sunnuntaina, huhtikuuta 02, 2017

Eskaloitumisia

Miten tässä aina pääse käymään niin, että hommat niin sanotusti lähtevät lapasesta? Kertautuvat maailmaa mullistaviksi projekteiksi, jotka rönsyävät ja paisuvat kuin pullataikina?

Tämä huiviproduktio. Tai, ei se siitä lähtenyt. Tämä käsillään oleva kriisiytymien sai oikeastaan alkunsa viime kesän neulefestareilta.  Tiedättehän, neulefestarit: paikka missä tavataan vanhoja ja uusia tuttuja? Ostetaan järettömät määrät lankaa? Se just. Sieltä tuli hankittua langat Atlas-huiviin (toki vähän muutakin) ja tunnollisena ihmisenä aloitin se tikuttamisen samointein. Sitten huomasin, ettei sitä taidakaan ihan yhdessä viikonlopussa valmiiksi saada. Törmäsin uusiin kivoihin produktioihin ja huivi sai jäädä koriinsa makoilemaan. 


Kunnes sitten tässä jokunen aika sitten sain päähäni, että olisihan se aika mellevää saada huivi valmiiksi tulevan kesänneulefestareille! Ei muuta kuin tikutitikuti. Ja vähän lisää tikuti tikuti. Siellä heinäkuussa osallistuisin paita- ja valokuvauskurssille ja heiluttelisin ihanaista huivia ympäriinsä. Kiertelisin lankakojuilla ja kesätuuli heiluttaisi huivireunoja. Tikutitikuti. Näkisin tuttuja ja tuntemattomia. Tikutitikutitikuti. Ja pitäisin sen oman brioche-kurssini. Tikuti-tikuti...eiku. Siellähän pitää olla jottain briochemaista! Ei kun uutta lankaa puikolle ja kokeilemaan yhtä ideaa. 


Sitten postipoika tuo kutsun häihin. Kun riemukiljahdukset ovat laantuneet, tajuan, että haluankin sen huivin sinne häihin. 
- Ja häät ovat? 
- Toukokuun lopussa! Eikö ole kivaa!
- Paljonkos olet huivia neulonut?
- No, on nyt ollut kaikenlaista...
- Niin, paljonko olet sitä neulonut?
- No, jos nyt joka päivä teen sitä vaikka 12 kierrosta niin hyvin kerkiää.
- Joka päivä?
- No, ei kaikkina päivinä tiettykään kerkiä, kun olisi tää brioche-juttukin ja se yksi paita ja se Metsä Kukkii-paita. Joinain päivinä sitten vaikka 30 kierrosta.
- Joo, niinpä niin.

Tikutitikutitikuti.

- Mitäs muuten meinasit muuta laittaa päällesi kuin sen huivin?
- ööö...


Ja siitähän se sitten taas lähti. Kaikeksi onneksi olin joku aika sitten törmännyt Lotta Jansdottirin vaatekirjaan. Sattuman johdatusta mitä ilmeisemmin. Kaivelin kirjan esille ja vakuutuin ompelevani mekon huivin kaveriksi. Ihana tumman keltainen pellavakangas oli kuin tyrkyllä kangasvarastossani odottamassa tätä hetkeä. Nyt vaan kaavat piirtämään ja ompelemaan.

- Meinasit siis ommella. Mitäs ompelukoneelle kuuluu?
- No, hyväähän sille. Käyn vain ostamassa sopivan väristä ompelulankaa.
- Muisteleppa vähän tarkemmin.


Mieleen kohoaa viime kesältä hikisiä mielikuvia eräästä ompelutuokosta, jossa katkesi luvattoman paljon neuloja. Muistiin piirtyy ompelukoneen alapuola, joka jumitti, eikä koneella päässyt kuin pakkia.

- Oletko siis käynyt korjaamassa koneen?
- En.
- Pitäisikö siis käydä?
- ....

Tästä voisi ottaa suoran leikkauksen Haukiputaan Martinniemeen, Louhittaren Luolan neulemiittiin.

