Mä täällä edelleenkin mökötän naama norsun veellä. Onneksi mulla oli kuitenkin varapyörä että kulkemaan pääsin.
Mutta ettei teillä niin synkkää olisi päätin jakaa teille pienen vinkin. Olen lukenut monesta blogista että Swallow tail huivin nypyt (viisi silmukkaa nurin yhteen) ovat aiheuttaneet enemmän ja vähemmän raivotautikohtauksia.
Laitan tähän videon pätkän, josta toivottavasti saatte selvää miten sen teen. Yritin tehdä mahdollisimman hi-taas-ti että saa paremmin selvää. Tällä tavoin tehtynä se nyppy on vain pieni hidaste.
Lanka on siis työn edessä, noukitaan ne viisi silmukkaa puikolle (se vaikein kohta) ja sormella autetaan lanka alas silmukoitten eteen ja sitten vedetään silmukoitten läpi. Helppoa kuin heinäteko! Toisaalta mä teen kaikki nurjan silmukat näin...
Minulta on tänään työpäivän aikana varastettu polkupyörä Oulun keskustasta Osuuspankin päädystä. Se on viininpunainen, naisten Tunturi Elina. Edessä on musta metallinen kori ja takana valkoinen lastenturvaistuin oransseilla vöillä. Pyörässä on neljä vaihdetta, leveä musta geelitäytteinen satula sekä lenkkaava jalkatuki.
Jos siis moiseen yksilöön törmäät ole hyvä ja ota se talteen sekä ilmoita minulle joko blogiini tai neulova.narttu@gmail.com. Kiitos!
Varmaan kohta poksahdan raivosta...
Harmaa päivä. Meren jäällä näytti kuin olisi valkoisessa autiomaassa.
Sinne sekaan siis, uuden villiksen kanssa.
Kirjoneulekaarrokepaitatakkijuttu
Malli: SandnesGarnin ohjevihkosesta, ja löytyy myös Moda lehdestä viime vuoden loppupuolelta
Lanka: SandnesGarn Alpakka, harmaata, pinkkiä, viininpunaista, limenvihreää, oliivinvihreää ja tumman harmaata
Puikot: 3 mm ja 3,5 mm
Napit: aidot helmiäisnapit Nappi-Kikasta
Fiilis: aika hyvä
Aloitetaan langasta. Lanka on ihanan pehmeää ja neulottuna rasvaisen tuntuista. Sitä on hieman haasteellista neuloa tasaiseksi pinnaksi, johtuen varmaan liukkaudesta ja siitä että se joustaa jonniin verran. Mutta muutoin ihana, uusi tuttavuus.
Ohjeessa takki tehdään pyörönä ja leikataan sitten auki. Koskapa en ole ko. tekotapaan äärimmäisen ihastunut, tein takin tasona. Ei se kirjoneuleen neulominen nurjalta mitenkään erityisen rasittavaa ole, mutta niitä langanpäitä sitten vaan pitää ahkerammin päätellä.
Ennenkuin joku kysyy miksi alimmaiset napit ovat auki niin vastaus: eivät mene kiinni, ja siinäpä onkin sitten koko jutun miinusmerkki. Kun neulepinta kerran oli epätasainen ajattelin että kastelu ja kuosiin oikominen tekisivät asialle jotain hyvää. Asettelin neuleen kuivumaan, ei siis mitään pingottamisia eikä semmosia. Kun takki oli kuivunut saatoin todeta että hihat olivat venyneet useamman sentin kuten myös helma. Sen takia alimmat napit ovat sen verran alhaalla että ei mene enää kiinni. Leveä persaus nääs. Tai menee ne kiinni muttei erityisen nätisti...Että semmoista. Toisaalta saatoin hieman tulkita ohjetta luovasti että helmaan saattoi senkin takia tulla pari ylimääräistä senttiä.
Mutta muutenhan tää on ihan kiva. Niin ja ohjeessa on ruutupiirroksessa yksi virhe kaarrokkeen kohdilla. Sinne on merkattu tumman harmaa yhteen kuvioon mutta sen pitää olla viininpunainen. Sen näkee kyllä kun kattoo kuvaa.
Nyt takasin järkkäämään synttäreitä, moi!

Haa-haa! Mä taisin keksiä miten saan siitä Naturwollesta ei niin päätä särkevää:
Sekä huomasin sen tietyn pisteen, jolloin neuleesta tulee mahdollisimman epäkiinnostava:
Värkkäsin Tervaa ja höyheniä huiviin lisää lankaa ja persielleen meni.
Tokihan tämä on vallan ihanaista ja kaikkea 454 metrin edestä.
Mutta kun se on liian ohutta! Täytyy keksiä suunnitelma B. Tosin ei hajuakaan mikä se olisi, kyllästyttää koko huivi. Kaarrokeneulekin junnaa paikoillaan. Tai ei junnaisi jos vaan tekisin sitä enkä haahuilisi.
Kiitos A:lle kuvaajana toimimisesta.