sunnuntaina, huhtikuuta 30, 2017

Prosessipalapeli

Eräässä kommentissa kannustetiin julkaisemaan juttuja prosessista eikä niinkään kuvia valmiista työstä. No nyt kuulkaas tulee prosessia isolla kädellä. Pitäkää kiinni huiveistanne, sillä huiveista on kysymys.

Lähdetäänpä taas vähän kauempaa niin tiedätte miksi tuulee niinkuin tuulee.

Pinterest, tuo ihanainen Pandoran lipas ja tammikuussa ilmestynyt uudistunut Taito-lehti. Siinäpä ne avainsanat. Taito-lehdessä oli Susivillan kudottu huivi tai shaali tai miksi sitä kukanenkin haluaa nimittää. Nätti kuin mikä vaikkei täysin omaan värimaailmakäsitykseeni osunnutkaan. Tovin siinä jo kerkisin miettiä, että osaisinkohan kutoa. Varmaan sitä semmoistakin oppisi, mutta missä ihmeen välämässä sitä siihenkin vielä repiäisi?

Kutomisesta kuitenkin kiinnostuneena lipsahdin Pinterestin puolelle selaamaan ja voi että! Löysin aika nopsaan Avalanche Loomin kudotut huivit. Ihan päätä pyörrytti. 
 
Kuvakaappaus Pinterest-taulultani

Ja pyörryttää edelleenkin. Aika nopsaan onneksi tajusin, etteivät kyseisen taitajan huivit ehkä ole sieltä helpommasta päästä täysin noviisille. Tyydyin siis vain ihastelemaan. 

Ravelryn kautta taasen nappasin näkökenttääni Hedgehog Fibresin Beatan Scarfy Thing-huivin. Ohje on ilmainen ja sen voi ladata vaikka Hedgehogin sivuilta. Ensi silmäyksellä voisi luulla ettei Beatan huivilla ole mitään tekemistä Avalanche Loomin kanssa. Minun päässä kuitenkin naksahti. 
Kuvakaappaus: http://shop.hedgehogfibres.com/product/scarfy-thing

Scarfy Thingin ideana on neuloa huivi paloina eri suuntiin ja ripotella väriä sinne tänne. Avalanchen huivit taas ovat yhteen suuntaan, mutta niissä on erilaisia kuvioita ja kuvio-osuuksia sekä upotuksia. Inlay-termiä käyttävät, enkä tiedä mitä se kudontapiireissä meillä Suomessa on. Nämä kaksi juttua minä sitten menin ja paritin. 


Tästä lähdettiin, kuviona pientä täplää, joita on kudotuissa huivessa näkee pituussuunnassa eli näkyvillä olevaa loimea. Ja anteeksi kaikille oikeasti kutomisesta jotain tietäville, minun termit ovat täysin maallikkotermejä.

Siitä sitten kiepattiin 90 astetta oikealle ja kirjoneuletta kehiin. Kyseinen kuosi on otettu meidän keittiön matosta. 

Taasen 90 astetta, tällä kertaa vasemmalle ja rohkeasti vaalean sinistä kehiin! On se hurja!


Avalancen huiveissa on punaisia ristejä, joten pitää minunkin huivissa moinen olla. 

Neljän palan jälkeen työ näytti tältä, eikä innostus ainakaan ollut vähentynyt. Sitten vaan suunnittelemaan lisää. 

Ristin perään tuli kirjoneulekukkasia ruusukas-sidoksen (?) innoittamana. Tässä kohtaan piti tehdä erinäisiä epäonnistuneita laskutoimituksia. Ristipalasta kun oli 86 silmukkaakohan se oli. Siihen piti sitten sovittaa 120 kierrosta. Yritin sitä laskea, mutta myöhään illalla ei oikein lähtenyt. Mututuntumalla kehittelin siihen systeemin, joka näyttikin ihan hyvältä. Saattoi myös olla se oikea, mutten aina sitten muistanut systeemiäni, joten mallikerrat eivät menneetkään ihan tasan. Ylimeno-osuudelle teinkin sitten ihan pokkana muutaman raidan. Väitän mahdolliselle kysyjälle, että se on suunniteltu juttu. Kuten tavallaan onkin. 

Tämän päivän agenda - donitsien paistamisen lisäksi - onkin seuraavan väriosuuden päättäminen. Ehdokkaina on vaalean harmaansininen, rapasakka vaalea vihreä tai oranssi tai jopa ruskea. Vihreä ehkä puhuttelee eniten. Sen jälkeen tulee harmaasta ja tumman pinkistä ristiä ja limen vihreästä ja tummasta lohen punaisesta raitaa. Kun ne ovat valmiita suunnitellaan seuraavat osuudet. 

