Proudly presents:
Robottitanssi
Malli: oma, ohje tulossa kokoihin n. 100 ja 120 cm
Lanka: TitanWool Kristal, 4 kerää (à 50g/140m) petrooli, Marks&Kattens SuperWash Safir tumma oranssi, 1 kerä (à 50g/127m)
Puikot: 3,5 mm
Fiilis: jipi-ai, jipi,ei!
Käytiin tänään Zeppeliinissä ja myönnän ihan rehellisesti että tunsin ylpeyttä kun katselin poikaani viipottamssa Robottitanssi-paita päällään. Se näytti niin hauskalta. Sekä poika että paita ja varsinkin niiden yhdistelmä.
Ohje on siis tulossa, se on jo kirjoitettu. Nyt on menossa sekä hionta että testineulomus. Katsotaanpa ottaako Erika mun kirjoittamasta ohjeesta selvän! Pari pientä kauneusvirhetä olen jo itse löytänyt. Sitten kun isoveljenkin paita on tehty ja speksit vielä kertaalleen tsekattu, julkaisen ohjeen. Vähän jänskättää jo nyt.
Minulta toivottiin että käyttäisin lankaa, jota olisi helppo saada. Siinä kävi sitten vähän hassusti. Katsokaapas kun tuo petroolin värinen Kristal on ostettu viime keväänä Italiasta Poggio Mirteton perjantaitorilta, ja oranssikin on Villiinan takahuoneesta...kök, köh, siis. Mutta nou hätä, lanka on aika lähellä esim. Smartin paksuutta. Tiheys 3,5 mm puikoilla oli suurinpiirtein 25 s/10 cm, joten korvaavia lankoja varmasti löytyy. SeiskaVeikka taitaa olla turhan paksua. Paitsi jos haluaa vähän isompaa kokoa.
Oli miten oli, paita syö sen verran vähän lankaa että tähän kärsii käyttää vähän arvokkaampaakin lankaa. Toki tuo Kristal oli sen verran halpaa että tämän paidan kustannus oli alle 10 euroa.
Paita näyttäisi varmasti aika kivalle neulottuna semi-solidista langasta. Väriyhdistelmiä tuolla kerran jo pohdittiikin. Itselle tulee mieleen esim. suklaanruskea ja vaalea turkoosi tai lime, ruskea ja oranssi, pinkki ja lime, oranssi ja vihreä, tumma magenta ja petrooli...noin niinkuin aluksi. Langaksi kannattaa valita kuivapintainen, useampi säikeinen lanka, niin kuviot tulevat hyvin esille.
Isompi paita on kohta vartalo-osan kainaloissa. Sitten hihat ja kaarroke, jota tällä kertaa ei neulota kolmea kertaa...
eri suuntiin siis. Vähän jo tuntuu ettei tämä työviikko lopu koskaan. Jos sen huomisen vielä jaksaisi pinnistellä, hammasta purren.
Toinen Robottitanssikin on edistynyt vaivihkaa. Hassua miten eri näköinen siitä tuleekaan kun värit ovat toisin päin.
Tämän kanssa on ollut säätämistä puikkojen kanssa. Aloitin 60 senttisillä mutta aika pian kävi selväksi että kirjoneuleesta tulee kaameaa kun silmukat ovat niin sumpussa. 80 senttiset kehiin, mutta siihen eivät meinaa silmukat riittää. Pitää neuloa hitaasti ja avittaa silmukoita eteenpäin. Tuleepahan kuitenkin aika tasaista. Kirjoneuleessa on aika paljon kohtia, joissa sitä toista lankaa kuljetellaan pitkiä pätkiä työn takana. Olen sitonut kuljetettavan langan vähintään kolmen silmukan välein. Tämä ihan siksi että lasten sormet ovat niin kaposet että tuppaavat tarttumaan langanjuoksuihin. Petroolin värisestä paidasta sain korjailla hihansuun langanjuoksuja, kun sovitusvaiheessa ne olivat jääneet kiinni sormiin. Tästä syystä hihojen käänteet ovat sen verran korkeat että ne peittävät kirjoneuleosuuden.
Pienemmän koon ohje on nyt testattavana. Ohjeen kirjoittaminen oli yllättävän haastavaa. Itsehän sitä tietää että tässä näin ja tuossa noin, mutta miten se laitetaan paperille että joku toinen saapi tolkun. Pitäisi selittää tarkasti muttei kuin idiootille. Ja ne kuvat...miten tässä pimeydessä mitään kuvia voi ottaa?
