perjantaina, maaliskuuta 10, 2017

Krysanteemipipo

Edit. 13.3.2017.Ohjeen kaavioon on tehty muutama korjaus. Sieltä puuttui kaikesta kyttäämisestä huolimatta nurjan brioche silmukan merkkejä nuppien välistä. Samoin olen selkiyttänyt kaavioon 3- ja 5-silmukan lisäysten jälkeen neulottavat silmukat, jotka ovat siis oikea brioche silmukka ja tavallinen nurjasilmukka vuorotellen.  Lehtien kärkiä olen tuijotellut ohjeesta, mutta minusta ne ovat oikein. Brioche loppuu lehtien kärkien osalta siihen viimeiseen kavennukseen. Sen jälkeen jatketaan tavan oikeaa ja nurjaa. Tämä ainakin minulta unohtui useaan otteeseen, ja tuli neulottua vähän pidempiä kärkiä kuin oli tarkoitus. Uusi pdf-tiedosto on nyt linkitettynä.

Sain tuossa joku aika sitten toiveen Annilta tehdä pipo ohjeineen Krysanteemikämmekkäille kaveriksi. Siinähän vähän kävi silleen kuten aina: mopo karkasi käsistä. Oliko yllätys?

Koko prosessi lähti liikkelle notelapulle tehdystä piirustuksesta: pipo, jonka alareunassa oli erilaisia kukkasia. Puikot käteeen ja annettiin mennä. Prosessin aikana huomasin aina piirtäneeni kukkaset tietyllä tapaa mutta neuloneeni ne ihan toisin. Kun tein ne niinkuin olin alunperin piirtänyt sekä keksin toisen tavan tehdä kukan nuppuset niin taivas kirkastui ja sata salamaa iski tulta. Se oli menoa sitten. Aino pulma ettei taloudessa ollut sopivaa lankaa. 


Onneksi Haukiputaalla on Tuulian paja, josta lauantaisena neulemiittipäivänä kaappasin mukaani kivaa suomenlampaavillaa nimikkeellä Louhetar mitä kauneimmissa väreissä: kuningatar ja vilja. Eikä siinä nokka kovin kauaa tuhissut ja ensimmäinen oikea pipo oli valmis. 

Pieni ongelma muodostui siitä, että käyttämäni lanka ei ole enää Tuulian valikoimissa. Korvaavaksi langaksi Tuuli ehdotti Louhitar II -lankaa, joka on pikkuisen ohuempaa. Lisäksi halusin kokeilla, miltä pipo näyttäisi joissa riemastuttavissa väreissä, esimerkiksi Foolsgold ja Saltytales. Tähän ongelmaan löytyi ratkaisu Titityystä. Sieltä tuli paketti niin pikaseen kun postipoika tänne ylämäkeen jaksoi juosta. Sitten taas lankaa puikoille ja kohta oli toinen pipo valmiina. Lankana sis Hedgehogin Merino DK. Pipon tuntu ja luonne muuttui heti kertaheitosta toisenlaiseksi. 

Eikä siinä vielä kaikki, koska koitti se riemun hetki nimeltä kaavion piirtäminen. Inhoan syvästi kirjoitettuja ohjeita. Siis niitä rivi riviltä ja silmukka silmukalta kirjoitettuja. Niistä kun ei pysty lainkaan hahmottamaan mitä on tulossa ja jos johonkin kohtaan tulee virhe niin sen paikallistaminen on ihan hanurista. Joten kaaviota peliin. Tähän väliin voitaisiin laittaa joitain ärhenteleviä ja ehkä pari rumaakin sanaa. Kaavio kuitenkin tuli valmiiksi. Lähinnä ongelma taisi olla siinä, etten osaa kirjoittaa numeroita ja on ihan jees vaikka jättää pari numeroa välistä ja sitten ihmetellä kun ei mätsää. 


Kun kaavio oli valmis niin pitihän se testata. Tongin laatikoitani oikein urakalla ja löysin Tukuwool Sockin kaksi vyyhtiä sävyissä Syli ja Selja. Seljaa en ehkä ihan omimmaksi värikseni tunnista mutta nyt annettiin mennä. Oman kaavion lukeminen on muuten täyttä tuskaa, koska osasin mallin jo ulkoa. Briochessa on se mukava puoli, että kun sitä oppii lukemaan, niin kaaviota ei tartte ihmeemmin katsoa.


Myös aina niin näppärä Outi myös testasi mallin ja ainakin hänen instakuvansa perusteella voisin olla sitä mieltä, että hienolta näyttää. Outi oli valinnut pipoonsa tummaa suomilammasta taustalle ja jotain iloisenkirjavaa käsivärjättyä kuvioksi. Annin pipo vielä on tekosessa, en vain enää malttanut pidätellä ohjeen julkaisemista. Varsinkin kun Tukuwool versio saattaa olla tällä hetkellä Edinburghissa lankafestareilla. Hedgehog-version taasen unohdin laukun kera erääseen kauppaan Jyväskylässä. Toivottavasti äiti saa pelastettua sen sieltä..


