lauantaina, huhtikuuta 15, 2017

Atlas harteillani

Se on valmis. En tiedä mitä sanoa kun on niin paljon mitä sanoa.


Aloitin Atlas-huivin neulomisen viime kesänä. Langat tarttuivat pitkällisen valkkaaminen tuloksen Jyväskylän neulefestareilta. Keikuin tikkailla Titityyn katonrajassa ja vertailin värejä. Värejä tarvittiin paljon, joten päädyin Holst Garnin lankoihin. Niitä otin kolmea eri sorttia: Softia, Noblea ja Coastia, olipahan sitten vielä paremmin väriskaalaa millä pelata. 


Sitten vaan tikutettiin. Ja tikutetiin ja vielä pari kertaa lisää. Projekti oli kuitenkin niin valtava, että välillä piti tehdä jottain muuta ja huivi jäi siten uinumaan talviuniaan. 


Mutta nyt se on valmis. Ja siitä tuli niin hieno, etten tiedä miten päin olisin.


Atlas
Malli: Kieran Floey, Atlas
Lanka: Holst Garn: Noble, Supersoft, Noble ja Coast, useassa eri värissä
Puikot: 3,5 mm
Mitat: 230 g, 58 x 240 cm (eli valtava lakana!)
Fiilis: niin superhypermuchonachos onnellinen


Atlas-huivia oli oikeastaan aika kiva neuloa, vaikka myönnetään, etteivät viimeiset mallikerrat enää ihan hirmuista hihkumista aikaan saaneet. Huivissa yhdistellään kirjoneuletta, intarsiaa ja pitsiä. Kirjoneule kaavioita on viisi ja niiden välissä on pieni pitsiraita sekä yksi leveämpi pitsipaneeli. Mallikerran korkeus on 32 kierrosta ja leveyttä, mitä se nyt oli n. 130 silmukkaa. Ja ei, en oppinut kirjoneuleiden mallikertoja saati pitsineuletta. Kaaviota piti kytätä kokoajan: minulla oli läpinäkyvä viivotin, että tiesin millä rivillä olen menossa. Siltikään en sanoisi mallia vaikeaksi, työläs on se oikea sana. Ohjeessa käytetään yarn splicing-tekniikkaa, jossa värinvaihtokohdassa pujotellaan langatpäät toisensa sisään. Kohdasta tulee pikkaisen paksumpi, mutta sen ansioista ei tarvitse päätellä langanpäitä. Siitä iso hurraahuuto! Ainoat pääteltävät langat tulivat pienistä intarsiakuutioista.


Lankaa jäi runsaasti tähteeksi, joten nyt päässä pyörii uudet Kieranin mallit. Kaikista eniten ehkä houkuttelee Bosphorus, johon voisi aikas kivasti käyttää jo olemassa olevia värejä ja täydentää nitä muutamalla. Myös Sari, Oceania ja Renaissance Stripes olisivat kivoja. Mahdollisuudet ovat monet!


 

sunnuntaina, huhtikuuta 02, 2017

Eskaloitumisia

Miten tässä aina pääse käymään niin, että hommat niin sanotusti lähtevät lapasesta? Kertautuvat maailmaa mullistaviksi projekteiksi, jotka rönsyävät ja paisuvat kuin pullataikina?

Tämä huiviproduktio. Tai, ei se siitä lähtenyt. Tämä käsillään oleva kriisiytymien sai oikeastaan alkunsa viime kesän neulefestareilta.  Tiedättehän, neulefestarit: paikka missä tavataan vanhoja ja uusia tuttuja? Ostetaan järettömät määrät lankaa? Se just. Sieltä tuli hankittua langat Atlas-huiviin (toki vähän muutakin) ja tunnollisena ihmisenä aloitin se tikuttamisen samointein. Sitten huomasin, ettei sitä taidakaan ihan yhdessä viikonlopussa valmiiksi saada. Törmäsin uusiin kivoihin produktioihin ja huivi sai jäädä koriinsa makoilemaan. 


Kunnes sitten tässä jokunen aika sitten sain päähäni, että olisihan se aika mellevää saada huivi valmiiksi tulevan kesänneulefestareille! Ei muuta kuin tikutitikuti. Ja vähän lisää tikuti tikuti. Siellä heinäkuussa osallistuisin paita- ja valokuvauskurssille ja heiluttelisin ihanaista huivia ympäriinsä. Kiertelisin lankakojuilla ja kesätuuli heiluttaisi huivireunoja. Tikutitikuti. Näkisin tuttuja ja tuntemattomia. Tikutitikutitikuti. Ja pitäisin sen oman brioche-kurssini. Tikuti-tikuti...eiku. Siellähän pitää olla jottain briochemaista! Ei kun uutta lankaa puikolle ja kokeilemaan yhtä ideaa. 