Lankojen tilaaminen netin kautta on helppoa ja kätevää. Langat vain ostoskoriin kliketiklik ja postipoikaa odottelemaan!
Kahden viikon kuluttua tilauksesta saat sähköpostin, jossa kerrotaan että osaa tilatuista sävyistä ei enää valmisteta. Mitä laitetaan tilalle? Seuraa erinäisiä sähköpostikeskusteluja siitä että mitä värejä kaupan valikoimissa on ja mitä pitää tilata toimittajalta. Päästään yhteisymmärykseen ja paketti luvataan toimittaa kahdessa osassa. Ensimmäinen lähtee matkaan ensi viikon alkupuolella, sisältää ne mitkä löytyy kaupasta ja toiseen sitten tulee ne, mitkä menevät jälkitoimitukseen. Selvä juttu!
Sitten vierähtää viikko jos toinenkin eikä pakettia näy. Laitetaanpa sähköpostia ja vastaukseksi saadaan että oho! Paketti on unohtunut laittaa matkaan! Vähän alkaa herne pyöriä nenässä. Parin viikon kuluttua vajaa puolet tilatuista langoista saapuvat.
Sitten voikin keskittyä odottelemaan jälkitoimitusta. Tässä vaiheessa voipi käydä tsekkaamassa esim. Ravelrystä löytyykö sieltä samaisessa kaupassa asioineita. Ja löytyyhän niitä! Useimmilta menneet rahat eikä tilattuja juttuja ole näkynyt. Tässä vaiheessa herne painautuu niin syvälle nenään että hengitystä haittaa. Laitetaan äkäistä sähköpostia ja uhkaillaan kaikilla mahdollsilla hirveyksillä - heinäsirkoilla ja paiseilla - jos lankoja ei ala tulla.
Vastaanotetaan anteeksipyytelevää sähköpostia ja uusia lupauksia. Parin päivän päästä tulee sähköpostia että nyt on paketti lähtenyt matkaan. Sitten Suomen postipojat menevät lakkoon.
Kahden ja puolen kuukauden kuluttua alkuperäisestä tilauspäivästä postilaatikossa on viesti postista: "Teille on saapunut suurikokoinen kirje."
Nyt kun vielä muistaisi mitä näistä aikoi neuloa.
Mututuntuma on ihan jees, mutta joskus on ihan hyvä ottaa se järkikin käyttöön. Raglankavennukset joka toisella kierroksella kuulostavat vähän liioitetuilta, mutta toimivat. Kiitos kaikille minua viisaammille, jotka kommenttiboksissa minua ystävällisesti valistivat. Paitaahan ei illalla totaalisesti laitettu telakalle, vaan kutimet kävivät. Ja nythän se on aikalailla valmis:
Ta-daa! Tosin kainalosaumat pitää silmukoida ja vähän lankoja päätellä, niin sitten.
Mutta mitäs, mitäs! Kaula-aukko on liian ylhäällä! Ja takakappaleelle tehty korotus saa kaula-aukon takareunan aaltoilemaan. Taidamme hieman harrastaa purkujuttuja ja laittaa tuon kaula-aukon alemmas. Samalla harkitsemme takakappaleen korotusta, tarvitseeko sitä olla? Tai se voisi olla vähän matalampi. Hmmm, pitänee taas miettiä. Eka voisi kuitenkin keittää kupin kuumaa vadelmateetä ja ottaa ehkä päikkäritkin. Mutta kyllä se tästä, voe tokkiinsa, kyllä se tästä!
Ps. kommenttipoksissa toivottiin jonniinmoista kehruututoriaalia. Kiitos toiveesta, se toteutetaan. Tässä joskus kohtapuoliin...ensin tää paita pitää saada kuosiin.
Alkoihan se vihdoin, jo niin kyllästytti odotella!
Täällä aloitettiin koreografioimalla satubalettia nimeltä Robottitanssi. Vaikka tanssikategoriassa sanottiin robottitanssista jotakuinkin että lasketaan ja tuumataan niin viimeisen päälle, niin täytyypä tunnustaa että täällä ei olla niin tarkkoja. Katoppa kö: tavoitehan oli tehdä taloutemme 7-vuotiaalle, joka myös 120 senttisten sarjassa painii, villapaita. Sumplin mallikuvioita ja laskeskelin silmukoita. Vähän jopa mittailinkin. Sitten sunnuntai-iltana alkoi tuntua että tässä on liikaa silmukoita. Siirtelin robotteja lähemmäs toisiaan ja päätin että nyt on hyvä silmukkamäärä. Silleen" tuntuu hyvältä" -määrä.
