sunnuntaina, helmikuuta 19, 2017

Metsätöitä

Sitten viime näkemän täällä on tehty metsätöitä: kaadettu kuusikkoa, pätkitty runkoja, muokattu maata ja istutettu uusi taimikko. Suomeksi sanottuna olen purkanut ja uudelleen neulonut.


Kaikki lähti siitä kun päätin sovittaa Metsä kukkii -paitaani, että minkäköhän kokoista on tulossa. Tempaisin paidan päälleni ja totesin, että aikas väljää. Sitten kurkkasin myös selkäpuolelle ja totesin voivani ihan hyvin laittaa vielä rinkan selkääni ja paita mahtuisi silti päälle. Eikä edes kiristäisi. Tulin siihen tulokseen ettei tämä peli vetele ja purin kaiken resoria lukuunottamatta pois. 


Vuorossa matematiikkaharjoitukset, kuinka monta silmukkaa pois. Mikä on sopiva luku niin, että kuuset mahtuvat kasvamaan? Resoria varten olin luonut S-koon mukaan silmukat eli 224. Se oli ahteria varten varsin sopiva. Siitä piti kuitenkin ottaa pois neljä silmukkaa, jotta ensimmäinen kuviokerta asettuisi oikeisiin uomiinsa. Ensimmäiseltä kerralta oppineena, päätin muuttaa myös vähän värejä. Kuusikon alkaessa aloitin kavennukset. Kavensin kuusien välistä vuoronpärään niin, että lopuksi puikoilla oli tasan 200 silmukkaa. Eli 40 silmukkaa vähemmän kuin ohjeen S-koossa. Kuulostaa ihan kauhean paljolta, mutta oli sillä alkuperäisellä sitä mittaa mistä ottaa pois. 

Värien muokkaamisen jälkeen olen siinä tilanteessa, että oranssia väriä ainaskin pitää ostaa lisää. Olen myös hieman ihmetellyt miksi sitä tummaa sinistä on niin paljon, muistaakseni kolme vyyhtiä. Siitähän tehdään helman ja hihansuiden resorin lisäksi muutamia kierroksia paitaankin, joten kyllähän sitä toki kuluu. Vastaavasti violettia väriä on vain yksi vyyhti ja siitä pitäisi saada aikaiseksi 18 cm korkea kaulus kaiken muun kuvioinnin lisäksi. Jotenkin tuntuisi, että sitä tummaa sinistä riittäisi kaksi vyyhtiä ja violettia pitäisi olla yksi vyyhti lisää. No, katotaanpa kun sinne saakka päästään.

Seuraavana olisi vuorossa kädentiet ja sitten vartalo-osan erottaminen etu- ja takakappaleeksi. Mulla näyttää tuo kierrostiheys olevan jotain muuta kuin ohjeessa, joten olen ajatellut jättäväni neulomatta sen viimeisen pilkkuraidan olalla. Yläosan korkeus kun vaikuttaa hihan leveyteen. Pitää muistaa ottaa mittanauha käteen ja laskea hihalle spoiva pituus. Saattaa olla, että joudun typistämään kuusia. 

Eli moottorisaha kädessä painellaan menemään.
 

sunnuntaina, helmikuuta 05, 2017

Ruuhkaa ohituskaistalla

Laine magazinessa ollut harmaa Ancasta-villamekko houkutteli ja kun huomasin, että hyllyssä oli viisi vyyhtiä viime kesän Hailuodon reissulta mukaan tarttunutta lankaa, pistelin menemään. En ollut pitkään aikaan neulonut palmikkoa, joten ehkä siksi tai jostain toisesta syystä sen neulominen oli äärimmäisen takkuista ja purkaminen tuli valitettavan tutuksi. Onnistuin mm. pudottamaan silmukoita ja huomaamaan ne n. 10 cm jälkeen. Samoin tuli neulottua palmikoita ihan vääriin suuntiin täysin selkeissä palmikoissa ja neulottua oikeita silmukoita nurjiksi. Aivan ihme sekoilua. Kaiken kukkuraksi lanka loppui kesken. Onneksi Hailuodon agentti otti hoitaakseen lisää lankaa, joten ehkäpä mekkosesta joku päivä tulee säädyllisen mittainen. 