- Kö mää kävin siellä Balmuirin myymälässä ja siellä oli kaikkea ihanaa mihin mulla ei ole varaa, joten jos mää ostan tästä tän lankavyyhdin jossa on 1100 metriä ja 100 g lankaa neulon itse siitä 2,5 mm puikoilla sellaisen 60 x 200 cm kokoisen huivin sileää oikeaa. Ei kai siinä kauaa mene. 

Nyt sitten ollaan tässä. Atlas-huivista puuttuu n. 150 kierrosta. Ompelukonetta ei ole korjattu, joten mekkoa ei ole ommeltu. Brioche-huivikin on mallitilkkuasteella.

- Kun sen kaavion teko on niin hankalaa!

Balmuir-kopiota on kyllä keritty tekemään, koska sain Viaplayn pariksi kuukaudeksi ilmaiseksi, ja siellä on hyviä pohjoismaisia rikosdraamoja ja sitä on kiva neuloa siinä sivussa.

- Entäs ne brioche-kurssin mallitilkut?
- Älä jäpätä, on niistä kaksi valmiina.
- Niinkuin se pubineulonnassa tehty, jossa on reunat ihan vinksinvonksin?
- No, siellä oli niin pimeää ettei nähnyt kunnolla!
- No, entäs ne kuviolliset mallitilkut?
- Oo nyt jo hiljaa. Kyllä mä ne vielä teen.
- Ai milloin?
- No, pääsiäisenä on hyvin aikaa.
- Teet silloin siis Atlas-huivin loppuun, ompelet se mekon, kun olet vienyt koneen korjattavaksi aiemmin, teet ne mallitilkut valmiiksi ja ilmeisesti vielä pyöräytät sen Balmuir-kopionkin valmiiksi?
- Eikös se sellainen kärsimysviikko ole? Heh?
- ...
- Heh?

24 kommenttia:

  1. Anonyymi18.18

    ������

    T. Satu

    VastaaPoista
  2. Kyllä se siitä. Ja toivotaan, että neulefestareilla on niin kuuma, ettei villoja tarvi kaulaan kuin korkeintaan jonkun ihanan, just ostetun vyyhdin. Ja muuten sun vikas, minäkin ostin pörrölankaa Balmuir-huiviin.;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oishan se tietty kiva jos keskikesällä pärjäisi ilman villaa. Mää kattelin jopa lenkkimohairia Balmuir mielessäni! aattele! Oispa kamalaa neuloa sitä.

      Poista
  3. Voi Soile rakas. <3 :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän tuo iso pyörä heittää...

      Poista
  4. Anonyymi1.44

    Tuossahan on monta viimeistä yötä vielä valvomatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo vain! Ja arvaas kuinka monta prokkista tässä vielä keritään kehittelemään...

      Poista
  5. Anteeksi, mutta en voinut muuta, kuin nauraa vedet silmissä! Aivan LOISTAVAA tekstiä!!!! Suosittelen, että otat vielä yhden lisäprojektin muiden rinnalle: kirjoita kirja! Aiheena voisi olla vaikka "Neulojia hermoromahduksen partaalla", sillä kyllähän meitä löytyy. Kaiken kaaoksen keskellä muista kuitenkin huokaista ja hengittääkin välillä. Onnea matkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on tälläistä hullunmyllyä välillä. Ideoita tulee ja menee. Kädet ei ihan kaikkeen riitä mitä pää puskee. Ehkä se kirja on liian vaatimatonta, mieluummin voisi rakentaa omakotitalon ja hankkia 100 päinen lypsykarja...

      Poista
  6. Niin tuttua... Mutta mikä on Balmuir, mä oon ihan ulkona?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. balmuir.com, aikas ihania asusteita mohairista, alpakasta, silkistä ja pellavasta ja ties mistä. Lisäksi sisutusjuutuja yms. Niillä on myymälä oOlun keskustassa ja siellä voi käydä aina huokailemassa. Esim. 100 % cashmir neuletakki olisi ollut kiva. 450 euroa ei sitten niinkään.

