Kevätsalaatti-huivi
Lanka: Sirdar Baby Bamboo, 6 kerää
Koukku: 4,5 mm
Fiilis: hyväkivabra

Huhtikuun Suuressa Käsityölehdessä oli kiva shaalimalli, joka houkutti tarttumaan koukkuun. Kiirastorstaina äkkiä töitten jälkeen Villiinaan ja sitten vielä vauhdikkaammin kotia virkkaamaan.

Sirdarin Baby Bamboo on mielestäni aivan ihanaa lankaa, ja jos kylpisin rahassa hankkisin tätä säkkikaupalla. Mutta kun en kylve, niin tyydytään nyt sitten tähän huiviin. Lanka on niin ihanan pehmoista, pikkasen kiiltävää ja kaikkea ihanuutta sekä parhautta. Monesti kesken virkkaamisen piti vaan silitellä huivia ja toivoa että keristä tulisi mahdollisimman paljon.

Tää olisi aikalailla unelma lanka siihen Voguen pylpyrätakkiin/liiviin. Liiviin suunnittelemani Sublime kun silmuuntuu aika helposti, ja ne pitkät langan kierrot siinä reunassa olisivat hetkessä pahan näköiset. Tässä langassa on sen verran tiivis pinta että sen silmuutumiseksi saisi tehdä töitä.


Huivia virkatessa iski kyllä aika paha päähännousema virkatusta päiväpeitosta. Mun mummo oli tosi pro virkkauksessa ja virkkasi ties kuinka monta päiväpeitettä ja kaikkea muutakin. Ja hämmästyttävän pienellä koukulla. Joten tällä perimällä kyllä pitäisi onnistua minultakin? Ehdottomasti näitä samoja pylpyröitä, ja sitten vaikka Esiton virkkauslankaa ja ehkä hieman lehmän hermojakin?

Jokin aika sitten minulta kysyttiin haluaisinko testata Etelä-Afrikassa käsin kehrättyä lankaa, ja kertoa mielipiteeni kannattaisiko sitä alkaa roudata Suomen perukoille. Matkan varrella selvisi ettei lankaa pystytä tuottamaan sellaisia määriä että sitä voisi tuoda maahan ihan päntiöinään, yritys kun pyörii kahden naisen voimin. Käsitin että paikalliset naiset näitä siellä kehräävät. Värikartassa oli ihan mukavasti värejä ja sävyjä.

Näytelangat kuitenkin saapuivat tänne pallon toiselle puolelle. Lanka on käsin kehrättyä, yksikierteistä merinoa. Lankaa pitikin ensin hieman tutkia kunnes tajusin että se on huopunutta. Vyyhdillä se tuntui hieman kovalta, joka hieman arvelutti. Neulottaessa lanka tuntui ihan erilaiselta kuin olisin vyyhdin perusteella uskonut. Se olikin pehmoista ja taipuisaa, eikä ollenkaan peltimäistä. Mitään ilmavaahan se ei ole, mutta kivan tuntuista. Sopii varmaan asuteisiin kaikkein parhaiten. Uskoisin että palmikot ja muut pintaneuleet toimisivat kybällä.

Kuvan mallitilkku on neulottu 5 millisillä. (Kuvat ovat vähän ankeita kun se aurinko katosi jonnekin).
Kaikin puolin siis mukava tuttavuus. Tietty jos joku lankakauppias tämmöisen valikoimiinsa haluaa niin voi laittaa viestiä minulle niin välitän sen eteenpäin.

Ja vaikka rukin ääressä onkin istuttu ahkerasti ja pitkään, on jotain muutakin kuin lankaa valmistunut.
Siitä sitten enemmän ensi kerralla.

Tekisi mieli sanoa että voitin Markka-lankaa. Sen verran hektistä ostaminen oli. On tää niin nättiä, kannatti vaania linjoilla. Hyvä Markka, tämmöistä lisää!

Muutenhan ne illat ovat sujuneet rukin kanssa.