Sitten kävi niin, että postipoika kantoi uudistuneen Taito-lehden laatikkoon. Itse tykkäsin lehdestä kovasti. Lehdessä laitettiin käyntiin Metsä kukkii -paidan yhteisneulonta ja lankapaketista oli vielä hyvä alennuskin. Olen paitaa monesti miettinyt ja sydämeni syrjällä hellinyt, joten langat lähtivät tilaukseen. Lankojen saaminen tosin kesti sen verran kauan, ja Ancastan lankakin oli loppunut, että piti lähteä keskeneräisten koria kaivelemaan. Sielläpä kölli suhteellisen unisen näköisenä viime kesä aloitettu Atlas-huivi. Surkuhan sitä tuli. 


Suoristin ruutupiirustuksen ja muutama tovi meni ennenkuin sain selville, mihin työ oli jäänytkään. Sen jälkeen oltiin taas kuin vanhat ystävykset konsanaan. Vähän kyllä vieläkin häiritsee eräs värinvaihtokohta ja kahden tummimman pohjavärin väliin olisi hyvä saada joku sävy. Yli puolen väliin ollaan jo! Kyllä se varmaan joku päivä.


Paitsi, että sitten tulivat Metsä kukkii -paidan langat. Joita oli ihan pakko ja heti päästä kerimään. Niitäpä ei sitten ihan hetkessä kerittykään. Paitahan on mallia valtava. Päätin, että teen S-koon silmukoiden mukan ja pituutta säädän sitten tarvittaessa. Hihoille pitää kyllä kehitellä jottain, en halua niiden olevan hulmuke-mallisia. 


Väreissä minua mietityttää se, että mallikuvan paidassa on jotkin kohdat ihan eri väriä kuin ohjeessa neuvotaan. Jotkin siniset kohdat olenkin vaihtanut violetiksi ja tästä syystä joudun varmaan hankkimaan violettia lisää, jos meinaan siitä vielä se kauluksenkin tehdä. Toki olen omassa päässäni keksinyt jo parikin erilaista väritystä tähän paitaan. Tämä on johtanut mietintöihin, että oliko järkevää tilata valmis lankapaketti vai olisiko itse pitänyt suunnitella värit. En ole vielä päässyt yhteisymmärykseen itseni kanssa. Jos olen kerran haaveillut vuosia tästä paidasta ja nimenomaan tällä värityksellä, niin kaitpa sitten voin neuloa sellaisen? Sitten se toinen jäkättäjä taas huokailee, että voisihan sitä olla vähän omaperäisempi, eikä toistaa valmista kaavaa. Huoh.

Olipa väritys mikä tahansa niin kirjoneuletta on sitten kiva neuloa. Kokoajan on se "mitähän seuraavaksi tapahtuu" -fiilis. Neulonpa vielä kierroksen ja hei, otetaanpa vielä tuo väri mukaa ja katotaan miltä näyttää. Ainoa mikä tökkii on langan paksuus. Mulla sattuu ranteisiin näin paksusta langasta neulominen. Sen takia onkin välillä kiva vaihtaa Atlaksen neulomiseen, jossa lanka on ohutta piperrystä.  


Oletteko muuten huomanneet kuinka päivä on pidentynyt? Se on
kevät kohta! 


Ja jos keväämmällä iskee se virkkaustauti, niin voisin virkata vaikka tämmöisen ornamenttityynyn, joka oli uudessa Unelmien käsityöt -lehdessä. 


Sain lehden Kotivinkiltä tutustuttavaksi. Kannen perusteella olisin jättänyt lehden lehtihyllyyn. En osaa sanoa mikä tässä kannessa ärsyttää. Ehkä tästä tulee fiilis sellaisten "liian helppojen" ja "äkkiä valmista" - maailmasta. Onneksi kansi ei sitten ollutkaan symboli sisällölle, vaan lehdessä oli sopiva sekoitus monenelaisia ohjeita ja artikkeleita. Vähän sitä brioche-huivin ohjettakin tavasin...