Huivin palaset ja niiden asettelu pohjautuvat siis Beatan suunnittelman huivin palasiin ja asetteluihin. Kuvioita ja värejä taasen ammennan omien mieltymysteni mukaan Avalanchen huiveista. Langat ovat Holst Garnin lankoja, niitä Atlas-huivista ylijääneistä sekä muutamalla epävärillä täynennettynä. On aivan äärettömän inspiroivaa neuloa eri värejä ja kuoseja eri suuntiin, eri kokoisina. Eipähän todellakaan käy tylsäksi!

17 kommenttia:

  1. Lakkasi jännittämästä, kyllä, mutta miten se tuntuu, että saattaapi ruveta ilmenemään toisenlaista kuumotusta.... aivan ihanaa mahtavaa tulossa! Jään odottamaan tätä ihan kympillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se vinhaa kun saa aikaiseksi jännitystä ja kuumotusta :D mutta ihan oikeesti on villiä neuloa kaikkiin eri suuntiin ja kuoseilla ja samalla keksiä että mitähän seuraavaksi ja minne. Valmista tulee ihan puolihuolimattomasti.

      Poista
  2. Erittäinkin selventävä ja inspiroiva postaus. Olen instassa nähnytkin että sulla on tekeillä jälleen jotain jännää. Ja jännää on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä saa ihan vapaasti ryöstöviljellä jos semmoista tarvetta tulee!

      Poista
  3. Erittäin hyvältä näyttää! Tuota samasta huivia katselin itsekin jämälankahuiviksi, mutta jätin vielä odottamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Beatan huivi on kyllä kiva just jämille. Tosin mun jämät kyllä helposti näyttävät todellakin jämiltä eikä kokonaisuudesta saa siedettävää tekemälläkään.

      Poista
  4. Anonyymi0.41

    Kivasti keksitty tuo yhdistely (kudontatyöstä neuletyöksi)! Ens syksynä menehän kudontakurssille ;) siellä voisit esittää toiveena tuollaisen huivin... sulta se luonnistuisi, ottaisit homman haltuun.

    Muutenkin kiva tällainen prosessipostaus. Ja kiva tämä blogi. Ainoo, mikä vähän häiritsee, on tuo blogin nimessä oleva narttu. En tiedä tarinaa nimen takana. Ehkä siksi se kuulostaa vähän turhan rumalta ja roisilta kauniille naiselle, joka tekee kauniita käsitöitä. Anteeksi nimiavautuminen mut nyt se tuli sanottua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kudontakurssi olisi kyllä hienoa, mulla on vaan se vika , että haluan heti tehdä jotain sellaista mitä en osaa. Aloittelijoitten kruusit tms. tuntuvat aina niin masentavilta :)

      Ja nimestä saa avautua jos siltä tuntuu. Nimihän on johdettu Stitching bitches -kirjasta, joka vapaasti suomennettuna on neulovat nartut. Ja kun minua nyt on yksi, niin yksikkömuoto siitä.

      Poista
    2. Anonyymi0.18

      Kiitos, nyt helpotti nimiasian kanssa. Vaikka toki se kuuulostaa suomeksi ihan eriltä kuin englanniksi: suomeksi paljon pahemmalta. Mutta mä pääsen tästä yli :D

      Luulenpa, että hyvässä ohjauksessa tuollainen huivi voisi onnistua aloittelijaltakin. Ei siinä tarvitse seurata muuta kuin poljinohjeita ja vaihtaa väriä. Go! :D

      Poista
  5. Anonyymi6.49

    Mielenkiintoinen prosessi sulla meneillään, ja kiva postaus. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, katsotaan nyt mitä tästä tulee, takki vai kukkaro. Odotukset ovat toki korkealla

      Poista
  6. Anonyymi20.11

    Ihan mahtavaa kuulla ja nähdä miten luova prosessi neulojan kuljettaa. Tuolleenhan voisi tehdä peitonkin...hmm..olen joskus pohtinut, mitä tehdä mallitilkuille, joita joskus sortunut neulomaan kun osa niistä on ihan kivojakin turhanpantteja :D jos vaikka neuloisi siltoja niiden väliin vähän tuohon sinun tyyliin..hmm,hmm...
    T.Piudevili

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No varmasti tämä toimisi mallitilkkujenkin kanssa. Vähän paksumpaa lankaa kehiin ja peitto on tekemistä vaille valmis!

      Poista
  7. Kiitos prosessipostauksesta! Kiva nähdä mitä on upeiden töidesi takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. tämä on projektina vähän antoisampi kuin joku perussukka tms. ;)

      Poista
  8. Anna palaa, Soile! Hyvältä näyttää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä palaa ja roihuaa ihan tosissaan.

      Poista