Sitten postipoika tuo kutsun häihin. Kun riemukiljahdukset ovat laantuneet, tajuan, että haluankin sen huivin sinne häihin. 
- Ja häät ovat? 
- Toukokuun lopussa! Eikö ole kivaa!
- Paljonkos olet huivia neulonut?
- No, on nyt ollut kaikenlaista...
- Niin, paljonko olet sitä neulonut?
- No, jos nyt joka päivä teen sitä vaikka 12 kierrosta niin hyvin kerkiää.
- Joka päivä?
- No, ei kaikkina päivinä tiettykään kerkiä, kun olisi tää brioche-juttukin ja se yksi paita ja se Metsä Kukkii-paita. Joinain päivinä sitten vaikka 30 kierrosta.
- Joo, niinpä niin.

Tikutitikutitikuti.

- Mitäs muuten meinasit muuta laittaa päällesi kuin sen huivin?
- ööö...


Ja siitähän se sitten taas lähti. Kaikeksi onneksi olin joku aika sitten törmännyt Lotta Jansdottirin vaatekirjaan. Sattuman johdatusta mitä ilmeisemmin. Kaivelin kirjan esille ja vakuutuin ompelevani mekon huivin kaveriksi. Ihana tumman keltainen pellavakangas oli kuin tyrkyllä kangasvarastossani odottamassa tätä hetkeä. Nyt vaan kaavat piirtämään ja ompelemaan.

- Meinasit siis ommella. Mitäs ompelukoneelle kuuluu?
- No, hyväähän sille. Käyn vain ostamassa sopivan väristä ompelulankaa.
- Muisteleppa vähän tarkemmin.


Mieleen kohoaa viime kesältä hikisiä mielikuvia eräästä ompelutuokosta, jossa katkesi luvattoman paljon neuloja. Muistiin piirtyy ompelukoneen alapuola, joka jumitti, eikä koneella päässyt kuin pakkia.

- Oletko siis käynyt korjaamassa koneen?
- En.
- Pitäisikö siis käydä?
- ....

Tästä voisi ottaa suoran leikkauksen Haukiputaan Martinniemeen, Louhittaren Luolan neulemiittiin.

- Kö mää kävin siellä Balmuirin myymälässä ja siellä oli kaikkea ihanaa mihin mulla ei ole varaa, joten jos mää ostan tästä tän lankavyyhdin jossa on 1100 metriä ja 100 g lankaa neulon itse siitä 2,5 mm puikoilla sellaisen 60 x 200 cm kokoisen huivin sileää oikeaa. Ei kai siinä kauaa mene. 

Nyt sitten ollaan tässä. Atlas-huivista puuttuu n. 150 kierrosta. Ompelukonetta ei ole korjattu, joten mekkoa ei ole ommeltu. Brioche-huivikin on mallitilkkuasteella.

- Kun sen kaavion teko on niin hankalaa!

Balmuir-kopiota on kyllä keritty tekemään, koska sain Viaplayn pariksi kuukaudeksi ilmaiseksi, ja siellä on hyviä pohjoismaisia rikosdraamoja ja sitä on kiva neuloa siinä sivussa.

- Entäs ne brioche-kurssin mallitilkut?
- Älä jäpätä, on niistä kaksi valmiina.
- Niinkuin se pubineulonnassa tehty, jossa on reunat ihan vinksinvonksin?
- No, siellä oli niin pimeää ettei nähnyt kunnolla!
- No, entäs ne kuviolliset mallitilkut?
- Oo nyt jo hiljaa. Kyllä mä ne vielä teen.
- Ai milloin?
- No, pääsiäisenä on hyvin aikaa.
- Teet silloin siis Atlas-huivin loppuun, ompelet se mekon, kun olet vienyt koneen korjattavaksi aiemmin, teet ne mallitilkut valmiiksi ja ilmeisesti vielä pyöräytät sen Balmuir-kopionkin valmiiksi?
- Eikös se sellainen kärsimysviikko ole? Heh?
- ...
- Heh?