Tekniikkana pipossa on siis brioche, jota täydennetään oikein-nurin-kierroksilla. Itse en pitäisi mallia erityisen vaikeana, aluksi kannattaa laskea huolellisesti paikat, josta kukkavanat lähtevät. Kaavioon on merkitty kukkavanojen keskiruodit punaisella, joten kun aina kohdistaa ne paikoilleen, niin hyvin pärjää. Pipon reunuksessa on perusbriochea. Luotu silmukkamäärä näyttää aluksi siltä, ettei se voi mitenkään riittää, mutta kyllä se riittää. Brioche-neulos kun avautuu oikeisiin mittoihinsa kahden kierroksen jälkeen. Itse käytin pipossa 60 cm pyöröjä, jotka ensimmäisillä kierroksilla ovat pikkasen hankalat. Jos ne tuntuvat täysin mahdottomilta, niin aloitukseen voi käyttää sukkapuikkoja tai 40 cm pyöröä. Päälaen kavennuksiin käytin sukkapuikkoja silmukoiden vähentyessä. 

Pipon aloitusreuna on n. 50 cm ja se venyy ainakin 60 cm saakka. Pituutta pipolla on noin 23 cm, joten sinne mahtuu tukka alle vaikka nutturalla. Jos halut kapoisemman pipon, niin piposta pystyy ottamaan muutaman silmukan pois kuvioiden välistä. Muista, että aloituksessa silmukoita pitää olla parillinen määrä, muuten brioche-neulos pöyrönä ei onnistu. 


Ohje löytyy pdf-tiedostona tuosta reunasta. Dropbox perkule on vain mennyt muuttamaan systeemejään, joten tiedostot eivät enää aukea suoraan, vaan ne pitää erikseen ladata. Lisäksi palvelu tyrkyttää lataajalle Dropboxia, mutta palveluun ei ole pakko tehdä tiliä ladatakseen tiedoston. Muutenkin minun pitää siirtää kaikki jakelussa olevat ohjeet niin blogissa kuin Ravelryssäkin uuden linkityksen alle. Yritän hoitaa tämän viikonlopun aikana, joten voipi välillä olla, ettei joku linkki toimi. 

Neulomisen iloa!

lauantaina, maaliskuuta 04, 2017

Ancasta

Joskus sitä neuloo vaikkei olisikaan tarkoitus. Sellainen neule oli Ancasta-mekko.


Ancasta
Malli: Meiju K-P, Lainen Magazine
Lanka: suomilammasta, 600 g
Puikot: 3,5 mm
Fiilis: bueno

Mekon malli oli joulun alla ilmestyneessä Laine-magazinessa. Se näytti kovin viehättävältä, mutta ajattelin etten tarvise neulemekkoa. Mieleen kuitenkin hiipi kesällä Hailuodosta hankitut harmat villalankavyyhdit. Ja kun ne olivat tarpeeksi hiipineet niin yhtäkkiä minulla olikin puikot käpälissä. Niinhän siinä joskus vaan käy. 


Mekko neulotaan ylhäältä alaspäin ja hihat ovat mallia raglan. En tiedä mikä dementian esiaste tai joku muu keskittymisen puute vaivasi, mutta aika monta kertaa tätä purettiin. Milloin oli raglanlisäyset hihan keskellä, milloin palmikot vinksottivat vääriin suuntiin. Onnistuin jopa pudottamaan silmukoita ja huomaamaan ne n. 10 cm ja useamman palmikonkierron jälkeen. Ja taas purettiin. Ihan ihme touhua. Kaiken lisäksi unohdin vaihtaa puikot suurempiin kauluksen resorin jälkeen. Että siihen nähden on pienimuotoinen ihme, että mekosta tuli näinkin hyvä. 


Ohje oli selkeä, tosin tuohon sähellykseen liittyi myös erinäisiä lukemisen ymmärtämättömyyksiä. Nyt en enää muista millä koolla mekon neuloin, tiheyshän ei ihan mätsännyt ohjeen kanssa. Ylhäältä alaspäin neuloessa on kuitenkin helppo vaihtaa seuraavaan kokoon lennosta. Hihat ovat mallissa omaan makuuni vähän turhan napakat. Tein hihakavennukset paljon harvemmassa tahdissa kuin ohjeessa ja silti hihat voisivat olla muutaman silmukan verran leveämmät. Neuloin hihat reilut 10 senttiä pidemmiksi kuin mallisa. Helmasta tuli sen mittainen kuin lankaa riitti.


Lanka on suomilampaan villaa sellaisessa vähän ruskean harmaan sävyssä. Hieman karheaa vyyhdillä muutta kun sen neuloo ja päällä päivän verran pitää niin se vain pehmenee. Kun väri on vielä luonnollinen ja mukavan eloissa niin onhan tämä vaan kiva. Lämmittää mukavasti pakkaspäivänä.


Pipo päässä on sitten ihaa omaa tuotantoa ja tunnustaa nimeä Krysanteemipipo. Ohje on jo kirjoitettu ja tällä hetkellä se on parilla testineulojalla kotiläksynä. Kunhan saan heiltä kommenttia niin ohjetta on tulossa. Tekniikkana on briochea ja lanka on sellaista 200-300 m /100 g paksuista.