Kuulunut tasainen tumps, tumps ja rurrr rurrr. Välillä tietty kiukkuista puhinaa kun villat luistavat sormista.

Toisaalta rukin ääreen voisi vaikka nukahtaa ellei välillä tapahtuisi.

Samalla olen miettinyt rukin rakentajaa. Siinä kun on yksi jos toinenkin osa. Kaikki ovat kauniisti sorvattuja. Taitava on tekijä ollut. Joskus pelkään että mitäs sitten jos tästä jokin osa hajoaa. Löydänkö ammattitaitoista ihmistä korjaamaan?

Tuulia oli kunnostanut oman rukkinsa tosi kauniiksi. Minä taidan antaa ajan patinan näkyä. (Niin ja olen sen verran laiskakin. En edes halua ajatella puolien hiomista.)

Iltalukemisiksi olen selaillut Vogue - anteeksi - Designer Knitting -lehteä

ja tämän pylpyrätakin vai liivi tai mikä tää nyt onkaan haluan. Mullahan olisi sitä Sublimen soija-lankaa. Tarttuiskohan siihen tavallinen Dylon?

Erään tuulisen päivän iltana aurinko heijasteli kauniita kuvia olkkarin seinälle.

Muuten täällä ei tapahdu oikeastaan mitään erityisen mediaseksikästä. Olen vain kehrännyt, kehrännyt ja kehrännyt. Mulla on näköjään taipumus tuottaa ohutta lankaa ja sehän tietää että rukin ääressä vierähtää hetki jos toinenkin. Siinä voi sitten samalla meditoida ja laitella villatopseja mielessään jonoon, noinniinkuin minkä kimppuun seuraavaksi kävisi. Sitten vähän huomio herpaantuu, ja villahaitula katkeaa. Se siitä meditoinnista.

Säätelen tässä samalla vähän blogin ulkoasua, tuo yläpalkki röpöttää tolleen tyhmästi, mutta antaa nyt olla.

Kyllästyin omaan onnettomuuteeni ja päätin tarttua härkää sarvista. Muutaman hikipisaran ja kirosanan jälkeen kädet alkoivat toimia niinkuin niiden pitääkin:



Hiemanhan se hämmästyttää miksi tämä muka tuntui niin kamalan vaikealta. Ehkä siinä sitten piti tulla totaalikyllästyminen siihen typerään esinyhtämiseen. Nyt vähän vetelen villatopsia ettei se ole niin tiivistä ja annan palaa.

En osannut valita minkä kuvan valmiista rullalla olevasta yksisäikeisestä valkkaisin, joten laitan ne kaikki tähän.

Ja juu, olen lapsellisen ylpeä itsestäni.

Voi että miten iloiseksi ihminen voi tulla pelkistä värikkäistä langoista. Heti alkoi hymyilyttää. Kohta päästään virkkaamaan, lal-lal-laa!

Niin ja mitä tulee aiemmassa postauksessa esiintyvään renttahelekku-tyyliin, niin kanssa-stylistejä näytti löytyvän. Kyllä meillä pittäisi joku muotiavviisi olla. Paitsi, että tyyli taitaa olla sen verran spontaani ettei siinä paljoa mietitä mitä päälle tulee laitettua? Mutta olishan se päivän renttahelekku-asu jottain. Näissä vaatteissa kävin viemässä roskat, tässä asukokonaisuudessa pyykkäsin pyykkiä, juu-u, ihan mielikuvitusta kutkuttelevia juttuja. Jos joku haluaa esitellä omansa, niin täällä kannustetaan vimmatusti!

Niin ja nyt kun kerrankin muistan, minua muistettiin muutamilla nappisilla.
Tessiltä ja Gretalta tämmöset:

Ja Villa Lankalalta tämmönen:


Kiitos kiitos, ainahan prenikoita on mukava saada. Olisi kait vaikka ja ketä kenelle tämä jakaa, mutta nyt en saa aikaiseksi. Iloinen mutta laiska!

