Prosessipalapeli

Eräässä kommentissa kannustetiin julkaisemaan juttuja prosessista eikä niinkään kuvia valmiista työstä. No nyt kuulkaas tulee prosessia isolla kädellä. Pitäkää kiinni huiveistanne, sillä huiveista on kysymys.

Lähdetäänpä taas vähän kauempaa niin tiedätte miksi tuulee niinkuin tuulee.

Pinterest, tuo ihanainen Pandoran lipas ja tammikuussa ilmestynyt uudistunut Taito-lehti. Siinäpä ne avainsanat. Taito-lehdessä oli Susivillan kudottu huivi tai shaali tai miksi sitä kukanenkin haluaa nimittää. Nätti kuin mikä vaikkei täysin omaan värimaailmakäsitykseeni osunnutkaan. Tovin siinä jo kerkisin miettiä, että osaisinkohan kutoa. Varmaan sitä semmoistakin oppisi, mutta missä ihmeen välämässä sitä siihenkin vielä repiäisi?

Kutomisesta kuitenkin kiinnostuneena lipsahdin Pinterestin puolelle selaamaan ja voi että! Löysin aika nopsaan Avalanche Loomin kudotut huivit. Ihan päätä pyörrytti. 
 

Kuvakaappaus Pinterest-taulultani

Ja pyörryttää edelleenkin. Aika nopsaan onneksi tajusin, etteivät kyseisen taitajan huivit ehkä ole sieltä helpommasta päästä täysin noviisille. Tyydyin siis vain ihastelemaan. 

Ravelryn kautta taasen nappasin näkökenttääni Hedgehog Fibresin Beatan Scarfy Thing-huivin. Ohje on ilmainen ja sen voi ladata vaikka Hedgehogin sivuilta. Ensi silmäyksellä voisi luulla ettei Beatan huivilla ole mitään tekemistä Avalanche Loomin kanssa. Minun päässä kuitenkin naksahti. 

Kuvakaappaus: http://shop.hedgehogfibres.com/product/scarfy-thing

Scarfy Thingin ideana on neuloa huivi paloina eri suuntiin ja ripotella väriä sinne tänne. Avalanchen huivit taas ovat yhteen suuntaan, mutta niissä on erilaisia kuvioita ja kuvio-osuuksia sekä upotuksia. Inlay-termiä käyttävät, enkä tiedä mitä se kudontapiireissä meillä Suomessa on. Nämä kaksi juttua minä sitten menin ja paritin. 

Tästä lähdettiin, kuviona pientä täplää, joita on kudotuissa huivessa näkee pituussuunnassa eli näkyvillä olevaa loimea. Ja anteeksi kaikille oikeasti kutomisesta jotain tietäville, minun termit ovat täysin maallikkotermejä.

Siitä sitten kiepattiin 90 astetta oikealle ja kirjoneuletta kehiin. Kyseinen kuosi on otettu meidän keittiön matosta. 

Taasen 90 astetta, tällä kertaa vasemmalle ja rohkeasti vaalean sinistä kehiin! On se hurja!

Avalancen huiveissa on punaisia ristejä, joten pitää minunkin huivissa moinen olla. 

Neljän palan jälkeen työ näytti tältä, eikä innostus ainakaan ollut vähentynyt. Sitten vaan suunnittelemaan lisää. 

Ristin perään tuli kirjoneulekukkasia ruusukas-sidoksen (?) innoittamana. Tässä kohtaan piti tehdä erinäisiä epäonnistuneita laskutoimituksia. Ristipalasta kun oli 86 silmukkaakohan se oli. Siihen piti sitten sovittaa 120 kierrosta. Yritin sitä laskea, mutta myöhään illalla ei oikein lähtenyt. Mututuntumalla kehittelin siihen systeemin, joka näyttikin ihan hyvältä. Saattoi myös olla se oikea, mutten aina sitten muistanut systeemiäni, joten mallikerrat eivät menneetkään ihan tasan. Ylimeno-osuudelle teinkin sitten ihan pokkana muutaman raidan. Väitän mahdolliselle kysyjälle, että se on suunniteltu juttu. Kuten tavallaan onkin. 

Tämän päivän agenda - donitsien paistamisen lisäksi - onkin seuraavan väriosuuden päättäminen. Ehdokkaina on vaalean harmaansininen, rapasakka vaalea vihreä tai oranssi tai jopa ruskea. Vihreä ehkä puhuttelee eniten. Sen jälkeen tulee harmaasta ja tumman pinkistä ristiä ja limen vihreästä ja tummasta lohen punaisesta raitaa. Kun ne ovat valmiita suunnitellaan seuraavat osuudet. 

