalaa. Yhdessä vaiheessa jo luovutin ja nostin tai olin nostamatta neljässä nostokohdassa samaan aikaan. Aina katoin joka kohdan erikseen, että mitäs tässä kohdassa nyt tehdään. Samalle kierrokselle ne kaikki eivät millään osuneet.


Lanka oli ihan mukava uusi tuttavuus. Kevyt ja silti lämmin. Paita painaa ruhtinaalliset 220 g. Lanka on pikkaisen karhea ja nyt parin päivän käytön jälkeen olen saanut aikaiseksi melkomoiset kyynärpääpussit. Samoin värin kanssa on vähän hankaluuksia. Väri kun elää valon värin kanssa ihan älyttömästi ja välillä se näyttää siniseltä. Ja se jos joku on kamala asia! Tässä alla olevassa kuvassa taitaa olla se väri oikein. Auringonpaisteessa otetut kuvvat antavat väristä ihan väärän kuvan.


Paidan valmistuminen ei aiheuttanut mitään hurraa huutoja. Malli on arkinen eikä siinä ole mitään sinänsä jännää. Se arkisuuden vuoksi se kuitenkin on mitä mainioin kumppani. Erityisesti kaikkien näyttävien huivien kanssa. Sellainen sopivan neutraali.

Ja hei, kiitos kailille Krysanteemeja kommentoneille! Kiva kuulla, että mallista tykättiin.