Joskus sitä ihminen osaa olla niin ää-ret-tö-män tyylikäs, ettei oikein itsekään käsitä.

Koskapa täällä toimituksessa halutaan toistenkin onnistuvan niin tässäpä ohjeet: Miten luot tyylin!

Ensiksi pukeudutaan paitaan, hameeseen ja sukkahousuihin. Tätä perusasua sitten täydennetään päivän mittaan esiliinalla. Sitten on hyvä laittaa untuvatöppöset (tunnetaan myös Möhkö-toffoina) ettei palele varpaita. Muutenkin yleistä vilun tunnetta on hyvä torjua vaikkapa villatakilla. Kokonaisuus kuorrutetaan päiväunilla, jotka sekottavat tukan, jättävät poskeen rantuja tyynyliinasta ja saattaapa suupielessä olla kuivunutta kuolaakin. Harittava katse on sitten se pääpointti.

Ja avot! Kyllä kelpais vaikka Annie Liipovitsin tulla kuvvaamaan Vokuen kanteen. Jeh!

Tyylin onnistumisen voit tarkastaa helposti katsomalla peiliin. Jos naurattaa, itkettää tai jopa säikähdät, olet onnistunut. Olet tyylin huipulla jos ovikelloa rimputtavat virpojat pyytävät sinua mukaansa.

Mukavaa palmusunnuntaita!

Pitäis varmaan olla jottain fanfaareja, serpentiiniä tai sellaista, koska Lintu-lapaset ovat valmiit.


Lintu käpälässä
Malli: Bird in the hand/Kate Gilbert
Lanka: SandnesGarn Sisu
Puikot: 2 mm
Fiilis: no jo oli aikakin!



Jos silleen arvioisi, että kuinka kauan menee kun neuloo lapaset, niin sitähän saattasi jopa luulla ettei niihin nyt menisi kuin pari viikkoa. Korkeintaan. Noh, ihminen on erehtyväinen ja sellaista.

En edes taida viittiä arvuutella kuinka kauan nämät olivat puikoilla, saati sitten kuinka paljon nämä tympivät loppua lähetessään. Oikein kunnon pakkopullaa! Mutta ovat nyt perskeles valmiit. Ja toista kertaa en tee!



Että ei sen enempää näistä. Oikea lapanen on pienempikin kuin vasen. Eli aluksi kiristi pipo paljon enemmän päätä?

Piti sitten tehdä uusi erä Macarons-leivoksia. Tällä kertaa taikinasta tuli vähän löysempää ja se levisi vähän turhankin railakkaasti pellille. Eli tuli aakeita, laakeita ja litteitä. Värjäsin taikinan jauhemaisella elintarvikevärillä, joka värjää muuten aikas tehokkasti. Raakana taikinana tämä oli paljon punaisempaa, paistettaessa se vaaleni jonkin verran. Täytyy sitten seuraavalla kerralla muistaa laittaa vähän enemmän väriä. Täytteenä oli appelsiinimardeladia. Ei paha, ei huono. Vaikka taidankin olla enemmän suklaan ystäviä.

Nyhän mää vasta muistan että tuli tehtyä valmiksi yks juttu, ennen kun niska napsahti.

Aiemmin hankkimaani kevättakkiin kun tarvittiin mätsäävä myssy. Muistui varastoissa pitkään ja huolella säilytetty lanka, joka oli just oikean väristä. Ei ku koukku käteen ja menoksi!

Esikko-myssy
Lanka: Gedifra Fashion Trend Fino, kaksinkertaisena, menekki n. 100 g
Koukku: 8 mm
Kukkaset: erinäisistä puuvilalangoista
Fiilis: just hyvä

Stokkan Hulluilla päivillä luvattiin olevan puuvillalankaa useissa eri väreissä. Noh, minusta valkoinen, vaaleansininen ja laivastonsininen eivät ole useita eri värejä.