sunnuntaina, tammikuuta 15, 2017

Nordic Arrows

Jos edellinen valmistunut neule oli briochea ja suunnittelija Susanne Sommer niin samoilla spekseillä mennään nytkin.

Joulun alla sain käsiini ihanaisen Laine-magazinen, jota voin suositella ihan kaikille. Lehden mallit ovat kauniita ja vaikeuastasossa löytyy jokaiselle jotakin. Samoin muutamat ruokaohjeet saavat erinäisiä mielitekoja aikaiseksi. Lisäksi pisteet mielenkiintoisista artikkelista. Ylensä katson lehdissä lähinnä kuvia, nyt jaksoin lukea tekstit ihan ajatuksen kera.

Lehdessä oli muutamakin malli, jotka kutittelivat puikkoja. Satuin sitten aaton aattona käymään Jyväskylässä Titityyssä ja siitähän se sitten ns. lähti.

Nordic Arrows
Malli: Susanne Sommer, Laine-magazine 2016 lehdestä (tai kirja se kyllä on)
Lanka: Isager Tweed, sävyissä Chachoal, Winter Grey ja Wine, kutakin 100 g, josta jäi pikkupallerot jäljelle
Puikot: 4 mm
Koko: jottain 180 pitkä ja leveyttä ihan riittävästi
Fiilis: voi jehna


Huivin neulominen aloitetaan kapeasta kärjestä ja sitten levennellään ylöspäin. Nuolenpäät ovat briochea ja "tausta" ainaoikeaa kahdella värillä. Tykkään kovasti molemmista pinnoista. Huivia ei ole hankala neuloa mutta siihen pitää keskittyä. Silmukoita on syytä olla just se määrä kuin ohjeessa on, varsinkin kun aloittaa uutta kolmiota. Itse jouduin purkamaan pitkät pätkät kun en jaksanut laskea. Varsinaisesti hankalia kohtia on vain nuot missä nuolenpäät linkittyvät toisiinsa. Siinä lyhenteitä vilisevää ohjetta pitää lukea kirjain ja numero kerallaan. Sitten kun nuolenpäät kasvavat niin voipi jopa jutella ja jos oikein villi on niin vaikka kattoa telkkaria. Itse koin neuleen sopivan haastavana: en oikein jaksa niitä aivottomia. Aloitin jouluna myös jonkinlaiseksi hitiksi muotoutuneen Find Youd Fade -huivin, mutta se on niiiiin tylsää neulottavaa että se ei tule päättelykierrostaan koskaan näkemään. 

Lankana on Isagerin Tweediä, joka on fingering paksuista, eli n. 400m/100 g. Langassa on, jos nyt ilman vyötettä muistan, 70% villaa ja loput mohairia. Ei paha. Olen ennenkin maininnut, että tykkään langoista, jotka näyttävät erilaiselta kuin tuntuvat. Tämäkin lanka näyttää karhealta ja rouhealta, mutta on pehmoista, kuohkeaa ja kepoista. Ainoa mitä ehkä harmittelen on se, että olisipa värikartassa ollut sellainen tietty keltainen...


Sen verran malli jäi vielä takaraivoon kutkuttelemaan, että voisin hyvinkin harkita tekeväni tästä sellaisen keväisemmän version. Eräät La bien aimeen langat, jotka hyllyssäni majailevat, ovat sellaista vinkkiä antaneet. Siinä olisi töpäkkää vaaleanpunaista ja sinappia. Tiedän, että ne kuulostavat parina kummalliselta. Niille vaan pitäisi kehitellä kolmas kaveri.


Omasta huvista ei tullut ihan niin pitkää kuin mallissa. Välillä pohdin, että onkohan tämä muoto se kaikista käytettävin. Ehkä jos haluaa sellaisen tiukasti kaulan ympärillä majailevan yksilön, niin kannattaa kääntää katseet muualle. Itse olen käyttänyt tätä ihan vaan harteilla. Huivi toimii kuin kevyt neuletakki. Sitten sen helman boi sipiasta toisen olan yli ja huivi muuttuu ponchotyylikseksi. Sanoisin, että sellainen loistava sisällä pidettävä lämmike.

sunnuntaina, tammikuuta 01, 2017

Ensimmäinen viimeinen

Se on sitten vuosi 2017, hyvää uutta vuotta kaikille! 