Luotiin silmukat ja posotettiin menemään. Posotettiin siis täysillä sillä mukavan tuntuisella silmukkamäärällä. Ja kun on mukava silmukkamäärä, on mukava neuloa. Sitten kun kappaleella - jota tietty neulon pyörönä - alkoi olla kymmenisen senttiä mittaa, oli hyvä pysähtyä tsekkaamaan tuleeko sopivan levyistä. Ja tuleehan siitä. Sopii oikein hyvin taloutemme 3-vuotialle, joka puolestaan painii 100 senttisten sarjassa. Tästä seurasi tietenkin se että 7-vuotiaan naama venähti. Josta sitten seurasi se että nyt Robottitansseja pitää tehdä kaksi.
Nyt kappaleella on ilmeisesti mittaa sen verran että seuraavaksi tehdään hihat ja siirrytään raglankavennusten pariin. Koska en ole koskaan sisäistänyt raglankavennusten tematiikkaa saati askelkuvioita, on odotettavissa mielenkiintoisia hetkiä. Siis ihan oikeasti, minne asti sen vartaolo-osan pitää yltää? Kainalokuopasta kuinka paljon alaspäin? Entäs se hiha, mihin asti sen pitää yltää?
Ei mitää hajua. Mennään silleen miten hyvältä tuntuu ja katotaan sitten mitä tuli.
Haluatteko tietää mitä löysin kässämessuilta? Ei väliä, kerron sen kuitenkin.
Ensinnäkin sieltä löytyi valtava kasa innostusta! Mieleen pälkähti ainakin sata ja yksi ideaa joiden kimppuun pitäisi päästä niin pian kuin mahdollista. Toki se mainon messuseuran kanssa neulottu pikku pätkä kertoi sen ettei puikkojen ääreen ole vieläkään asiaa. Paikan päällähän ei ollut mitään hätää, mutta nyt särkee ja vietävästi särkeekin. Höh. Mitähän siitä sytyckistä mahtaa tulla?
Josta päästääkin asiaan, eli lankaan. Se kolmas sytyck-neule syntyy tästä:
limenvihreää hahtuvaa. Valitettavasti tätä väriä oli vain kaksi kiekkoa, toivotaan että se piisaa. Jos ei piisaa niin sitten sävelletään.
Eihän sitä toki vain kahden hahtuvakiekon kanssa voi ovesta ulos kävellä. Tapion pisteellä tutkittiin silmä kovana Punta Yarnsin tuotoksia, ja kaksi vyyhteä lähti mukaan. Aika mellevät värit! Eräs harmaan ystäväkin osti tuota vihertävää...
Kehruukuituja oli niukanlaisesti ja kun sellasiin törmäsi, niin pitihän niitä ostaa. Hinta oli kyllä pikkasen yläpilvessä, menköön messuinnostuksen piikkiin. Oikealla on taaseen huovutukseen tarkoitettua silkkipeittoa, mutta mun silmissä tämä on ehtaa kehruukamaa. Aion sekoittaa sitä tuohon toiseen kuituun, joka on merinon ja silkin sekoitetta.
Siltä vanhojen tavaroitten pöydältä piti vielä ottaa pahvinen sakkariinipurkki (2,3 grammaa sakkariinia vastaa kiloa sokeria, ettäs tiedätte), pussilliset vanhoja nappeja sekä ihanaa koristenauhaa.
Messut olivat oikein kivat, toki porukkaa siellä oli aivan liikaa. Itse olin paikoilla vähän ennen kahtaatoista ja kunhan auton oli saanut ajettua sinne jonnekin huitsin kuikkaan pellolle parkkiin, niin sisälle pääsi jonottamatta. Minkään myyntipöydän ääreen ei kuitenkaan päässyt. Sai kuikkia päitten ja olkapäitten lomasta. Iltapäivää kohden se väentungos onneksi vähän laantui, ja jopa näki mitä eri kojuissa oli myynnissä. Semmoista pellavamekkoa/-tunikaa hipelöin useampaankin otteeseen, mutta siihen ei lompakko tällä(kään) kertaa taipunut. Ostin kuitenkin ison palan tukevaa pellavaa, ja jos löydän sopivan kaavan, hurautan mekon itse!