Huivin palaset ja niiden asettelu pohjautuvat siis Beatan suunnittelman huivin palasiin ja asetteluihin. Kuvioita ja värejä taasen ammennan omien mieltymysteni mukaan Avalanchen huiveista. Langat ovat Holst Garnin lankoja, niitä Atlas-huivista ylijääneistä sekä muutamalla epävärillä täynennettynä. On aivan äärettömän inspiroivaa neuloa eri värejä ja kuoseja eri suuntiin, eri kokoisina. Eipähän todellakaan käy tylsäksi!

Atlas harteillani

Se on valmis. En tiedä mitä sanoa kun on niin paljon mitä sanoa.

Aloitin Atlas-huivin neulomisen viime kesänä. Langat tarttuivat pitkällisen valkkaaminen tuloksen Jyväskylän neulefestareilta. Keikuin tikkailla Titityyn katonrajassa ja vertailin värejä. Värejä tarvittiin paljon, joten päädyin Holst Garnin lankoihin. Niitä otin kolmea eri sorttia: Softia, Noblea ja Coastia, olipahan sitten vielä paremmin väriskaalaa millä pelata. 

Sitten vaan tikutettiin. Ja tikutetiin ja vielä pari kertaa lisää. Projekti oli kuitenkin niin valtava, että välillä piti tehdä jottain muuta ja huivi jäi siten uinumaan talviuniaan. 

Mutta nyt se on valmis. Ja siitä tuli niin hieno, etten tiedä miten päin olisin.

Atlas
Malli: Kieran Floey, Atlas
Lanka: Holst Garn: Noble, Supersoft, Noble ja Coast, useassa eri värissä
Puikot: 3,5 mm
Mitat: 230 g, 58 x 240 cm (eli valtava lakana!)
Fiilis: niin superhypermuchonachos onnellinen

Atlas-huivia oli oikeastaan aika kiva neuloa, vaikka myönnetään, etteivät viimeiset mallikerrat enää ihan hirmuista hihkumista aikaan saaneet. Huivissa yhdistellään kirjoneuletta, intarsiaa ja pitsiä. Kirjoneule kaavioita on viisi ja niiden välissä on pieni pitsiraita sekä yksi leveämpi pitsipaneeli. Mallikerran korkeus on 32 kierrosta ja leveyttä, mitä se nyt oli n. 130 silmukkaa. Ja ei, en oppinut kirjoneuleiden mallikertoja saati pitsineuletta. Kaaviota piti kytätä kokoajan: minulla oli läpinäkyvä viivotin, että tiesin millä rivillä olen menossa. Siltikään en sanoisi mallia vaikeaksi, työläs on se oikea sana. Ohjeessa käytetään yarn splicing-tekniikkaa, jossa värinvaihtokohdassa pujotellaan langatpäät toisensa sisään. Kohdasta tulee pikkaisen paksumpi, mutta sen ansioista ei tarvitse päätellä langanpäitä. Siitä iso hurraahuuto! Ainoat pääteltävät langat tulivat pienistä intarsiakuutioista.

Lankaa jäi runsaasti tähteeksi, joten nyt päässä pyörii uudet Kieranin mallit. Kaikista eniten ehkä houkuttelee Bosphorus, johon voisi aikas kivasti käyttää jo olemassa olevia värejä ja täydentää nitä muutamalla. Myös Sari, Oceania ja Renaissance Stripes olisivat kivoja. Mahdollisuudet ovat monet!

 

Eskaloitumisia

Miten tässä aina pääse käymään niin, että hommat niin sanotusti lähtevät lapasesta? Kertautuvat maailmaa mullistaviksi projekteiksi, jotka rönsyävät ja paisuvat kuin pullataikina?

Tämä huiviproduktio. Tai, ei se siitä lähtenyt. Tämä käsillään oleva kriisiytymien sai oikeastaan alkunsa viime kesän neulefestareilta.  Tiedättehän, neulefestarit: paikka missä tavataan vanhoja ja uusia tuttuja? Ostetaan järettömät määrät lankaa? Se just. Sieltä tuli hankittua langat Atlas-huiviin (toki vähän muutakin) ja tunnollisena ihmisenä aloitin se tikuttamisen samointein. Sitten huomasin, ettei sitä taidakaan ihan yhdessä viikonlopussa valmiiksi saada. Törmäsin uusiin kivoihin produktioihin ja huivi sai jäädä koriinsa makoilemaan. 