Aloitetaan uusi vuosi uudella neuleella, joka toki on kyllä valmistunut jo jouluaattona Joulupukin kuumaa linjaa katsellessa. 

Shusui shrug
Malli: Susanne Sommer
Lanka: Uncommon Thread Twist Sock värissä Turbillion, 200 g, Madelitosh Light värissä Dachshund, vajaa 200 g ja reunaan jotain Manoksen sukkalankaa joku vähäinen määrä
Puikot: 4 mm
Fiilis: lähden lentoon

Vuonna 2015 minua kiehtoivat neuleet, joka olivat epävaatteita. Siis sellaisia vähän kummallisen mallisia, huivien ja paitojen yhdistelmiä. Semmosia löysiä rötväkkeitä, joihin kietoutua. Sitten kun Shusui shrug -malliin törmäsin niin se oli sitten menoa se. Koittakaapa muuten sanoa mallin nimi nopsaan monta kertaa peräkkäin. Juu, teille ei anniskella enää.

Langaksi valikoituvat Tampereen messuilta hankittu Uncommon threadin lanka ja omassa hylyssä hyvän tovin pötkötellyt Madelinetosh. Yhdessä lankojen värit näyttävät lähes metalliselta, sellaselta, jota ei kuviin tietenkään erityisen hyvin saanut ikuistettua. Kiitos näillä leveysasteilla olevan n. 3,5 tuntia kestävän päivänvalon. 

Malli on yhdistelmä huivia ja takkia. Sen neulominen aloitetaan niskasta. Takana ja edessä on briochea ja sivut ovat aina oikeaa. Aluksi minulla oli lieviä vaikeuksia hahmottaa mikä osa oli menossa mihinkin ja muutenkin tuntui, että neuleessa oli enemmän silmukkamerkkejä kuin silmukoita. Mutta kun neule vähän eteni ja tajusi, että mihin mikäkin lisäys on tulossa ja miksi, niin sittenhän sitä posotteli menemään. 


Mallissa on neljä kokoa. Suurin merkitys lienee hihan ympäryksellä. Minulle ei S-koon hihan silmukkamäärät riittäneet,joten neuloin sen verran lisää, että käsi meni hihasta sisään ja verenkiertoa ei uhattu. Leveyttähän tässä kyllä piisaa. Hihan ranteessa sitten kavensin muutaman silmukan pois. Malliin usutetaan tekemän ylipitkät hihat. Tein n kuitenkin ihan tavalliseen mittaan, koska halusin helman pituuden olevan sopiva. Uncommonin lanka loppuikin vähän kesken, mutta kun kun kastelin neuleen ja pikkasen siihen pituutta venäytin, niin johan toimii.

Alareuna viimeisteltiin i-cord reunuksella, josta kyllä tulee nätti, kunhan jaksaa äkertää. Se kuin ei ole niitä nopeimpia päättelytapoja. 

Tällä hetkellä puikoilla on kaksi huivia: Nordic Arrows Laine-lehdestä, sama suunnittelija muuten kuin tässä Shusuissakin ja Find your fade -huivi. Jälkimmäinen toisin on jäänyt nuolien jalkoihin ja alennettu telkkarineuleeksi. Vaikka en teekään uudenvuodenlupauksia, niin haluisin tänä vuonna saada valmiiksi jo kauan sitten aloitetun Tirppa-neuleen. Siitä puuttusi enää toinen hiha ja toisesta hihapyöriö sekä etuliepeet. Samoin kesken on viime kesänä aloitettu Atlas-huivi, josta siitäkin tulee todella hieno. Jotenkin vaan niihin keskeneräisiin on kamalan vaikea tarttua. Varsinkin kun molemmat ovat sellaisia suurta huomiota vaativia neuleita. 

Lisäksi olisi kiva kivaa kudontakehys esiin, olisi kiva kirjoa ja vaikka mitä muuta. No, onhan tässä koko vuosi aikaa.