Kanssamessuajille terkut ja muille että juu, minä olin se jolla oli se tiara. Se missä oli ne valtavat timantit. Tuulialla oli se vaatimattomampi. Kun ei meitä muuten olisi tunnistanut :D
Vähän jänskättää näyttää teille tämä suunnitelma kakkosen mallitilkku. Suurinpana syynä lienee se että teen kalastajaneuletta! Ja kun olette vironneet pyörryttyänne ja olette kykeneväisiä jälleen lukemaan, niin huoli pois: tää ei todellakaan ole mikään erityisen perinteinen juttu.
Minusta tää näyttää kivalle. Tätä oli aika hankala neuloa ja tuossa kalassa on yksi jos toinenkin virhe. Kaaviota pitää myös rustata uudestaan, koska palmikonkierrossa se siirtyvä silmukka tuottaa yllätyksiä. Lisähaastetta tuottaa myös se että etukappale pitää kokonaan piirtää ruutumalliin. Olen laskenut eestaas silmukoita ja kierroksia. Verrannut vanhoihin paitoihin. Nyt ehkä ollaan jo sillä hollilla että saattaisi tulla oikean kokoista paitaa. Varmahan ei voi olla.
Lanka tuottaa myös haasteita. Tuo harmaa on nyt Jannea, mutta en halua valmiiseen paitaan harmaata. Joku sellainen sinertävä, suht vaalea, joko meleerattu tai kivasti sävykäs. Ei missään nimessä tasavärinen. Felted Tweediäkin mietin. Tiheys pitäisi mennä suurinpiirtein yksiin Jannen kanssa ettei tartte koko ruutupiirrosta taas pistää uusiksi. Kovasti on toivottu että neuleet voisi toteuttaa helposti saatavilla langoilla. Saas nähdä voinko niissä rajoissa mennä. Aina kun ei löydy sitä oikeaa sävyä tai paksuutta.
Lisäksi mietin sitä miten teen takakappaleen. Ajattelin että se olisi helmineuletta, kuten etukappaleen reunoissakin. Koskapa etukappaleella menee palmikkoa niin sama silmukkamäärä takakappaleella saa aikaan eri kokoiset kappaleet.
Robottitanssi
Käytiin tänään Zeppeliinissä ja myönnän ihan rehellisesti että tunsin ylpeyttä kun katselin poikaani viipottamssa Robottitanssi-paita päällään. Se näytti niin hauskalta. Sekä poika että paita ja varsinkin niiden yhdistelmä.
Ohje on siis tulossa, se on jo kirjoitettu. Nyt on menossa sekä hionta että testineulomus. Katsotaanpa ottaako Erika mun kirjoittamasta ohjeesta selvän! Pari pientä kauneusvirhetä olen jo itse löytänyt. Sitten kun isoveljenkin paita on tehty ja speksit vielä kertaalleen tsekattu, julkaisen ohjeen. Vähän jänskättää jo nyt.
Minulta toivottiin että käyttäisin lankaa, jota olisi helppo saada. Siinä kävi sitten vähän hassusti. Katsokaapas kun tuo petroolin värinen Kristal on ostettu viime keväänä Italiasta Poggio Mirteton perjantaitorilta, ja oranssikin on Villiinan takahuoneesta...kök, köh, siis. Mutta nou hätä, lanka on aika lähellä esim. Smartin paksuutta. Tiheys 3,5 mm puikoilla oli suurinpiirtein 25 s/10 cm, joten korvaavia lankoja varmasti löytyy. SeiskaVeikka taitaa olla turhan paksua. Paitsi jos haluaa vähän isompaa kokoa.
Oli miten oli, paita syö sen verran vähän lankaa että tähän kärsii käyttää vähän arvokkaampaakin lankaa. Toki tuo Kristal oli sen verran halpaa että tämän paidan kustannus oli alle 10 euroa.
Paita näyttäisi varmasti aika kivalle neulottuna semi-solidista langasta. Väriyhdistelmiä tuolla kerran jo pohdittiikin. Itselle tulee mieleen esim. suklaanruskea ja vaalea turkoosi tai lime, ruskea ja oranssi, pinkki ja lime, oranssi ja vihreä, tumma magenta ja petrooli...noin niinkuin aluksi. Langaksi kannattaa valita kuivapintainen, useampi säikeinen lanka, niin kuviot tulevat hyvin esille.
Isompi paita on kohta vartalo-osan kainaloissa. Sitten hihat ja kaarroke, jota tällä kertaa ei neulota kolmea kertaa...
