perjantaina, kesäkuuta 30, 2017

Uusia hupatuksia

Eipä sitä uskoisi millaiseen pyöritykseen ihminen joutuu kun viattomasti kävelee kirjakauppaan lapsen perässä. Lapsi katselee piirustustarvikkeita ja minä ajaudun puolihuolimattomasti kässäkirjatiskille. Se makrame-kirjahan sieltä lähti mukaan. Samoilla tulilla piti ostaa juuttinarua, että jos vaikka tekisi mieli aloittaa jotain. Aloitin sillä amppelilla, joka oli suht helppo tehdä, kunhan ensin tein vähän pätkää väärin. 



Amppeliksihan se on ihan tunnistettavissa, mutta jos minun blogiani on yhtään enemmän seurannut, niin tietää ettei täällä jäädä minkään pikkunäperryksen asteelle vaan tehdään MONUMENTAALISIA juttuja.  

Seuraavana aamuna siis narukaupoille, eli Maakariin. Sieltä lähti mukaan kaksi kiloa punoskudetta, ja vähän muutakin muttei niistä tässä vaiheessa ne enempää.

Illan huudeilla sitten aloin silputa lankaa erimittaisiksi pätkiksi. Naapurista sain pikku törpön kalkkimaalia, jolla maalasin tavallisen harjanvarren harmahtavaksi. Siihen keppiin sitten 50 leivonpäätä. Sanon vaan ettei ihan hetkessä käynyt.

Siitä sitten vaan solmua solmun perään. Seuraavana aamuna tilanne oli tämä:


Tai onhan tässä jo aamunkin solmiamista mukana. Mutta eniveis. 


Ja siitä se sitten vaan jatkui niin, että illan suussa oli kaksi kappaletta palaneita hartioita, muutama narunpolttama sormissa ja koko kroppa aika jumissa. Mutta on se sen verran kivaa puuhaa, ettei meinaa malttaa lopettaa. 


Tänä aamuna hyvä kun aamupalan malttoi syödä niin taas kävin hommiin. Nyt on valmiina vasen ja oikea laita, tuohon keskelle sitten tulee vielä erinäisiä vinoneliöitä.



Onhan tässä kyllä aikamoinen työ ja tekeminen on hyvin fyysistä. Mutta silti jotain todella rentoa. Eilen kun seisoin pihalla tätä tekemässä niin kuuntelin linnunlaulua ja katselin merelle. Siinä sai mieli vaeltaa ihan rauhassa. Olo oli hyvin zen. Tänäänkin taidan raahata telineen ulos, mutta hartiat lienee hyvä laittaa piiloon.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti