Lähdetäänpä taas vähän kauempaa niin tiedätte miksi tuulee niinkuin tuulee.
Pinterest, tuo ihanainen Pandoran lipas ja tammikuussa ilmestynyt uudistunut Taito-lehti. Siinäpä ne avainsanat. Taito-lehdessä oli Susivillan kudottu huivi tai shaali tai miksi sitä kukanenkin haluaa nimittää. Nätti kuin mikä vaikkei täysin omaan värimaailmakäsitykseeni osunnutkaan. Tovin siinä jo kerkisin miettiä, että osaisinkohan kutoa. Varmaan sitä semmoistakin oppisi, mutta missä ihmeen välämässä sitä siihenkin vielä repiäisi?
Kutomisesta kuitenkin kiinnostuneena lipsahdin Pinterestin puolelle selaamaan ja voi että! Löysin aika nopsaan Avalanche Loomin kudotut huivit. Ihan päätä pyörrytti.
![]() |
Kuvakaappaus Pinterest-taulultani |
Ja pyörryttää edelleenkin. Aika nopsaan onneksi tajusin, etteivät kyseisen taitajan huivit ehkä ole sieltä helpommasta päästä täysin noviisille. Tyydyin siis vain ihastelemaan.
Ravelryn kautta taasen nappasin näkökenttääni Hedgehog Fibresin Beatan Scarfy Thing-huivin. Ohje on ilmainen ja sen voi ladata vaikka Hedgehogin sivuilta. Ensi silmäyksellä voisi luulla ettei Beatan huivilla ole mitään tekemistä Avalanche Loomin kanssa. Minun päässä kuitenkin naksahti.
![]() |
Kuvakaappaus: http://shop.hedgehogfibres.com/product/scarfy-thing |
Scarfy Thingin ideana on neuloa huivi paloina eri suuntiin ja ripotella väriä sinne tänne. Avalanchen huivit taas ovat yhteen suuntaan, mutta niissä on erilaisia kuvioita ja kuvio-osuuksia sekä upotuksia. Inlay-termiä käyttävät, enkä tiedä mitä se kudontapiireissä meillä Suomessa on. Nämä kaksi juttua minä sitten menin ja paritin.
Tästä lähdettiin, kuviona pientä täplää, joita on kudotuissa huivessa näkee pituussuunnassa eli näkyvillä olevaa loimea. Ja anteeksi kaikille oikeasti kutomisesta jotain tietäville, minun termit ovat täysin maallikkotermejä.
Siitä sitten kiepattiin 90 astetta oikealle ja kirjoneuletta kehiin. Kyseinen kuosi on otettu meidän keittiön matosta.
Taasen 90 astetta, tällä kertaa vasemmalle ja rohkeasti vaalean sinistä kehiin! On se hurja!
Avalancen huiveissa on punaisia ristejä, joten pitää minunkin huivissa moinen olla.
Neljän palan jälkeen työ näytti tältä, eikä innostus ainakaan ollut vähentynyt. Sitten vaan suunnittelemaan lisää.
Ristin perään tuli kirjoneulekukkasia ruusukas-sidoksen (?) innoittamana. Tässä kohtaan piti tehdä erinäisiä epäonnistuneita laskutoimituksia. Ristipalasta kun oli 86 silmukkaakohan se oli. Siihen piti sitten sovittaa 120 kierrosta. Yritin sitä laskea, mutta myöhään illalla ei oikein lähtenyt. Mututuntumalla kehittelin siihen systeemin, joka näyttikin ihan hyvältä. Saattoi myös olla se oikea, mutten aina sitten muistanut systeemiäni, joten mallikerrat eivät menneetkään ihan tasan. Ylimeno-osuudelle teinkin sitten ihan pokkana muutaman raidan. Väitän mahdolliselle kysyjälle, että se on suunniteltu juttu. Kuten tavallaan onkin.
Tämän päivän agenda - donitsien paistamisen lisäksi - onkin seuraavan väriosuuden päättäminen. Ehdokkaina on vaalean harmaansininen, rapasakka vaalea vihreä tai oranssi tai jopa ruskea. Vihreä ehkä puhuttelee eniten. Sen jälkeen tulee harmaasta ja tumman pinkistä ristiä ja limen vihreästä ja tummasta lohen punaisesta raitaa. Kun ne ovat valmiita suunnitellaan seuraavat osuudet.
Huivin palaset ja niiden asettelu pohjautuvat siis Beatan suunnittelman huivin palasiin ja asetteluihin. Kuvioita ja värejä taasen ammennan omien mieltymysteni mukaan Avalanchen huiveista. Langat ovat Holst Garnin lankoja, niitä Atlas-huivista ylijääneistä sekä muutamalla epävärillä täynennettynä. On aivan äärettömän inspiroivaa neuloa eri värejä ja kuoseja eri suuntiin, eri kokoisina. Eipähän todellakaan käy tylsäksi!