sunnuntaina, heinäkuuta 02, 2017

Sunnuntaina seinät pestään

Sunnuntai käynnistyi seinän pesulla. Päätin, että makrametyöni loppusijoituspaikka olisi portaikon seinä. Siinä olisi kylliksi tilaa. Paikalla on ennen ollut taulu ja kun sen otin alas niin jopa näkyi vuosien takanpoltto sun muut. Seinää hinkkaamaan vaan. Oikeammin koko seinä pitäisi maalata, mutta ilman tellinkejä siitä hommasta ei tavanmittainen ihminen selviä. Ja jotenkin se seinän maalaminen nyt aamusta tuntui vähän ylimitoitetulta, joten luutulla kuurasin. Myönnettäköön, että vähän ehkä ylimalkaisesti, mutta kuitenkin. 

Ihan täysvaateriin ei omma tainut mennä ahkerasta vatupassiloinnista huolimatta. Ennihuu, ta-daa:


Myönnän, että olen aika innoissani. Tai otetaan se aika-sana pois: olen innoissani! Kyllä, huutomerkin kera. Tämä on toinen koskaan tekemäni makramejuttu, joten sillä perusteella voisin uskaltaa väittää ettei tämä malli ollut erityisen vaikea. Työssä on alun leivonpäitten lisäksi vain kahtaa erilaista solmua. Ja kun vaan tiukasti seuraa ohjetta niin kyllä se siitä lutviutuu. Joissakin kohdin piti tosin tuumata ankarasti kun ei sanallinen eikä kuvallinenkaan ohje oikein avautunut. Mutta kun sitten pikkasen pohti niin tajusi mitä pitää tehdä.

Naruna minulla on tässä Paula-punoskudetta, jota saa Oulusta esimerkiksi Maakarista. Ohjeen mukainen menekki on 290 metriä, eli pikkaisen toista vyyhtiä tarvitaan. Tähteeksi jäi hyvinkin erimittaisia pätkiä, 50 - 20 cm. Itse taisin äkertää solmut vähän turhankin tiukkaan. Solmujen tiukkuus määrittää aika paljon narun menekkiä. Mitä löysemmät solmut sitä enemmän narua. Seuraaviin töihin pitää yrittää vähän löyhentää tiukkuutta. Luulisin, että solmut näyttäisivät vähän nätimmiltä niin. Alareunan hapsuja taidan purkaa vielä vähän lisää. Narun toinen pää purkautuu helposti ja toinen ei sitten ollenkaan.


Työ painaa noin kilon kepin kanssa. Keppihän on kalkkimaalilla maalattu harjanvarsi. Voisi kyllä hyvin käydä tuolla merenrannassa etsimässä erilaisia kepakoita tai ajopuita.

Makramen solmiaminen oli yllättävän fyysistä. Aika äkkiä huomasin, että oikea työskentelykorkeus on todella tärkeä. On hartioille todella raskasta jos käsiä pitää pitää ylhäällä. Tiedätte varmaan miltä verhojen ripustaminen tuntuu. Minulla oli käytössä vaateteline, johon kiinnitin kepakon langalla. Aluksi olisi ollut hyvä ripustaa kepakko vähän alemmas ja lopussa nostaa sitä sitten vähän korkemmalle. Alimmat solmut sitten saikin tehdä istuen.

Mitä tähän sitten kului aikaa? Sanoisin, että kaksi tiivistä työpäivää eli ei mitään ihan mahdottomia. Jälkeenpäin on toki helppoa sanoa, että olisi pitänyt pitää välillä taukoja, ettei olisi sitten ihan niin mahdottoman kipeät hartiat ja lavat. Mutta kun on niin into pinkeänä niin vaikea sitä on olla tekemättä. 


Nyt olenkin katsellut Pinterestistä ja Instasta erinäisiä malleja. Perussolmut kyllä hanskassa mutta kovasti kiinnostaisi tietää, että miten malli rakennetaan. Eli miten se prosessi menee, miten ihmeessä voi tietää kuinka paljon narua pitää mihinkin kohtaan laittaa, että se varmasti riittää. Samoin erilaiset sommitelmamahdollisuudet puhututtavat. Itseäni viehättävää kovasti sellaiset kerrokselliset mallit, joissa on kaarevia linjoja ja pitkiä hapsuja. Olen kovasti niitä kuvia tuijottanut ja ehkä pikkasen jyvällä miten niitä tehdään. Oikeasti tietoni makramesta on täysin alkeellisella tasolla mutta ei se estä haaveilemasta ja kokeilemasta. 


Nyt kuitenkin pitää jättää makramet hautumaan ja kääntää katseet kohti Jyväskylää ja neulefestareita. Täytyy kaivella kaikki mukaan otettavat brioche-neuleeni, pajaan tehdyt mallitilkut ja muut. Linja-auto starttaa keskiviikkona ja sitten on edessä neljä päivää täynnä vaikka mitä neulehupatusta. Ehkä mielenviressä vähän mietin makrameta. Jyväskylässä nähdään, tulkaa nykimään hihasta!

6 kommenttia:

  1. Komea teos! Miutakin kutkuttas makramen väkrääminen, varsinkin kun töissä päivittäin myyn siihen tarvikepaketteja muille väkrääjille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllähän sinun pitäsi sitten semmonen noin niinkuin viran puolesta tehdä :D

      Poista
  2. Komea! Jos ajattelee, että kyseessä on sun vasta toinen työ (ja vaikka kuinka ajattelen, että olet peto käsistäsi), niin on oikeastaan hämmästyttävää, miten näyttävää jälkeä voi vasta-alkaja saada aikaiseksi. Herranjestas, kunhan pääset kunnolla vauhtiin ja saat alaan enemmän tuntumaa, niin mitä sitten saatkaan aikaiseksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen Jyväskylän jäljiltä niin pyörryksissä etten ole muistanut tilata lisää narua! Siinä makrame-kirjassa on ilmeisesti sen verran hyvät ohjeet, että tämmöinen joka ei asiasta tiedä tuon taivaallista voi onnistua. Mutta sitä narua pitäisi kyllä hankkia lisää.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä tämän kanssa kelepaa!

      Poista