      Poista
    2. Anonyymi15.39

      Kyllähän nämä käsin mittojen mukaan tehdyt neuleet ovat arvokkaampia kuin tuo 450 neule. Helmipitsisukat maksaisi jo tuon balmuirilla jos kaikki tunnit lasketaisiin palkaksi.
      M&

      Poista
  7. Kiitos tästä virkistävästä postauksesta! Itse saan kuittailuja kun purin tuossa yhtä 2 vuotta sitten alotettua ja sen jälkeen kadonnutta takkiprojektia (jonka palojen sisään hiiret oli tehnyt pesän mutteivät olleet lankaakaan purrut!) mutta palat ovat auttamattomasti liian isot koska olen laihtunut sen jälkeen. Ja jatkaisin vuosi sitten aloitettua hameprojektia jonka muistin vasta kun aloitin aivan ihanasta langasta villatakin jonka lanka on miltei yksi yhteen sen hameen kanssa. Jos vain tietäisin missä se on koska siinä "hamepussukassa" olikin mohairneule -keskeneräisenä. Viimejoululle aloitetut kirjoneulesukat ovat vieläkin puolvälissä -ja kirjoneule kiristikin niin paljon että niistä tuli liian pienet. Ja ompelut pitäisi aloittaa että kesälle o mekkoja! Kunhan ensin purkaisi, kaventaisi ja ompelisi yhteen vanhoja mekkoja jotta saa nekin käyttöön. Se on kumma että innostus aloittaa on valtava mutta jotenkin se, että saisi ne kaikki projektit siihen määräaikaan mennessä tehtyä onkin omituisen vaikeaa. Välillä sitä istuu mekonpaloja, lankaa, neuloja ja puikkoja sylissä ja vaan ihmettelee mitä jatkaa, olo on kuin aasilla joka ei tiedä syödäkö vai juodako?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tutulta. Mutta mikäs sille voi jos tulee kaikenlaisia Tärkeitä Ajatuksia. Tähän voisi kyllä hyvinkin soveltaa sitä vanhaa sanontaa: tärkeitä ei ole määränpää vaan liike. Vai meniköhän se edes noin? No sinnepäin!

      Poista
  8. Anonyymi11.21

    Tää oli ihan paras postaus piiiitkään aikaan :-D Tehkää muutkin vaan postauksia prosessien keskeltä, ei aina tartte olla esiteltävänä mitään valmista :-)

    VastaaPoista
  9. Anonyymi15.14

    Olet käsittämättömän näppärä niin käsistäsi kuin 'suustasi' :)

    VastaaPoista
  10. Anonyymi15.20

    Mahtavaa tekstiä, LOL! Alkoi kovasti kiinnostaa tuo "Balmuir"-projekti. Kerro lisää! (Siis ei tartte tähän vastata, odottelen ihan kunnon postausta kuvineen :-))

    VastaaPoista
  11. Anonyymi20.54

    Voi sentään! Tulipa niistä häistä nyt ongelma! Olisi pitänyt lähettää kutsu aikaisemmin...
    Tilauksessa on hellesää joten pellava olisi miellyttävä materiaali. Keskity siis ompelukoneen korjaamiseen ja mekon ompeluun. Huivi saattaa olla jo liiankin lämmin. Tai sitten ei. Illat on viileitä... Ei kun neulomaan myös siis! ;)
    Pääasia että häissä nähdään. Vaikka missä asussa!
    Kummi ja kummityttö

    VastaaPoista
  12. Tutulta kuulostaa! Paitsi et mä oon suosiolla hylännyt (sinänsä toimivan) ompelukoneen kaapin pohjalle. Kun on näitä neuleprojektejakin...

    VastaaPoista
  13. Tunnistin itseni :-D

    VastaaPoista
  14. No just tälleen se menee:) Yksi johtaa toiseen ja kolmanteen ja hupsista . . .;)

    VastaaPoista