Kunnes sitten tässä jokunen aika sitten sain päähäni, että olisihan se aika mellevää saada huivi valmiiksi tulevan kesänneulefestareille! Ei muuta kuin tikutitikuti. Ja vähän lisää tikuti tikuti. Siellä heinäkuussa osallistuisin paita- ja valokuvauskurssille ja heiluttelisin ihanaista huivia ympäriinsä. Kiertelisin lankakojuilla ja kesätuuli heiluttaisi huivireunoja. Tikutitikuti. Näkisin tuttuja ja tuntemattomia. Tikutitikutitikuti. Ja pitäisin sen oman brioche-kurssini. Tikuti-tikuti...eiku. Siellähän pitää olla jottain briochemaista! Ei kun uutta lankaa puikolle ja kokeilemaan yhtä ideaa. 

Sitten postipoika tuo kutsun häihin. Kun riemukiljahdukset ovat laantuneet, tajuan, että haluankin sen huivin sinne häihin. 
- Ja häät ovat? 
- Toukokuun lopussa! Eikö ole kivaa!
- Paljonkos olet huivia neulonut?
- No, on nyt ollut kaikenlaista...
- Niin, paljonko olet sitä neulonut?
- No, jos nyt joka päivä teen sitä vaikka 12 kierrosta niin hyvin kerkiää.
- Joka päivä?
- No, ei kaikkina päivinä tiettykään kerkiä, kun olisi tää brioche-juttukin ja se yksi paita ja se Metsä Kukkii-paita. Joinain päivinä sitten vaikka 30 kierrosta.
- Joo, niinpä niin.

Tikutitikutitikuti.

- Mitäs muuten meinasit muuta laittaa päällesi kuin sen huivin?
- ööö...

Ja siitähän se sitten taas lähti. Kaikeksi onneksi olin joku aika sitten törmännyt Lotta Jansdottirin vaatekirjaan. Sattuman johdatusta mitä ilmeisemmin. Kaivelin kirjan esille ja vakuutuin ompelevani mekon huivin kaveriksi. Ihana tumman keltainen pellavakangas oli kuin tyrkyllä kangasvarastossani odottamassa tätä hetkeä. Nyt vaan kaavat piirtämään ja ompelemaan.

- Meinasit siis ommella. Mitäs ompelukoneelle kuuluu?
- No, hyväähän sille. Käyn vain ostamassa sopivan väristä ompelulankaa.
- Muisteleppa vähän tarkemmin.

Mieleen kohoaa viime kesältä hikisiä mielikuvia eräästä ompelutuokosta, jossa katkesi luvattoman paljon neuloja. Muistiin piirtyy ompelukoneen alapuola, joka jumitti, eikä koneella päässyt kuin pakkia.

- Oletko siis käynyt korjaamassa koneen?
- En.
- Pitäisikö siis käydä?
- ....

Tästä voisi ottaa suoran leikkauksen Haukiputaan Martinniemeen, Louhittaren Luolan neulemiittiin.

- Kö mää kävin siellä Balmuirin myymälässä ja siellä oli kaikkea ihanaa mihin mulla ei ole varaa, joten jos mää ostan tästä tän lankavyyhdin jossa on 1100 metriä ja 100 g lankaa neulon itse siitä 2,5 mm puikoilla sellaisen 60 x 200 cm kokoisen huivin sileää oikeaa. Ei kai siinä kauaa mene. 

Nyt sitten ollaan tässä. Atlas-huivista puuttuu n. 150 kierrosta. Ompelukonetta ei ole korjattu, joten mekkoa ei ole ommeltu. Brioche-huivikin on mallitilkkuasteella.

- Kun sen kaavion teko on niin hankalaa!

Balmuir-kopiota on kyllä keritty tekemään, koska sain Viaplayn pariksi kuukaudeksi ilmaiseksi, ja siellä on hyviä pohjoismaisia rikosdraamoja ja sitä on kiva neuloa siinä sivussa.

- Entäs ne brioche-kurssin mallitilkut?
- Älä jäpätä, on niistä kaksi valmiina.
- Niinkuin se pubineulonnassa tehty, jossa on reunat ihan vinksinvonksin?
- No, siellä oli niin pimeää ettei nähnyt kunnolla!
- No, entäs ne kuviolliset mallitilkut?
- Oo nyt jo hiljaa. Kyllä mä ne vielä teen.
- Ai milloin?
- No, pääsiäisenä on hyvin aikaa.
- Teet silloin siis Atlas-huivin loppuun, ompelet se mekon, kun olet vienyt koneen korjattavaksi aiemmin, teet ne mallitilkut valmiiksi ja ilmeisesti vielä pyöräytät sen Balmuir-kopionkin valmiiksi?
- Eikös se sellainen kärsimysviikko ole? Heh?
- ...
- Heh?